keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Zahir


 Olen viime päivät kamppaillut Paulo Coelhon Zahirin parissa. Olen tykännyt aiemmin lukemistani Coelhoista, varisnkin Veronika päättää kuolla oli loistava mutta tämä Zahir ei oikein iskenyt. Ei oikeastaaan iskenyt yhtään. Onkohan se kuitenkin niin, että kehutut, paljon myyneet ja suosiota saaneet Coelhot menevät minulla yli hilseen? Jäi vähän samanlainen fiilis kuin Alkemistin jäljiltä -tarinassa on liikaa sitä magiaa, yliluonnollista hömpötystä josta minä en välitä.

Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin.

Kuuluisa kirjailija huomaa että hänen sotakirjeenvaihtajana toimiva vaimonsa Esther katoaa. Kirjailija kaipaa vaimoaan vaikka löytääkin uuden rakkauden, tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii elämästä erittäin paljon aikana, jolloin hänen vaimonsa on kateissa. Kirjailija alkaa etisä vaimoaan, saa avuksi uusi ystäviä ja selitys vaimon katoamisesta muuttuu hänelle pakkomielteeksi, siitä tulee hänelle Zahir. Etsintäreissusta tulee kirjailijalle arvokas, hän tapaa uusia ihmisiä, oppii tuntemaan itsensä ja ymmärtää maailmaa ja ihmisiä rutkasti paremmin reissun jälkeen kuin sitä ennen.

Zahir on tarina rakkaudesta, pakkomielteistä ja ihmisyydestä.

**, miksi tämä ei iskenyt minuun ja mikä siinä Coelhossa on niin hankalaa? Nyyh.

7 kommenttia:

  1. Hei, mene Satun luetut, tätä Coelho-asiaa on käsitelty mm. siellä ja minä sanoin nyt vihdoinkin suuni puhtaaksi. En ehdi tähän sitä nyt uudestaan.

    Lyhyesti: Pidin Portobellon noidasta ja Veronikasta, kaikki muu on kupla. Ennen eilistä keskustelua meillä oli vielä suurenpi kevättalvella samasta aiheesta. Taisi silloin olla Tuurella eli Tuuren runot.

    Ei voi kuin ihmetellä kriitikkoja ja Coelhon suurta julkisuutta, muistuttaa lasten satua keisarin uusista vaatteista, jossa väitettiin keisarilla olevan vaatteet, vaikka tämä oli alasti. Ja kansahan uskoi. Nytkin kaikki ulvovat kun määrätään.

    Pahin tapaus on pieni kirjanen nimeltään Paulo Coelho/ Elämä/kauneimmat mietelauseet. Yrittää olla uusi Gibran, mutta epäonistuu surkeaasti. Myötähävettää kun lukee niitä 'mukaviisauksia'. Tämän termin on juuri lanseerannut Satu!

    VastaaPoista
  2. Leena, kiitos vinkistä, kävin siellä lukemassa keskusteluanne. Kiva että löytyy muitakin jotka ovat samaa mieltä ylistetystä Coelhosta;D

    VastaaPoista
  3. Zahir löytyy hyllystämme, mutta en ole sitä saanut luettua. Minulla on Coelhoon hieman samanlainen suhtautuminen kuin Leenallakin. Olen todella koettanut pitää hänestä, mutta vain Alkemisti (luin sen ensin) toi jotain tarttumapintaa. Minä en pitänyt edes Veronikasta. Jotenkin Coelho, vaikka kiinnostavia teemoja esiin nostaakin, on sellaista kevytfilosofiaa. Mietin silti, että antaisiko mahdollisuuden Portobellon noidalle vaiko en.

    VastaaPoista
  4. Pakko nyt vastata Lumiomeanlle, että se vaatii tiettyä avointa suhtautumista. Minä lähdin siihen niin, enkä tiedä, miksi hurmaannuin, mutta sama tapahtui Bessulle. Hänkään ei innostunut enää Bridasta. Ja Veronikasta hän myös piti, mutta meillä on hirveän yhteneväinen maku eli luemme aina samat kirjat. MUTTA: Jos nyt valitset, mitä luet lue ennen Oatesin Haudankaivajan tytär.

    Tämä kaikki on siis tietty myös sinulle SaSo;-) Nämä keskustelut vaeltavat...

    Vaatii muuten itsetuntoa sanoa, kuten Satu ekaksi sanoi, että Coleho on 'mukaviisasta'. Taidan nyt ohjata Sadun tänne.

    VastaaPoista
  5. Lumiomena, minäkin olen niin kovasti yrittänyt pitää Coelhosta ja Veronikasta pidinkin, ja paljon. Mutta ei nämä muut Coelhot vaan näytä iskevän, ei sitten millään. Minä en saanut oikein mitään edes Alkemistista...

    Leena, kiitos kommentistasi. haudankaivajan tytär onkin ollut lukulistallani jo jonkin aikaa mutta vielä en ole ehtinyt siihen tarttua:)

    VastaaPoista
  6. Termin lanseerauksesta en voi varmaankaan ottaa kunniaa, muistaakseni sitä on kyllä joku muukin käyttänyt... :)

    Shannekin kirjoitti hiljattain Zahirista vähän samaan henkeen kuin minä Paholaisesta ja neiti Prymistä.

    Heh, tässä alkaa vallita sellainen yksimielisyys asiasta että taitaa vaatia enemmän itsetuntoa astua esiin puolustamaan Coelhon kirjojen hienoutta. :) Toivoisin kyllä että joku niin tekisi, entistä vireämmän keskustelun vuoksi!

    VastaaPoista
  7. Satu: hassua tavallaan, että niin moni näyttää olevan sitä mieltä, ettei Coelhon kirjat olekaan niin loistavia. Minä kun luulin, että olen vaan ainut joka ei niitä ymmärrä ;D Hyvä näin! kiitos kommentistasi:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.