lauantai 29. toukokuuta 2010

Suden vuosi

Suden vuosi / Virpi Hämeen-Anttila. 2003. 399 sivua

Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani Suden Vuosi kertoo yliopisto-opettaja Mikko Gromanista sekä hänen oppilaastaan, epilepsiaa sairastavasta Sari Karaslahdesta. Romaani kertoo yliopistomaailmasta ja ei-sopivasta rakkaudesta. Gromanin avioliitto suomenruotsalaisen Mikaelan kanssa ei voi hyvin ja kun nuori opiskelija Sari Karaslahti alkaa näyttää kiinnostumisen merkkejä päättää Groman muuttaa elämäänsä. Groman ja Karaslahti päätyvät suhteeseen, molemmat ovat täysiverisiä humanisteja, yhteisiä kiinnostuksen kohteita on esimerkiksi kirjat ja kirjallisuus joista pari saa aikaiseksi pitkiä,mielenkiintoisia keskusteluja. Kun Gromanien avioliitto päättyy ja vaimo haluaa Mikon ulos pariskunnan hienosta huoneistosta mies käy totaalisen pohjalla. Rahat loppuvat, hän on ilman talvivaatteita ja ilman kattoa pään päällä. Kun Sari sitten tarjoaa Mikolle kämppäkaveruutta, suostuu mies tarjoukseen ja niin pari asuukin jo saman katon alla. Suhde etenee nopeasti -alkaa toki toveruudesta mutta johtaa aika nopeasti yhteiseen sänkyyn. Gromanin ja Karaslahden suhde ei ymmärrettävästi saa kovinkaan hyvää vastaanottoa. Vanhempi opettaja ja nuori lahjakas oppilas eivät ympäristön mielipiteistä välitä, vaan suhde jatkuu ja voi hyvin. Mikko on epilepsiasta sairastavan Sarin tuki ja turva, kohatuksen tullen Mikko hälyttää paikalle apua eikä Sarin tarvitse olla yksin. Nuoren Sarin hoivissa Mikosta kasvaa tyylikäs ja menestynyt mies jonka myös Mikon ex-vaimo Mikalea huomaa ja on jopa hieman näreissään. Mikon ja Mikalean teinitytär ei aluksi hyväksy isänsä uutta suhdetta nuoreen Sariin, mutta kirjan loppua kohden tytöstä ja Sarista tulee ystävät. Kirja päättyy onnellisiin tunnelmiin ja sen loputtua jäi fiilis, että Sari ja Groman jatkoivat yhteistä arkeaan juuri niin kuin siihenkin asti.

Virpi Hämeen-Anttilan romaani on kaunis. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, varsinkin Sariin pystyin samaistumaan ja myös Mikko Gromanin kohtalo ja alussa onneton avioliitto sai tuntemaan myötätuntoa miestä kohtaan. Kaikki kääntyi kuitenkin paremmaksi, onneksi. Kirjan kieli oli sujuvaa, vaikka sivuja oli noin 400 oli kirja nopealukuinen ja oivallinen valinta pitkän junamatkan luettavaksi. Halusin tietää, miten Sarin ja Gromanin käy. Seuraavaksi pitäisi varmaan katsoa kirjaan perustuva elokuva! Kirja oli mielestäni erittäin hyvä, olin oikeastaan jopa hieman yllättynyt!

****

2 kommenttia:

  1. Hei Sanna! Linkitin tämän kivan arviosi Siipien kantamat -postaukseeni, toivottavasti on ok?

    VastaaPoista
  2. Hei Pienen mökin emäntä:) Ehdottomasti on ok, kiitos linkityksestäsi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.