Tuore maa / Jhumpa Lahiri

Tuore maa / Jhumpa Lahiri

Keltainen pokkari, 2012. 434 sivua.

1. suom.kiel.painos, 2008.

Suomentaja: Kersti Juva

Alkuteos: Unaccustomed Earth, 2008

Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Entinen novelli-inhoaja täällä juu. Mueenuddinin novellien jälkeen lukupinossa olikin Jhumpa LahirinTuore maa novellikokoelma. Pidin tästäkin kovasti, oikeastaan vielä enemmän kuin Hunajasta ja tomusta, mutta nyt on kyllä novelleja luettu riittämiin lähiaikoina, joten seuraavaksi jotain ihan muuta.

Tuore maa koostuu yhteensä kahdeksasta novellista. Ensimmäisessä osassa näitä on viisi ja toisen osan kolme novellia kertovat kahdesta samasta päähenkilöstä, Hemasta ja Kaushikista, ja toimii oikeastaan itsenäisenä, pidempänä tarinana. Ensimmäisen osan novelleista suosikkini oli Vaihtoehtoinen majoitus. Novelli kertoo avioparista, Meganista ja Amitista, jotka ovat matkustaneet Amitin tuttavan  häihin. He majoittuvat hienossa hotellissa, mutta paras majoitus löytyykin lopulta aivan muualta, Amitille menneisyydestä tutusta pienestä huoneesta. Amitin menneisyys ja nykyinen perhe-elämä ovat muutenkin matkan aikana pääosassa, mies haikailee naista menneisyydestä ja miettii samalla elämäänsä Meganin kanssa. Kirjan toisen osan kaikki kolme novellia kertoivat Hemasta ja Kaushikista. Heitä seurataan nuoruudesta aina keski-ikään saakka. Pidin todella paljon näiden kahden henkilön elämän seuraamisesta, ja pidin ratkaisusta, joka lopulta johdatti nämä kaksi vuosien jälkeen taas yhteen.

Lahiri kertoo tarinoita maailmalta. Hän kuljettaa lukijansa Yhdysvaltoihin, Roomaan ja Thaimaahan. Jokaisen tarinan päähenkilö on bengalilaistaustainen, Yhdysvaltoihin Intiasta muuttanut henkilö tai perhe. Tarinat seuraavat kulttuurien törmäyksiä, sitä, kuinka bengalilaistaustaiset perheet asettuvat Yhdysvaltoihin ja kuinka elämä korkeiden rakennusten keskellä eroaa syntymämaasta. Lahiri kokoaa tarinansa arjen pienistä tapahtumista, mutta korostaa myös tunteiden tärkeyttä ja sydämen päätöksiä. Hänen luomansa henkilöhahmot, usein toisen polven siirtolaiset, ovat kiinnostavia, herkkiä ja rohkeita. He tekevät kaikkensa tottuakseen uuteen arkeen, he kamppailevat sopeutuakseen uuteen maailmaan, uusiin ihmisiin, uuteen elämäänsä.

Lahirin kieli on sujuvaa ja nopealukuista, kerronta vahvaa ja mukaansatempaavaa. Kirjan kaikki kahdeksan tarinaa olivat vahvoja, itsenäisestikin toimivia. Kirjan nimikkonovelli, ensimmäinen, oli vähiten mieleen jäävä, mutta sekään ei ollut huono. Vaikka olen vierastanut novelleja, tässä tarinoiden lyhyys ei haitannut. Parillakymmenellä sivulla ehtii kertoa paljon, kun sen osaa. Ja Lahiri totisesti osaa! Näissä tarinoissa ei ollut mitään liian vähän, eikä toki mitään liikaakaan. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea Lahirilta myös romaanin, joten Kaima nousi heti lukulistalleni.

Jhumpa Lahiri oli todella positiivinen uusi kirjailijatuttavuus ja suosittelen Lahirin novelleja kaikille! Tässä taas yksi suoritus satasen listalleni.


★★★★+

Myös ainakin Katja, anni.M ja Ina ovat lukeneet Lahiria. 


ps! Valokuvassa kevään ensimmäinen parvekelounas alkuviikosta. Kevät♥.

ps2! Hiljenen viikonlopuksi, vaikka voisin kirjoittaa paljon esim. eilen näkemästäni Poikani Kevin-elokuvasta. Saan kuitenkin rakkaan ystävän vierailulle koko viikonlopuksi, joten palailen ensi viikolla. Ihanaa viikonloppua!

