Redemption / Bryan Clay

Redemption / Bryan Clay & Joel Kilpatrick

Thomas Nelson. 2012. 250 sivua.

Kannen suunnittelu: Julie Faires

Mistä minulle? ostos amazon.com:ista

Redemption (suom. "lunastus") on kymmenottelun olympiavoittaja Bryan Clayn omaelämäkerrallinen romaani, jossa hän kertoo olympiakullan taustoja, omasta menneisyydestään sekä omasta tiestään suosituksi huippu-urheilijaksi. Minä muistan sateisen elokuisen illan vuonna 2005, kun Bryan Clay juhli ensimmäistä maailmanmestaruuttaan Helsingin Olympiastadionilla.

Clay syntyi japanilaiselle äidille ja afroamerikkalaiselle isälle. Hän asui suurimman osan lapsuuttaan Havaijilla, jossa hän työskenteli isoisänsä pienessä yrityksessä. Bryanin lapsuus oli kohtuullisen onnellinen siihen saakka, kunnes hänen vanhempansa erosivat. Siitä alkoivat hänen ongelmansa. Hän joutui vaihtamaan koulua moneen kertaan muuttojen sekä huonon käytöksen vuoksi, hän juhli, riehui ja rellesti eikä todellakaan noudattanut uskovaisen äitinsä ohjeita ja neuvoja. Bryan pääsi stipendillä yliopiston urheilutiimiin, mutta urheilusta huolimatta raju juhlinta ja riehunta jatkui. Vasta tavatessaan tulevan vaimonsa Sarahin, Bryan vihdoin päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja rauhoittaa elämänsä. Ykkössijalle elämässä nousi nyt Jumala, jonka Bryan löysi uudelleen. Kakkossijalla Bryanin elämässä pysyi perhe, silloin ja aina, ja tärkeällä kolmannella sijalla tuli urheilu. Kun elämän muut osa-alueet olivat kunnossa, alkoi urheilukin sujua entistä paremmin ja Bryanin tulokset paranivat. Pian hän huomasi olevansa Yhdysvaltain parhaita kymmenottelijoita, sitten hän löysi itsensä kilpailemasta niin maailmanmestaruudesta kuin olympiavoitostakin. Bryanin suurimmaksi haaveeksi ja tavoitteeksi urheilujauralla tuli olympiakullan voitto Pekingistä 2008. Hän saavuttaa unelmansa, mutta tielle mahtuu paljon loukkaantumisia sekä muita vaikeuksia ja ongelmia.

Redemptionissa Clay kertoo omin sanoin kuinka hän kasvaa eksyneestä nuoresta pojasta urheilumaailman tähdeksi, uskovaiseksi, Jumalaa kunnioittavaksi ja kuuntelevaksi rakastavaksi aviomieheksi ja perheenisäksi. Hän taustoittaa urheilu-uransa tärkeimpiä henkilöitä, kuvailee kiinnostavasti mitä urheilumaailman kulisseissa oikeasti tapahtuu ja kuinka raskasta huippu-urheilijan elämä oikeasti on. Kymmenottelun erikoispiirteetkin tulevat hyvin esille, kaksi raskasta kilpailupäivää kuvaillaan tarkasti, kuten myös eri lajien ominaispiirteet, vaikeudet ja pienet, tärkeät ykistyiskohdat.

Minä pidin valtavasti siitä määrästä urheilun nippelitietoa, jota tämä kirja sisälsi. Nautin kun sain kurkistaa urheilumaailman kulisseihin ja lukea Clayn rankoista treeneistä. Minä pidin myös Clayn kertojaäänestä. Hän on menestynyt urheilija, mutta itsekehuskelu ei nouse pinnalle edes Clayn kuvaillessa parhaita onnistumisiaan, maailmanennätyksen hätyyttelyä tai ylivoimaisia arvokisavoittojaan. Clay kuvailee kymmenottelijoiden välisiä kilpailuja ystävällisellä otteella, hän mainitsee usein Roman Sebrlen, tsekkiläisen ottelijan jonka kanssa Clay ystävystyi vuosien aikana läheisesti. Kymmenottelijoilla on keskenään hyvät välit, se on otteluiden ominaispiirre ja todella piristävä asia yleisurheilukentillä.

