Ajan riekaleita / Anilda Ibrahimi

Ajan riekaleita / Anilda Ibrahimi

Tammen keltainen kirjasto, 2013. 328 sivua

Alkuteos: L'amore e gli stracci del tempo, 2009

Suomentanut: Helinä Kangas

Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Mistä minulle? kirjastolaina

Heippa taas tännekin, onpa edellisestä kerrasta aikaa! Päivät vaan hujahtavat ohi, ja juuri (tammikuussa...) alkanut työharjoitteluni päättyy ensi viikolla. Hullua miten nopeasti aika on mennyt! Minulla on iso kasa kirjoja rästissä, jotka olen lukenut aikoja sitten mutta joista en vain ole ehtinyt kirjoittaa. Niinpä yritän nyt lyhyemmillä pika-arvioilla saada blogin vähän ajantasaisemmaksi. Tuntuu tylsältä kirjoittaa kirjoista, jotka olen lukenut joskus maaliskuussa, mutta toisaalta haluaisin edelleen kaikki lukemani kirjat tänne blogin puolelle muistiin.

Aloitetaan lyhyellä pika-arviolla Anilda Ibrahimin romaanista Ajan riekaleita. Pidin aikoinaan Ibrahimin romaanista Punainen morsian todella paljon, joten innolla nappasin tämänkin nyt vihdoin alkuvuodesta kirjastosta mukaani.

Balkanin Romeoksi ja Juliaksikin tituleerattu kirja kertoo Zlatanin ja Ajkunan tarinan. Zlatanin ja Ajkunan isät ovat parhaita ystävyksiä, vaikka toinen onkin serbi ja toinen albaani. Zlatan ja Ajkuna viihtyvät yhdessä pienistä pitäen ja kasvavat yhdessä kuin veli ja sisko Ajkunan isän jouduttua vankilaan poliittisessa sekasorrossa. Vaikka perheet aikanaan joutuvatkin sodan eri puolille, Zlatan ja Ajkuna lupaavat toisilleen, etteivät koskaan eroa. Zlatan joutuu kuitenkin sotaan ja ajan kuluessa Ajkunakin jatkaa omaa elämäänsä. Kumpikin päätyy toisten ihmisten luokse ja Kosovon sota repii heidät erilleen. Uudet kotimaat ja uudet ihmiset ympärillä vaikeuttavat ikuisen rakkauden säilymistä.

Kirjan hyvät puolet:

♥mukaansatempaava tarina
♥mielenkiintoinen ja opettavainen kirja Balkanin sodasta
♥miljöökuvaus kiehtova ja "kaunis" (jos nyt sodan runtelemia alueita voi kauniiksi kutsua)
♥sympaattiset henkilöt
♥onnistunut henkilökuvaus, etenkin Zlatan ja Ajkuna tulevat lukijalle läheisiksi
♥helppo kieli, sujuva tarina
♥koskettavat tapahtumat, kuten sotakirjoissa useimmiten
♥uskottava sotakuvaus
♥ajatuksia herättävä kirja rakkaudesta, sodan voimasta, ajan roolista ihmiselämässä


Kirjan huonommat puolet:

- varsin kliseinen ja vähän ennalta-arvattava rakkaustarina
- osittain jäi vähän pinnalliseksi, viimeinen syvyys ja silaus jäi puuttumaan

Kokonaisuus: otteessaanpitävä, koskettava ja mieleenpainuva tarina sodasta, rakkaudesta ja ajan merkityksestä.


★ ★ ★ ★ 

Punainen morsian

Punainen morsian (Rosso come una sposa, 2008) / Anilda Ibrahimi. keltainen kirjasto, 2010. 306 sivua.