Katoamispiste / Joel Haahtela

Katoamispiste / Joel Haahtela

Otava, 2010. 159 sivua.

Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

Mistä minulle? alelöytö kirjakaupasta

 Halusimme lukupiiriporukassa kerrankin valita helpon ja nopealukuisen kirjan. Ainakin minulle tämänkertainen valintamme osui täysin nappiin, sillä minä ihastuin Joel Haahtelan Katoamispisteeseen kovasti! Taitaakin olla tähän asti lukemistani kolmesta Haahtelasta se kaikkein paras ja minulle tärkein.

Kirjan kertojana toimii mieslääkäri, joka eräänä syyspäivänä törmää sattumoisin ranskalaiseen Magda Roux´hun kadulla. Magda on tullut Suomeen etsimään kadonnutta ex-miestään Paulia. Johtolankana naisella on ainoastaan Raija Siekkisen kirjoittama romaani, ranskankielisenä käännöksenä. Mies muistelee lukeneensa, ja pitäneensä, Siekkisen romaanista ja päättää paremman tekemisen puutteessa auttaa naista etsimään Paul. Magda kuitenkin katoaa yhtäkkiä, ja mies jatkaa etsintöjä yksin. Jokin Paulin katoamisen ja Siekkisen romaanin yhtälöstä jää nimittäin vaivaamaan lääkäriä, ja hän haluaa selvittää miten nämä liittyvät toisiinsa. Miehen tie vie Kotkaan ja Siekkisen kotikulmille. Hän tapaa Siekkisen tunteneita ihmisiä ja saa selville pieniä asioita, palapelin paloja. Mitä hän lopulta saa selville Raija Siekkisestä, kadonneesta Paulista, itsestään? Ja miten kaikkeen liittyy nizzalainen hotelli, eräs osoite tai saksalainen kirjailija?

"En tiennyt mistä olisin aloittanut, en edes tiennyt ketä enää etsin, Paul Roux'ta vai Raija Siekkistä, vai toivoinko vain, että jos etsisin tarpeeksi kauan toista, löytäisin ennen pitkää myös toisen." (s.97)

Minä pidin Katoamispisteestä todella paljon. Kirjassa on se tavallisen upea, unenomainen ja hieman melankolinen Haahtelatunnelma. Minä pidin myös kovasti siitä, että kirja sekoittaa faktaa ja fiktiota ja kertoo Raija Siekkisestä, minulle aiemmin tuntemattomasta kirjailijasta. Katoamispiste sai minut ehdottomasti kiinnostumaan Siekkisenkin kirjoista, ja luen varmasti jossakin vaiheessa jonkun hänen romaaneistaan. Minusta Haahtela luo kirjoihinsa upean tunnelman joka jättää jälkensä minuun lukijana. Minä pidin todella paljon Katoamispisteen hieman synkästä, pimeästä ja sateisesta fiiliksestä. Olen ehkä vähän puolueellinen, sillä rakastan syksyä, mutta tämä kirja olisi todella sopiva syysluettavaksi.

Pidin myös kirjan henkilöistä. Magda Roux oli salaperäinen ranskatar, hän tuli ja meni, katosi ja palasi taas. Kertojana toimiva mies, lääkäri ja muutaman romaanin julkaissut, ikävöi ja pakeni jotakin. Hän uppoutui Siekkisen elämään ja Paulin etsimiseen, pakeni samalla omaa elämäänsä, potilaita ja menneisyyden haamuja. Ja se Haahtelan kieli. Olisin voinut alleviivata, taas kerran, monta riviä jokaiselta sivulta.  

"...ja minäkin takerruin häneen kiinni kuin olisin kannatellut hänen mukanaan koko taloa, koko kivistä kaupunginosaa, joka pian romahtaisi syliimme." (s.71)

Minä ihastuin ja tykästyin Katoamispisteeseen todella paljon. Ihana, ihana kirja. Mieleenpainuva ja upea. Lukemisen jälkeen minut valtasi Linneankin mainitsema rauhallinen olotila. Voisin lukea tämän pienen, hienon kirjan uudestaan heti nyt. Lukupiirissämme kaikki eivät olleet tästä yhtä vakuuttuneita, mutta ainakin Riina jakaa Haahtelaihastumisen kanssani ;).


★★★★★
 

Linnean ja Riinan lisäksi myös ainakin Hanna, Sara, Pekka, Naakku ja Katja ovat lukeneet tämän.

Hunajaa ja tomua / Daniyal Mueenuddin

Hunajaa ja tomua / Daniyal Mueenuddin

Avain, 2012. 299 sivua.