Redemption on ehdottomasti myös selviytymistarina. Clayn nuoruus on rankka, mutta oikeiden ihmisten avulla hän taistelee itsensä takaisin elämään, onneen ja menestykseen. Clayn elämässä tärkeintä on Jumala, perhe ja urheilu. Hän muistuttaa jatkuvasti kuinka kiitollinen hän on Jumalalle siitä, että tämä kuunteli häntä, auttoi häntä ja suunnitteli Claylle tällaisen elämän. Minä en voi kuin ihailla tuollaista Jumalan uskoa, mutta samalla mietin, miksi Clay ei kiitä itseään siitä, että hän taisteli vaikeiden vuosien läpi, selvisi kaikesta ja lopulta kamppaili itsensä, omin voimin, korkeimmalle korokkeelle...

Redemption on hieno kirja, vaikka en katso elämää Clayn kanssa aivan samoin silmin. Luin tämän englanniksi, eikä se tuottanut minulle mitään ongelmia. Kieli on helppoa ja nopealukuista ja muutamien urheilutermien lisäksi kielessä ei ollut outouksia. Bryan Clayn tarina on mielenkiintoinen ja koskettava, se itkettää ja hymyilyttää, tempaa lukijan mukaansa ja jättää hyvän tunteen jälkeensä.


★★★★★

Puolikas keltaista aurinkoa / Chimamanda Ngozi Adichie

Puolikas keltaista aurinkoa / Chimamanda Ngozi Adichie

Otavan kirjasto, 2009. 607 sivua.

Alkuteos: Half of a Yellow Sun, 2006.

Suomentanut: Sari Karhulahti

Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Mistä minulle? aleostos parin kesän takaa

Minä olen jo kauan suunnitellut lukevani Chimamanda Ngozi Adichien kovasti kehutun Puolikas keltaista aurinkoa-romaanin. Aloittelinkin tätä jo keväällä, mutta jostain syystä lukeminen silloin tökki. Nyt olen kuitenkin muutaman päivän ajan uppoutunut täysin Nigerian historiaan ja maan rankkaan sisällissota-aikaan.

Nigeria 1960-luvulla.
Nuori maalaispoika Ugwu pääsee töihin hyvin toimeentulevan yliopiston opettaja Odenigbon palvelijaksi. Odenigbon rakastajatar, rikkaan perheen kaunis tytär Olanna, totuuttelee uuteen elämäänsä pölyisessä, likaisessa Nsukkan kaupungissa. Hän on valinnut rakkauden ja Odenigbon, rikkauden ja perheensä sijasta ja muuttanut miehensä perässä köyhään ja vaatimattomaan Nsukkaan.

Samoihin aikoihin toisaalla seurataan brittiläisen Richardin elämää Nigeriassa. Richard rakastuu Olannan kaksoissisareen Kaineneneen, arvoitukselliseen, älykkääseen naiseen. Taustansa vuoksi Richard joutuu osoittamaan rakkauttaan ja välittämistään sinne ja tänne.

Biafran sota puhkeaa ja Odenigbo ja Olanna joutuvat jättämään kotinsa Nsukkassa. He pakenevat henkensä edestä, menettävät läheisiään eivätkä osaa valmistautua sodan kauheuksiin. Myös Richard ja Kainene kokevat sodan rankasti ja kaikkien ystävyys ja uskollisuus punnitaan. Sotilaat taistelevat puolikas keltainen aurinko hihassaan liittovaltionsa puolesta, mutta lopussa kaikki haaveilevat kuitenkin rakkaudesta, niin köyhä Ugwu kuin kaunis Olannakin.

