Keltin uni / Mario Vargas Llosa

Keltin uni / Mario Vargas Llosa

Alkuteos: El sueño del celta, 2010

Otava, 2011. 516 sivua.

Suomentaja: Sulamit Hirvas

Mistä minulle? Kirjastosta varattu

 Rakastuin aiemmin tänä vuonna viime vuoden Nobel-voittajan Mario Vargas Llosan romaaniin Tuhma tyttö. Siksi halusin myös lukea Vargas Llosan juuri suomeksi ilmestyneen romaanin Keltin uni. Ihan samalle tasolle Tuhman tytön kanssa tämä kirja ei yllä, mutta taitava kirjoittaja Vargas Llosa ehdottomasti on.

Irlantilainen Roger Casement lähti 1900-luvun alussa Britannian konsuliksi Kongoon. Kongossa hän sai seurata maan alkuasukkaiden kammottavaa kohtelua ja kirjoitti Britannian konsulina lehtijuttuja kokemuksistaan. Kongon jälkeen Casement matkusti Amazoniaan ja koki järkytyksen. Etelä-Amerikassa nimittäin alkuasukkaiden kohtelu oli vielä Kongoakin hurjempaa. Kumiviljelmillä työskentelevien intiaanien ruumiinosia silvottiin, naisia ja tyttöjä raiskattiin miesten silmien alla ja ihmisiä surmattiin jos parempaa tekemistä ei keksitty. Huonosti käyttäytyvät joutuivat auringon paahtamalla aukiolle jalkapuihin, ilman ruokaa ja vettä, kunnes he kuihtuivat pois. Kuihtuneet ruumiit heitettiin viidakkoon eläinten ruuaksi. Casementin vuodet ulkomailla olivat sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkoja. Välillä häntä kiusasi malaria ja siihen kuuluva korkea kuume, välillä taas jatkuva ripuli tai satiaiset.

Rankkojen vuosien jälkeen Casement sai arvonimen sir ja ryhtyi taistelemaan Irlannin itsenäisyyden puolesta. Kaikki "isot miehet" eivät kuitenkaan pitäneet tästä ja Casement joutui tärmäyskurssille Britannian hallinnon kanssa ja hänet vangittiin vuonna 1916. Jo kirjan alussa lukijalle selviää, että Casement istuu vankilassa odottaen hirttopäiväänsä. Kirjassa saa rinnakkain seurata nykyhetkeä ja Casementin menneisyyttä, seikkoja jotka aiheuttivat vangitsemisen ja hänen kuolemanjälkeisen mustamaalaasimen. Kuolemansa jälkeen Casementin seksuaalisuudesta käytiin kiivasta väittelyä hänen päiväkirjamerkintöjensä sekä lääkärintarkastuksen vuoksi.

Keltin uni on historiallinen romaani Roger Casementin elämästä, vaikka en ennen kirjan aloittamista hoksannut, että Casement on todellinen henkilö. Vargas Llosan kieli on tuttua Tuhmasta tytöstä, sujuvaa, varsin helppoa mutta silti hienoa. Afrikan, Amerikan ja Euroopan kulttuuri 1900-luvun alussa oli myös mukavaa seurattavaa. Kirjassa oli minun makuuni hieman liikaa sitä politiikkaa ja henkilöitä (joilla oli vaikeita nimiä) oli vähän liikaa, jotta olisin ihan pysynyt kärryillä. Tykkäsin kirjassa siitä, että se vuorotellen kertoi nykyajasta (kun Casement istui vankilassa) sekä miehen menneisyydestä maailman eri kolkissa. Myös Casementin seksuaalispainotteiset päiväkirjamerkinnät olivat varsin mielenkiintoista luettavaa. Pisteet myös siitä, että Vargas Llosa oli kirjoittanut jälkisanat Casementin kuoleman jälkeisestä mustamaalaamisesta ja tämän homoseksuaalisuuden paljastumisesta. Homoseksuaalisuus tuli hyvin esille jo kirjassa, mutta tapa jolla se tuli julkiseksi oli epäselvää.

Ei siis sisällöltään ihan Tuhman tytön veroinen kirja, mutta Vargas Llosa nousee silti yhdeksi suosikkikirjailijakseni.


★★★

Tuhma tyttö

Tuhma tyttö (Travesuras de la niña mala, 2006) / Mario Vargas Llosa. Otavan kirjasto, 2010. 420 sivua.