Alkuteos: In Other Rooms, Other Wonders, 2009.

Suomentanut: Titia Schuurman

Kannen suunnittelu: Satu Ketola

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

 Mukavaa kirjan ja ruusun päivän iltaa kaikille! Tämän päivän kunniaksi muutama sananen hienosta esikoisteoksesta.

Olen pikkuhiljaa oppinut pitämään novelleista. Tänä vuonna olen jo lukenut muutaman novellikokoelman ja tämä Daniyal Mueenuddinin (eipä muuten ole nimi siitä helpoimmasta päästä...) Hunajaa ja tomua nousee suosikkikokoelmieni joukkoon. Tästä tuli hieman mieleen viime vuonna lukemani Adichien Huominen on liian kaukana josta pidin myös kovasti. Mueenuddin kertoo taitavasti ja kiinnostavasti pakistanilaisten elämästä ja maan kulttuurista.

Hunajaa ja tomua koostuu kahdeksasta novellista. Kaikkia novelleja yhdistää rikas maanomistaja K.K. Harouni, joka jollakin tavalla on läsnä kaikissa novelleissa. Kirjassa on todella paljon henkilöitä, ja jossain kohtaa minun oli vaikea muistaa, kuka oli kuka. Minä pidin kovasti tavasta, jolla Mueenuddin kuvailee miljöötään, kuinka hän liittää tapahtumat ja henkilöt pakistanilaiseen yhteiskuntaan ja siinä samalla kertoo ja esittelee lukijalle paljon pakistanilaisesta kulttuurista. Pidin myös siitä, että vaikka Hunajaa ja tomua on kokoelma novelleja, kirja ikään kuin toimi myös yhtenä tarinana.

Omiin suosikkinovelleihini kuului ehdottomasti Saleema ja Pariisin kova taivas. Jälkimmäinen kuvailee kahden nuorukaisen, pakistanilaisen Sohailin ja amerikkalaisen Helenin suhdetta, ja kuinka rakkaussuhde muuttuu Pariisin öisen taivaan alla pariskunnan vietettyä muutaman päivän Sohailin vanhempien kanssa. Saleemasta kertova novelli taas kuvailee nuoren Saleeman elämää K.K.Harounin mailla. Hän työskentelee rikkaan maanomistajan talossa ja on samalla maanomistajan pojan leikkikaluna.

Kirjan kahdeksan novellia eroavat toisistaan, mutta kuvailevat kaikki yhtä tarkasti päähenkilöitä ja näiden elämää. Kirjan alkupään novellit pysyvät tiukemmin Pakistanissa, kun taas loppupäässä lukija pääsee pakistanilaisten mukana maailmalle. Ajat muuttuvat ja ihmiset vaihtuvat, mutta samantyyppiset ihmissuhdeongelmat, surut ja murheet täyttävät henkilöiden elämät ja ajatukset. Mueenuddin on myös luonut novellinsa taitavasti pienten tapahtumien ympärille, ainoassakaan novellissa ei ole kyse suurista, hurjista sattumuksista vaan tavallisesta elämästä, pienistä asioista. Mueenuddin kuvailee ympäristönsä todella taitavasti ja tarkasti, lukijana minusta välillä tuntui, että olin novellien keskipisteessä, oli se sitten köyhässä pakistanilaiskylässä tai kauniissa Pariisissa.

Novellien ystäville, ja toki muillekin, suosittelen tätä lämpimästi.


★★★★


Myös Mari.A on lukenut Mueenuddinin novelleja.

Muumipeikko ja pyrstötähti / Tove Jansson

Muumipeikko ja pyrstötähti / Tove Jansson

WSOY, 2010. 144 sivua.

Alkuteos: Kometen kommer, 1946

Suomentanut: Laila Järvinen & Päivi Kivelä

Kannen suunnittelu: Jukka Aalto

Mistä minulle? ystävältä lainassa

Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti on ollut minulle pitkä projekti. Syy siihen on se, että olen lukenut tätä yhdessä ystäväisen kanssa ääneen toisillemme. Tapaamme valitettavan harvoin, sillä asumme eri paikkakunnilla, joten lukeminen on edennyt hitaasti. Tämä oli kuitenkin hauska, erilainen lukukokemus juuri tuon lukutavan vuoksi.