Puolikas keltaista aurinkoa on monipuolinen, runsas ja kaunis kirja. Ngozi Adichie on mestarillinen tarinankertoja, hän kuljettaa tarinaa taitavasti eteenpäin ja kuvailee tapahtumia niin tarkasti, että afrikkalainen tunnelma saavuttaa lukijan. Kirjailija käyttää myös kieltä taitavasti, teksti on helppolukuista mutta kaunista. Kirjan kehyskertomus on kaunis, sodan tapahtumat tuovat tarinaan toki hurjasti traagisuutta ja rankkuutta. Sodan tapahtumia ei ikinä voi ymmärtää, ja tässäkin kirjassa sodan karmivat tapahtumat tulevat välillä iholle asti. Lentävät ruumiinosat, joukkohaudat, pommitukset ja pään yli lentävien sotakoneiden ääni tuntuu samalla kauhealta, samalla näitä asioita on mahdoton ymmärtää.

Kirjassa on monia mielenkiintoisia henkilöitä. Minä tykästyin erityisesti palvelijapoika Ugwuun, jonka kasvua köyhästä maalaispojasta nuoreksi mieheksi oli kiva seurata. Muidenkin henkilöiden muuttumista ja kasvamista sodan edetessä oli kiinnostavaa seurata. Minä pidin myös siitä, että kirjan henkilökaartiin kuului brittiläinen Richard. Hänen kauttaan Afrikan ja Euroopan kulttuurierot tulivat hyvin esille, kuten myös se, että tärkeissä asioissa, elämän ja kuoleman ollessa kyseessä, olemme kaikki samalla viivalla, ihmisiä ja ystäviä.

Minä odotin, että hullaantuisin tähän kirjaan ihan täydellisesti. Kyllä minä tästä pidinkin, todella paljon, mutta jostain syystä minulle ei kuitenkaan jäänyt tästä kirjasta muistoa aivan täydellisestä lukukokemuksesta. En osaa edes sanoa, mikä tästä jäi puuttumaan. Ehkä koin kirjan välillä hieman hitaasti eteneväksi, jotta olisin voinut pitää tästä aivan täydellisesti. Todella hieno, mieleenpainuva ja upea tarina tämä kuitenkin on, jota voin lämpimästi suositella kaikille.


★★★★+


Kirjaa on luettu muissa blogeissa ahkerasti, katsokaahan esimerkiksi Lumiomenan ja Aletheian arviot kirjasta.


Tästä myös suoritus TBR 100-listalleni.

Heja, heja! / Martina Haag

Heja, heja! / Martina Haag

Piratförlaget, 2012. 177 sivua.

Kannen suunnittelu: Lotta Kühlhorn

Mistä minulle? ostettu adlibrikseltä

Urheiluteema jatkuu tämän kuukauden aikana vielä muutaman kirjan kera. Tässä niistä ensimmäinen, ruotsalaisen kirjailija Martina Haagin uutuuskirja Heja, heja!. Kirjassaan Haag kertoo omista kokemuksistaan ryhtyessään harrastamaan juoksemista.

Haag on tunnettu hauskan humoristisista kirjoistaan. Tässä juoksukirjassa hän tarttuu aiheeseensa rennolla huumorimielellä, ja juoksemisesta on todella hauska lukea kerrankin tällaisesta näkökulmasta. Haag nauraa itselleen, kun hän ensimmäisellä treeniviikollaan jaksaa juosta kaksitoista minuuttia putkeen. Pian hän jaksaa juosta jo viisi kilometriä, sitten kymmenen. Ensimmäisissä juoksutapahtumissaan hän juoksee viisi kilometriä, pian hän osallistuu jo kympeille. Siskon ja yhden ystävänsä kanssa Martina perustaa Team Doktor Throttle -nimisen epävirallisen juoksukerhon jolla on oma pokaalinsa. Martinan suurimmaksi tavoitteeksi tuleekin voittaa pokaali itselleen voittamalla juoksukerhon väliset kilpailut. Rento ja hauska ote säilyy läpi koko kirjan, vaikka kirjan lopussa Martina juoksee jo rankan maratoninkin ja omat tavoitteetkin on nostettu korkeammalle.

Osansa kirjassa saa niin juoksua harrastavan naisen perhe kuin tutut kirjailijakollegatkin. Martina tsemppaa itseään jatkuvasti parempiin suorituksiin, ja halu parantaa omia ennätyksiään ja voittaa tiimikaverit on kova. Aina juoksu ei maistu, mutta parille lenkille viikossa on aina päästävä.