 

”En ole muuta tehnytkään kuin uneksinut sinusta, rakastanut ja halunnut sinua. 

Ja myös kironnut sinua. 

Joka päivä ja joka yö. 

Kaikkina päivinä."

Mario Vargas Llosa voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2010. Tuhma tyttö ilmestyi vuonna 2006. Nappasin kirjan mukaani kirjaston palautettuja-hyllystä jo alkuvuonna, mutta vasta nyt tuli sopiva hetki lukea tämä kirja.

Ricardo rakastuu nuorena kauniiseen perulaiseen tyttöön, Lilyyn. Ricardo ei saa vastakaikua rakkaudelleen ja Lily jää yllättäen kiinni valheesta ja häviää jälkiä jättämättä. Elämä vie Ricardon Pariisiin mutta nuoruuden rakkaus ei häviä miehen mielestä koskaan. Yllättäen Ricardo törmääkin Pariisissa samaan naiseen, joka ei kuitenkaan enää ole Lily. Ricardon suuri rakkaus on sissisotilaaksi kouluttautuva toveri Arlette. Muutamia vuosia myöhemmin sama nainen on ranskalaisen diplomaatin vaimo, madame Robert Arnoux. Tuhma tyttö palaa Ricardon elämään petollisena, herättää rakkauden ja kaipuun Ricardossa mutta valehtelee ja häviää jatkuvasti. Ricardo jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan, tekee tulkkaus- ja käännöstöitä, paljon työmatkoja ulkomaille, elokuvailtoja ystävien seurassa, mutta Tuhma tyttö ei ikinä katoa miehen mielestä tai sydämestä. 

Ricardo tapaa suuren rakkautensa monta kertaa, milloin brittiläisen hevosmiehen vaimona, milloin hullun japanilaisen rikollisen rakastajattarena. Tuhma tyttö palaa yllättäen, pettää ja häipyy yhtä nopeasti. Ricardon tunteet eivät kuitenkaan sammu, hän rakastaa jatkuvasti, palavasti tuota petollista, ihanan kamalaa, lumoavaa kameleonttinaista joka kerta toisensa jälkeen pettää ja nöyryyttää Ricardoa. Lopulta Ricardo saa elää onnellista elämä yhdessä rakastamansa naisen kanssa, mutta kuinka kauan onni kestää tällä kertaa?

Tuhma tyttö on hieno romaani, minä tykkäsin siitä tosi paljon! Teos on jotenkin niin mukaansatempaava, että minä luin sitä hypnotisoituna, suorastaan transsissa, muutaman illan. Käänsin sivuja ahnaasti toinen toisen jälkeen ja halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä Tuhma tyttö seuraavaksi keksii. Kirjan tapahtumat ja käänteet olivat lukijalle yhtä yllättäviä kuin Ricardo-paralle. Vaikka Tuhman tytön temput luuli tietävänsä ja tuntevansa jo kirjan puolivälissä, hänen tekonsa tulivat silti joka kerta yhtä yllätyksenä. Ricardo oli sympaattinen mies, mutta välillä tuli kyllä kieltämättä sellainen olo, että näyttäisi nyt jo vihdoin petolliselle, kamalalle naiselle kaapin paikan ja ajaisi tämän tiehensä –lopullisesti. Tuhma tyttö oli samalla kiehtova ja ärsyttävä mutta etenkin yllättävä. Kun luulin jo elämän pehmentäneen tämän petollisen naisen, hän yllätti taas ja sai minut inhoamaan häntä vaikka olin jo osittain ollut toista mieltä. Ricardoa kävi välillä sääliksi, välillä olisi taas halunnut ravistaa miestä joka kerta toisensa jälkeen antoi saman naisen loukata ja nöyryyttää itseään todella pahasti.

Kirjan viimeinen luku ja loppuratkaisu oli minulle pienoinen pettymys, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kirjailijalta ehkä ihan oikea ratkaisu… Suosikkilukuni koko kirjassa oli ehdottomasti kolmanneksi viimeinen, jonka luin täysin transsissa. Suosittelen tätä kirjaa ihan ehdottomasti, todella mielenkiintoinen, mukaansatempaava, kiihkeä ja hypnoottinen lukuelämys!

*****

**********maaimanvalloitusmaa: Peru**********