En suostu / Per Petterson
Otavan kirjasto, 2014. 243 sivua
Alkuteos: Jeg nekter, 2012
Suomentanut: Katriina Huttunen
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Norjalaisen Per Pettersonin kaksi aiempaa suomennettua kirjaa ovat hurmanneet minut, erityisesti kauniin ja mieleepainuvan tunnelmansa vuoksi. Tunnelmaltaan tämä tuoreinkin suomennos, En suostu, on taattua Pettersonia, mutta muuten tämä kirja jäi ehkä edeltäjiään hieman vaisummaksi. Miksi?
No ensinnäkin, tarina ei tempaissut mukaansa aivan samalla tavalla kuin aiemmissa kirjoissa. Minulla meni aika kauan selvittää, kuka oli kukin ja millä tavalla kirjan Jim ja Tommy tuntevat toisena, mitä heille on tapahtunut ja mitä heille tapahtuu nyt.
Pettersonin kirjat ovat hitaita, tunnelmaltaan ja tarinaltaan, ja ne eivät ehkä sovi parhaiten luettavaksi pienissä pätkissä. Ja juuri tästä En suostu kärsi. Luin muutaman sivun iltaisin, ennen kuin nukahdin kirja kädessä ja se ei missään tapauksessa tee hitaalle tarinalle oikeutta.
Mutta tässä kirjassa on hurjan paljon hyvääkin.
Henkilöt ovat kiinnostavia, kun heidät oppii tuntemaan. Tommy on aikustuttuaan onnistunut jättämään taakseen onnettoman ja väkivaltaisen, sittemmin hajonneen perheensä. Nyt hän on menestynyt ja rikastunut. Jim taas, paljon paremmista lähtökohdista ponnistanut, on kohdannut vastoinkäymisiä ja hänen elämänsä on mennyt väärään suuntaan. Jim istuu sillalla kalastamassa, kun Tommy kiiruhtaa ohi kalliilla autollaan. Onko vanhoilla ystävyksillä enää mitään yhteistä? En suostu kertoo kahden ystävyksen jälleennäkemistä seuraavasta päivästä, joka muuttaa menneen ja tulevan.
Vaikka tämä kirja ei minulle ihan täysosuma ollutkaan (kuten Hevosvarkaat ja Kirottu ajan katoava virta), on kuitenkin ihan selvää että Petterson on huikean taitava kirjailija. Hänen kykynsä luoda upeita tunnelmia kirjoihinsa, on aivan erityinen. Viipyilevä, hidas mutta silti koukuttava, hieman salaperäinen ja 'hämyinen' tunnelma on tässäkin kirjassa upea. Myös miljöökuvaus, norjalaisten vuonojen ja kalastusvesien kuvailu tekee kirjasta hienon.
Petterson kirjoittaa kiinnostavasti ja kauniisti ystävyydestä, sisaruudesta ja melankoliasta. Jokainen henkilö saa oman vuoronsa, oman tilansa. Tommyn ja Jimin lisäksi myös Tommyn sisko Siri tulee kuulluksi ja nähdyksi. Rakanteeltaankin kirja on kiinnostava, menneisyys ja nykyisyys vuorottelevat ja lukijalle selviää viipyilevän hitaasti, mutta silti selvästi, mistä miehet ovat tulleet sinne, missä he vuonna 2006, nykyhetkessä, ovat.
Kirjan kieli on kaunista, miltei runollista. Sekin lisää Pettersonin kirjojen upeutta minun silmissäni. Tunnelmaltaan En suostu sopii loistavasti syksyyn, kuten Pettersonin muutkin teokset. En suostu ei ehkä ole parasta Pettersonia, mutta hieno kirja kuitenkin ja yksi tämän syksyn parhaimmista käännöskirjoista. Sekin jo kertoo kirjailijan laadusta minun silmissäni!
★ ★ ★ ★
Samaa mieltä, tämä jäi ehkä hieman vieraammaksi kuin kaksi edellistä suomennettua, mutta silti hieno kirja, oikea helmi.
VastaaPoistaIhan totta! Hieno kirja, vaikkei ihan aiempien veroinen :).
PoistaKomppaan myös, hyvin aseteltuihin sanoihisi on helppo yhtyä. Juuri noin.
VastaaPoistaKiitos Arja!
PoistaMinä sain eilen illalla tämän luetuksi. Ja joo, ei yllä aiempien tasoon, esimerkiksi Kirottu ajan katoava virta on jotain niin huikeaa. Minua hieman häiritsi omaan makuuni liian kliseiset, arvattavat käänteet. Kuitenkin laillasi pidin henkilöhahmoista ja siitä ei pääse minnekään, että Petterson on todella taitava tunnelman luoja ja rakastan hänen tapaansa sanoa asioita ja viipyilevää, hitaasti etenevää kerrontaa.
VastaaPoistaSamaa mieltä! Pettersson on niin taitava, ja ainakin minä arvioin hänen kirjojaan ihan omalla tasolla. Ne aiemmat ovat olleet niin huikeita, ja tämäkin upea mutta ei niin huikea ;).
Poista