Heja, heja! on hauska, mukaansatempaava, kannustava ja viihdyttävä kirja juoksemisesta. Kirja aiheuttaa toki myös kovan juoksukuumeen, ja lukemisessa minun olikin pidettävä muutama lenkkitauko. Heja, heja! ilmestyi pari viikkoa sitten ruotsiksi enkä tiedä onko tätä tarkoitus kääntää suomeksi. Kieli on kuitenkin yksinkertaista ja helppolukuista, joten uskallan suositella tätä kirjaa jotenkuten ruotsia ymmärtäville juoksuihmisille. Viihdyin kirjan parissa oikein hyvin, ja sain lisäpuhtia juoksuharrastukseen taas kerran.


⋆⋆⋆⋆

Elokuvankertoja / Hernán Rivera Letelier

Elokuvankertoja / Hernán Rivera Letelier

Siltala, 2012. 133 sivua.

Alkuteos: La contadora de películas

Suomentanut: Terttu Virta

Kannen suunnittelu: Wil Immink Design

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Hernán Rivera Letelierin pienoisromaani Elokuvankertoja pääsi lukulistalleni kehuvien blogiarvioiden vuoksi. Kirja oli hyvä valinta nopealukuiseksi välipalakirjaksi, tämän luki hetkessä yhden iltapäivän aikana.

María Margarita elää vammautuneen isänsä sekä kolmen veljensä kanssa köyhissä olosuhteissa chileläisessä pikkukylässä. Kun kylään saapuu elokuva, isä kerää kaikki vähäiset kolikkonsa kasaan ja lähettää jokaisen lapsen vuorollaan katsomaan elokuvaa. Kotiin palattuaan lapset kertovat tarkasti näkemänsä elokuvan. Kun kaikki lapset ovat käyneet elokuvissa kertaalleen, isä päättää kuka on kertonut näkemästään parhaiten. Näin ollen María Margaritasta tulee perheen virallinen elokuvankertoja, ja pian hänen kuulijoikseen saapuu perheen lisäksi koko kylän väki.

Elokuvankertoja on hurmaava pieni kirja. Tarina on ihanan omalaatuinen ja kiinnostava, ja pieneen sivumäärään ja väljään tekstiin mahtuu yllättävän paljon tapahtumia. Minä olisin toki mielelläni lukenut María Margaritan perheestä ja elokuvankertojan kokemuksista vielä enemmän, ja toivoinkin että kirja vielä jatkuisi. Pienestä sivumäärästä taitaakin johtua se, että minä koin henkilöiden jäävän hieman etäisiksi. Kirja oli ikään kuin pintaraapaisu Marían ja hänen perheensä elämään, joten aineksia kokonaiseen, paksumpaan romaaniin tässä olisi ollut. Vaikka kirja on pieni, ehtii se kuitenkin herättää lukijassaan tunteita laidasta laitaan ja rankkojakin tapahtumia mahtuu mukaan.

Tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään Chilen maseudulle jossa on salpietarikaivos. Kaivoksen työväki asuu pienissä hökkeleissään, ja yrittävät iloita pienistä asioista vaikka elämä on vaikeaa. Tapahtumapaikka tuo tarinaan oman osansa, ja minä pidin etelä-amerikkalaisesta tunnelmasta.

Elokuvanketoja on kaikin puolin lumoava tarina, joskin minä olisin mielelläni lukenut sitä kauemmin. Kirjan kansi on minusta ihastuttava, mutta kirjan pieni koko ei oikein istunut minun käteeni. Oikein ihana välipalakirja tämä silti oli!


⋆⋆⋆⋆


Myös esimerkiksi Linnea, Norkku ja Sara ovat lukeneet tämän.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Chile

Naisen juoksukirja / Kirsi Valasti

Naisen juoksukirja / Kirsi Valasti

Otava, 2009. 202 sivua.

Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Mistä minulle? huuto.netistä ostettu

Urheiluteemalla jatketaan. Muistan Kirsi Valastin parin vuoden takaa juoksuradoilta, ja innostuin kovasti kun löysin hänen kirjoittamansa Naisen juoksukirjan huuto.netistä halvalla. Kirja antaa lisämotivaatiota juoksemiseen, vinkkejä treenien kokoamiseen ja paljon uutta tietoa niin treenaamiseen, ravintoon kuin kilpailuihin valmistautumiseenkin liittyen.

Naisen juoksukirja käy aluksi läpi juoksemiseen tarvittavat varusteet. Jalkineiden lisäksi naiselle tärkeät on tukevat urheilurintaliivit kun taas sykemittari tuo juoksemiseen lisää mielenkiintoa. Varusteiden läpikäymisen jälkeen vuorossa on kestävyysharjoittelun perusteet ja juoksuharjoittelun eri osa-alueet. Juoksuasento käydään läpi ja mukaan mahtuu myös sekä jalkojen venyttelyohjelma, että keskivartaloa vahvistava pilatesohjelma.

Naisen juoksukirja pureutuu erityisesti (ja nimensä mukaisesti) naiseen juoksijana. Kirjassa Valasti käy läpi naisen laadukasta ravintoa huomioiden naisen erityistarpeet eri ravintoaineiden saannissa. Kirjassa käydään myös läpi kuinka raskaana ollessa voi treenata juoksemista, tai millä tavalla hormonit voivat vaikuttaa juoksuharjoitteluun. Oman osansa kirjassa saa myös vammojen välttäminen, mielikuva- ja rentoutusharjoittelu sekä kirjan lopussa olevat esimerkkiharjoitusohjelmat eri tasoisille juoksijanaisille. Viimeistely maratonille ja puolimaratonille on myös mielenkiintoinen ja kannustava osa kirjaa.

Naisen juoksukirja on monipuolinen ja todella kannustava kirja. Juoksuharrastukseen saa kirjan kautta paljon uusia vinkkejä. Minä juoksin viimeksi eilen kirjan esimerkkiä seuraten intervalliharjoituksen, joka tuntui todella tehokkaalta ja hyvältä. Myös pilatesohjelman ja venyttelyharjoitukset olen jo testannut ja hyväksi havainnut. Valasti osaa kertoa monimutkaisemmistakin sykerajoista ja ravintoaineista niin, että taviskin (eli minä) ymmärtää. Kirja on käytännönläheinen, tästä on todella helppo napata vinkkejä omaan elämään niin juoksuharjoitteluun kuin ravintoonkin liittyen. Suosittelen siis ehdottomasti naisen juoksukirjaa kaikille juoksusta innostuneille (naisille)! Kirjan lukemisen jälkeen alkaa varmasti entistä enemmän mieli juoksulenkeille ;).


★★★★★-


Myös Unni ja Norkku ovat lukeneet tämän.

Urheilukirja / Tuomas Kyrö

Urheilukirja / Tuomas Kyrö

Teos, 2011. 280 sivua.

Kannen suunnittelu: Elina Warsta

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Tuomas Kyrön Urheilukirja on urheiluelokuun ensimmäinen kirja. Olen pitänyt kovasti aiemmista lukemistani Kyrön kirjoista, tosin sanoen Mielensäpahoittajista sekä Miniästä. Kyrön rento ja hauska kuva suomalaisuudesta ja elämästä ylipäänsä tulee hyvin esille myös Urheilukirjassa.

Urheilukirja kertoo urheilumaailman suurista nimistä, mieleenpainuvista kaksinkamppailuista, urheilun suhteesta politiikkaan ja maailmanhistoriaan. Kirja tuo esille kiinnostavia näkökulmia urheilumaailmaan, mutta kertoo myös paljon kirjailijasta itsestään. Kyrö kertoo vaivihkaa, rivien välissä, omia mielipiteitään ja ajatuksia urheilusta.