Muumipeikko ja pyrstötähti-kirja alkaa, kun Muumilaaksossa herätään outoon päivään. Koko maailma on mustanharmaan pölyn peitossa ja pessimistinen Piisamirotta arvioi, että aurinkokunta on tuhoutumassa. Niinpä Muumipeikko ja pieni otus Nipsu päättävät lähteä kaukaiselle tähtitornille ottaakseen selvää tästä erikoisesta ilmiöstä. Matkan varrella he tapaavat huuliharppua soittavan Nuuskamuikkusen, Nipsu löytää pienen kissanpennun josta tulee hänen uusi ystävänsä ja Muumipeikko pelastaa suloisen Niiskuneidin kiipelistä. Reissu tähtitornille vie kaveruksilta paljon aikaa ja matkaan mahtuu monia mutkia ja kommelluksia. Pian he huomaavat, että aurinkokunnan tuhoon on enää päivä aikaa ja kotiväelle pitäisi ehtiä ilmoittaa, että kuuma, hehkuva ja vaarallinen pyrstötähti on lähestymässä maata.

Muumikirjat ovat ehdottomasti lapsuuteni suosikkikirjoja, ja näitä pidempiä Muumitarinoita onkin kiva lukea nyt aikuisiälläkin. Minä pidin tästä todella paljon, ja odotan innolla, että ehdin lukea Janssonilta muitakin kuin Muumikirjoja. Tällaisia loistavia klassikkotarinoita on todella vaikea arvioida, en osaa sanoa tästä oikein muuta kuin että kyllä Muumit toimii hyvin vielä vanhempanakin! Nuorempana tämä kirja olisi varmasti ollut minulle todella jännittävä mutta nyt pystyin nauttimaan lukemisesta pelkäämättä ;). Minä olen aina ihaillut Janssonin tapaa kuvailla satujensa hahmoja. Minusta niin monella Muumilaakson asukkaalla on mielenkiintoinen, täysin omanlaisensa persoona. Hassu Nipsu on kauan ollut suosikkini ja varovainen ja turhamainen Niiskuneiti taas hieman ärsyttävä. Niisku taas vuorostaan osoittaa tässäkin kirjassa älykkyyttään, pätee ja viisastelee rasittavuuteen saakka.

Oikein mukava kirja siis, jota oli ilo lukea vuosien Muumitauon jälkeen. Seuraavaksi aion lukea Janssonilta Kesäkirjan ja lisää Muumejakin jossain vaiheessa. :)


★★★★


Myös Maija on kirjoittanut tästä kirjasta.

Tunnustusta ja arvontavoittajia

Ensiksi haluan kiittää ihanaa Katria Liebster blog -tunnustuksesta. Tämä lämmittää bloggaajasydäntäni kovasti :).  Tunnustus on tarkoitus antaa eteenpäin viidelle suosikkiblogille, joilla on alle 200 lukijaa. Minä lähetän tunnustuksen eteenpäin seuraaviin blogeihin: Lukutuulia, Ajatuksia kirjamaasta, Riinan lukuisat kissanpäivät, Susan kirjasto ja Lurun luvut.

Seuraavaksi onkin aika julistaa kirja-arvonnan kaksi voittajaa! Arpalippusten askartelun jälkeen nostin lapsuusvuosieni suosikkimyssystä kaksi lappusta. Ensimmäisessä luki jaana ja toisessa Suketus. Onnea siis Jaana ja Suketus, mailatkaapa kirjatoiveenne ja osoitetietonne minulle (luettuablogi(at)luukku.com). Jaana saa ekaksi valita kaksi kirjaa ja Suketus sitten yhden. Onnea voittajille ja ISO kiitos jokaiselle osallistujalle ja kirjavinkin antajalle! ♥

Tässä vielä palkintolista muistutukseksi.

Pohjan akka / Seija Vilén
Lumikukka ja salainen viuhka / Lisa See
Amerikkalainen tyttö / Monika Fagerholm (pokkari)
Olemisen sietämätön keveys / Milan Kundera (pokkari)
Veljeni Sebastian / Annika Idström
Viattomat / Torey Hayden
Myrsky / Elina Tiilikka
Viisasteleva sydän / Jane Austen (äänikirja)
Sorgesång / Siri Hustvedt
Hytti nro 6 / Rosa Liksom
Valinta / Helmi Kekkonen
Päivänseisaus / Virpi Hämeen-Anttila
Koti maailman laidalla / Michael Cunningham

Huomenna jatketaan taas kera uuden kirjan. Oikein ihanaa lauantai-illan jatkoa kaikille! :)

Shanghain tytöt / Lisa See

Shanghain tytöt / Lisa See

WSOY, 2011. 437 sivua.