 Jälleen tuli luetuksi yksi hyvä kirja maailmalta, tällä kertaa tuntemattomasta Albaniasta. Punainen morsian on Anilda Ibrahimin esikoisromaani. Romaani on kahdessa osassa, ensimmäisen osan päähenkilö on Saba joka naitetaan 15 vuotiaana huomattavasti vanhemmalle Omerille joka on jäänyt leskeksi Saban isosisaren Sultanan kuoltua synnytykseen. Saba pakotetaan naimisiin kuolleen siskonsa miehelle ja hän aloittaa elämän Omerin kanssa pienessä kotikylässään. Omer kaipaa vain kuollutta vaimoaan eikä annaSaballe paljonkaan huomiota. Albanian kulttuurissa perinteet ja uskomukset ovat tärkeitä ja ne hallitsevat myös Saban elämää. Huolimatta siitä, että Saba pakotetaan naimisiin vanhemman miehen kanssa, eikä hänen mielipiteellään ole mitään merkitystä, hänestä kasvaa vahva nainen ja lopulta suvun matriarkka. Saban lähettyvillä asuu hänen veljensä ja vanhempansa kunnes traagisia, kammottavia asioita tapahtuu. Saban elämä ei missään nimessä ole helppo, hän joutuu saattamaan monta läheistään hautaan - mutta Saba on loppujen lopuksi onnekas.

Kirjan toinen osa kertoo Saban pojantyttärestä Dorasta. Dora syntyy 1970-luvulla Saban ainoan pojan tyttärenä. Dora asuu Albaniassa jonka poliittinen tilanne muuttuu, diktatuuri alkaa ottaa maata valtaansa ja tilanne muuttuu jatkuvasti. Dora on ympäröity vaikutusvaltaisista naisista - perheen pääksi voi kutsua vanhaa Sabaa, Doran isoäitiä. Hän on vaikutusvaltainen ja jämäkkä nainen joka ei päästä miniäänsä helpolla. Doran äiti ja Saba ottavat välillä yhteen mutta antavat Doralle hyvän naisen kuvan. Doran isä on paljon poissa tytön ollessa pieni mutta palaa takaisin kotiin, työskentelemään kodin lähelle. Doran elämä muuttuu kun kotona asuukin jatkuvasti mies.
Parikymppisenä Doran tie vie ensin Albanian pääkaupunkiin Tiranaan ja myöhemmin Italiaan saakka johon hän asettuu ja perustaa perheen.

Anilda Ibrahimin kirja on maagista realismia parhaimillaan. On pakko mainita, että koin tässä olevan joitakin piirteitä Señor Peregrinosta, ehkä siksi tykkäsin tästäkin niin paljon. Lisäksi Albanian kulttuuriin oli kiva tutustua ja tarina vahvoista naisista on aina positiivinen. Minä tykkäsin ehkä hieman enemmän kirjan ensimmäisestä osasta, siinä jollakin tapaa tapahtui enemmän ja siinä keskityttiin juuri Saban ja hänen sukunsa elämään. Toinen osa kertoi paljon Albanian tilanteesta ja diktatuurista joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa vähemmän. Minusta myös tutnuu, että Dora jäi jotenkin etäiseksi hahmoksi, pääsin paljon lähemmäs Sabaa kuin Doraa. tapahtumat menivät kirjan toisessa osassa todella nopeasti eikä tapahtumiin menty ehkä yhtä syvälle kuin kirjan ensimmäisessä osassa. 
Punainen morsian on kuitenkin hieno, viettelevä ja koskettava romaani. Päällimmäiseksi jäi positiivinen tunne ja tapa, jolla Ibrahimi on kuvaillut näitä vahvoja naisia. Saba on kirjan mielenkiintoisin henkilö, upea, vahva nainen joka Doran isoäitina ihastutti minua kovasti. Suosittelen romaania kaikille, joita kiinnostaa erilaiset kulttuurit. Tämä taitaa olla ensimmäinen kirja johon törmään joka kertoo Albaniasta. Lisäksi naisen asemasta kiinnostuneille tämä on oiva valinta lukemiseksi.

Pisteitä ****

----------------------maailmanvalloitusmaa: Albania-------------------------