Kirjassa muistellaan niin Juha Miedon ja Thomas Wassbergin kaksinkamppailua, kuin Jari Puikkosen ja Toni Niemisen mäkihyppyuriakin. Urheilukirjassa pureudutaan talvilajeihin, kamppailulajeihin ja yleisurheiluun, jääkiekon maailmanmestaruuden voittamisen vaikeuteen ja urheilijoiden mielenkiintoisiin persooniin. Paavo Nurmi vihasi juoksemista, Andre Agassi tennistä ja Keke Rosberg hioi julkisuuskuvaansa erityisen tarkkaan. Kuva Suomesta suurena urheilumaana tulee esille, kuten myös urheilumaailman monipuolisuus. Jääspeedway, tractor pulling ja voimamieskilpailut ovat katsojalle kiinnostavia, vaikka erikoisia lajeja ovatkin.

Urheilukirja kertoo monipuolisesti urheilumaailmasta ja pureutuu ilahduttavan erilaisiin lajeihin. Minä pidin myös siitä, että Kyrö tämän kirjan kautta kertoi omasta suhteestaan urheiluun. Siitä, kuinka urheilu on kulkenut mukana pikkupoikavuosista murrosiän kautta aikuisuuteen saakka. Urheilukirja on taattua Kyröä myös kielellisesti; oivaltavaa, nasevaa ja paikoitellen todella hauskaa, vaikka Urheilukirja ei samalla tavalla ole hauskaksi kirjoitettu kuin esimerkiksi Mielensäpahoittajat.

Urheilukirja antaa suomalaisesta urheilumaailmasta ja -kansasta juuri sopivan hullun kuvan. Minä urheiluhulluna pidin tästä kirjasta kovasti, risuja antaisin vain oikoluvun puutteesta. Painovirheitä kirjasta löytyi nimittäin harmittavan paljon. Urheilukirjan tekstit pohjautuvat tietääkseni ainakin osittain Kyrön aiemmin kirjoittamiin kolumneihin. Lehtijuttuja tehdessään kirjailija tutustui erilaisiin urheilulajeihin tractor pullingista showpainiin ja kirjoitti kokemuksistaan kolumneja. Viihdyttävää ja mielenkiintoista, vaikka minä olisin mielelläni lukenut enemmän myös perinteisimmistä urheilulajeista. Urheilun ystäville tämä kirja on kuitenkin mitä mainioin valinta!

★★★★

Viikonlopun aikana palailen seuraavan teemakirjan kanssa, siihen saakka toivottelen kaikille urheilullista ja ihanaa viikonloppua! Ja kiva, että niin moni teistäkin oli teemakuukaudesta niin innoissaan :).

Myös Unni, Linnea, Kirsi ja Jori ovat lukeneet Urheilukirjan.

ps! Urheilukirjavinkkejä otan mielelläni vastaan :).

Teemakuukausi: Urheiluelokuu

Heipähei!

Tämä kesä on mennyt kirjallisuuden osalta hieman vaisuissa merkeissä. Olen kyllä lukenut, mutta en missään tapauksessa esimerkiksi yhtä paljon kuin viime kesänä. Kesätyön lisäksi olen nimittäin löytänyt uudelleen rakkaan vanhan harrastuksen, liikunnan nimittäin. Kesän aikana olen juossut, pyöräillyt, uinut ja yleisurheillut lähes kaiken vapaa-aikani. Illalla olen usein ollut niin puhki (ihanasti puhki, niin kuin kovan treenin jälkeen on) että olen jaksanut lukea kirjaa vain pienen hetken.

Liikuntaharrastuksen vuoksi olen myös hankkinut luettavakseni kiinnostavia urheiluaiheisia kirjoja. Niinpä päätin näin sopivasti olympialaisten alla aloittaa täällä kirjabloginkin puolella uuden jutun, nimittäin teemakuukaudet. Elokuun aikana tulen lukemaan urheiluaiheisia kirjoja, joista yritän sitten ahkerasti kirjoittaa tänne bloginkin puolelle. Luen toki elokuun aikana myös muuta, mutta urheilukirjoja tulee elokuun aikana ehkä hieman tavallista enemmän. Muitakin teemakuukausia on jo mielessä, joten jos oikein tykästyn teemalukemiseen saa teemakuukaudet varmasti jatkoa.

Huomenna palailenkin heti ensimmäisen urheiluaiheisen kirjan kera!