Alkuteos: Shanghai Girls, 2009.

Suomentaja: Hanna Tarkka

Kannen suunnittelu: Marjaana Virta

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Aloitin Lisa Seen tuotantoon tutustumisen lukemalla kirjailijan uusimman suomennetun romaanin Shanghain tytöt. Tämä olikin oikein otteessaan pitävä, mielenkiintoinen ja viihdyttävä lukuromaani!

Pearl ja May ovat kauniit kiinalaissiskokset jotka viettävät onnellisia nuoruusvuosiaan 1930-luvun Aasian Pariisissa, Shanghaissa. He työskentelevät taiteilijoiden malleina ja heidän kauniit kasvonsa koristavat maalauksia ja kiinalaisia kalentereita. Tyttöjen isä on menestyvän riksafirman johtaja ja heidän äitinsä viettää päiviä pelaten mahjongia ystävätärtensä kanssa. Tytöt ovat kaikin puolin tyytyväisiä elämäänsä Shanghaissa, illat vietetään juhlimalla ystävien kanssa ja rahaakin riittää kauniisiin mekkoihin. Tyttöjen elämä kuitenkin muuttuu, kun heidän isänsä kertoo järjestäneensä tytöille aviomiehet Amerikasta. Pearl ja May ovat järkyttyneitää ja tekevät kaikkensa, jotta he saisivat pitää elämänsä Shanghaissa. Tässä kohtaa kuitenkin sota tulee sekoittamaan suunnitelmia entisestään, ja pian Pearl ja May ovatkin aloittamassa pitkää ja rankkaa matkaa aviomiestensä luokse Amerikkaan.

Elämä maapallon toisella puolella eroaa kovasti siitä elämästä, johon tytöt ehtivät tottua Shanghaissa. Enää he eivät ole kauniita kiinalaisia tyttöjä, vaan outoja, vieroksuttuja ulkomaalaisia. He asuvat ränsistyneessä talossa ja työskentelevät ansaitakseen elantonsa. Sota on muuttanut maailmaa, ja vaikeuttaa jatkuvasti Pearlin ja Mayn elämää. Shanghain tytöt seuraa kuinka Pearl ja May selviävät elämästään Amerikassa 1950-luvulle saakka.

Shanghain tytöt on mukaansatempaava lukuromaani. Kirja, joka sisältää toisen maailmansodan tapahtumia, eri kulttuureja ja ihmissuhteita vaikuttaa aivan minun kirjaltani. Ja kirjan tarinasta pidinkin, vaikka osa tapahtumista tuntuikin hieman utopistisilta. Shanghain tyttöjä seurataan heidän nuoruudestaan 1930-luvulta 1950-luvulle saakka, kun he ovat asuneet Amerikassa jo parikymmentä vuotta. Pariinkymmeneen vuoteen mahtuu paljon tapahtumia ja sattumuksia, välillä todella julmia ja raakoja traagisia menetyksiäkin. Onneksi kirja ei kuitenkaan ole läpeensä harmaa ja raaka, toive paremmasta ja onnellisemmasta huomisesta on usein läsnä.

Shanghain tytöt on myös tarina rakkaudesta ja välittämisestä, ja ennen kaikkea tarina kahdesta sisaresta. Vaikka matkaan mahtuu ongelmia, kateutta, katkeruutta, valheita, salaisuuksia ja petoksia, sisaruussuhde kuitenkin kestää. Minä siis pidin tästä tarinasta, mutta muutama seikka lukemisessa häiritsi. Minä en yleensä jaksa nipottaa pikkujutuista, mutta tässä kirjassa eräs sanavalinta ärsytti minua. Yhdessä kohtaa lähes jokaisella kirjan sivulla puhuttiin naimatoimien harrastamisesta useaan kertaan. Sanavalintana tuo on minusta jotenkin hölmö, ja jostain syystä se ärsytti minua (tulee kyllä tyhmä olo ärsyyntyä yhdestä sanasta näin, mutta minkäs teet...). Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sanaa alkuperäisessä versiossa on käytetty... Kirjan loppu oli minulle töksähtävyydessään myös pettymys, mutta lepyin hieman kun luin jälkeenpäin, että See on kirjoittanut tälle kirjalle myös jatko-osan. Se pelastaa jo paljon ;).

Kaiken kaikkiaan Shanghain tytöt oli kuitenkin positiivinen lukukokemus ja otteessaan pitävä, oikein hyvä lukuromaani ja haluan tämän jälkeen ehdottomasti lukea Seeltä lisää kirjoja!


★★★+


Myös Maija ja Norkku ovat lukeneet tämän.

Soitellaan, soitellaan! / Sophie Kinsella

Soitellaan, soitellaan! / Sophie Kinsella

WSOY, 2012. 372 sivua.

Alkuteos: I´ve Got Your Number, 2012.

Suomentanut: Irmeli Ruuska

Kannen kuvat: Lucy Truman

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Sophie Kinsella on oikeastaan tällä hetkellä ainoa "hömppäkirjailija", jonka kirjoja luen. Minä sain hömppäyliannostuksen yläasteaikana, jolloin ahmin Keyesiä, Robertsia ja Steeleä aivan liikaa. Tällä hetkellä siis ainoastaan Kinsellan uutuuskirjat on luettava, ja viihdyn edelleen näiden parissa (tai ainakin sen yhden kirjan verran per vuosi). Soitellaan, soitellaan! on Kinsellan tuorein romaani.

Poppy Wyatt on pian menossa naimisiin komean ja fiksun Magnuksen kanssa. Mies kosi Poppyä romanttisesti arvokkaan perintösormuksen kera, kuukauden seurustelun jälkeen. Kirjan alussa Poppy on viettämässä mukavaa samppanjantäytteistä  iltapäivää ystäviensä kanssa, kun hän yhtäkkiä huomaa kadottaneensa sekä kalliin kihlasormuksensa, että puhelimensa. Poppy on kuitenkin onnekas - hän löytää lähettyvillä olevasta roskakorista hylätyn puhelimen - ja päättää, että roskakorista kuka tahansa voi nappailla tavaroita mukaansa. Poppyn epäonneksi (tai onneksi) puhelimen mukana tulee myös sen oikea omistaja, tehokas ja menestynyt liikemies Sam Roxton.

Poppy ja Sam käyttävät puhelinta yhdessä, ja Poppy päätyy hoitamaan hieman Samin työasioita, ja siinä sivussa myös miehen yksityiselämän koukeroita. Poppyn apu ei ehkä aina ole täysin arvostettua tai onnistunutta, mutta hän tarkoittaa vain hyvää. Samin elämän järjestelemisen ohella Poppyn pitäisi valmistautua omiin häihinsä ja saada appivanhempansa pitämään itsestään ja onnistua vielä peittelemään vasenta kättään, jotteivät he huomaa arvokkaan sormuksen katoamista! Tämä siis tietää paljon kommelluksia ja väärinkäsityksiä, taattua ja tuttua Kinsellaa siis.

Kirjan juoni on hauska, mutta ei toki kovinkaan uskottava. Minä kuitenkin viihdyin kirjan parissa hyvin, ja eilen illalla jopa koukutuin kirjan toiseen puoliskoon niin kovasti, että minun oli pakko lukea kirja kerralla loppuun saakka. Kirjan loppukin oli aika ennalta-arvattava, mutta sehän näihin hömppäkirjoihin vähän niin kuin kuuluukin.

Ei tämä silti minulle mikään täydellinen kirja ollut. Etenkin kirjan alussa minä ärsyynnyin Poppyn käytökseen. Ihmettelin miksi hän ei mennyt ostamaan uutta puhelinta, miksi hän vain ei yksinkertaisesti ymmärtänyt tiettyjä asioita ja suostui esimerkiksi appivanhempiensa pompoteltavaksi, mutta kun pääsin kirjan tunnelmaan sisään unohdin ärsyyntymisen ja nautin kirjan höpsöstä höttötunnelmasta. Toinen asia joka minua ärsytti, oli kirjassa vilisevät alaviitteet. Alaviitteet oli siis "hauska" juttu, jota Poppy kertoessaan harrasti, mutta minua ne ärsyttivät Minusta ne keskeyttävät lukemisen inhottavasti, ja aikaa menee taas kun yrittää löytää tekstistä sen kohdan johon jäi. Mutta tämä on minun henkilökohtainen ärsytykseni, inhoan nimittäin alaviitteitä ihan kaikissa teksteissä.

Soitellaan, soitellaan! ei ehkä kirjana ole täydellinen, mutta kuten muutkin Kinsellan kirjat, minuun hyvin uppoavaa rentoa, hauskaa, romanttista ja ennen kaikkea viihdyttävää hömppää!


★★★+


Myös Norkku on jo ehtinyt lukea Kinsellan uutuuden.