tiistai 9. kesäkuuta 2015

Maan ääreen / Kristina Carlson


Maan ääreen / Kristina Carlson

Otava, 1999. 192 sivua
Kannen suunnittelu: Leena Majaniemi
Mistä minulle? oma kirppariostos

Minulla on ikuisuusprojektina kaikkien Finlandiavoittajien lukeminen. Nyt keväällä kaivoin kirjahyllystäni esille Kristina Carlsonin romaanin Maan ääreen, joka on kyseisen palkinnon voittanut vuonna 1999. Olen lukenut Carlsonilta aiemmin kaksi kirjaa, enkä mitenkään erityisemmin ihastunut.

Maan ääreen kertoo ylioppilas Lennart Falkista, joka matkaa 1860-luvulla Amurinmaalle. Lennart matkustaa läpi kaupunkien ja tapaa uusia ihmisiä. Hän rakastuu ja pettää, tekee hyviä ja huonompia valintoja. Lopulta satamakapteenin illalliskutsuilta palatessaan Lennartia lyödään kivellä päähän. Lennart teke kaikkensa parantuakseen ja selvittääkseen päällekarkaajan henkilöllisyyden. Nuori mies haluaa löytää elämälleen tarkoituksen, ja auttajaksi ryhtyy lääkäri Theodor Ganz, Lennartin asuinkumppani ja ystävä.

Joku näissä Carlsonin kirjoissa tekee sen, että ne jäävät minulle hieman etäisiksi. Lennart on hahmona kiinnostava, mutta silti jäi tunne etten oppinut oikein tuntemaan häntä. Kirja etenee verkkaisesti, tunnelma on rauhallinen ja paikoitellen - vaikka kirja on ohut - se jää melkein tylsäksi. Kaipasin ehkä enemmän tapahtumia, eikä vain laimeaa kerrontaa Lennartin elämästä. Vaikka tiiliskivestä päähän saaminen on traagista ja kurjaa, koin kuitenkin että kirjassa jäi jokin kliimaksi saavuttamatta.

Pidin siitä, että kirja on ikään kuin kuumehouruisen Lennartin päiväkirjamerkintöjä. Ja tapahtumien asettuminen Siperiaan lisäsi mielenkiintoa ehdottomasti! Mutta silti joku jäi puuttumaan.

Carlsonilla on aivan omanlaisensa tapa kirjoittaa ja kaikki nämä häneltä lukemani kolme kirjaa ovat tunelmaltaan samantyylisiä. Se, että tapahtumat asettuvat niin kauas historiaan, ei luulisi minua haittaavan. Yleensä pidän juuri sellaisista kirjoista. Mutta joku tässä on, joku mikä jättää aina vähän kylmäksi. Maan ääreen ei ihan uponnut, enkä tavoittanut sitä hienoutta, jota olisin Finlandiavoittajalta odottanut. Ehkä Carslonin kirjat eivät vain ole minua varten...

2 kommenttia:

  1. Minä taas (ihan vaan vastapainoksi) voin sanoa, että olen pitänyt kaikista Carlsonin kirjoista. Mutta ymmärrän hyvin mielipidettäsi, Sanna. Ihmisten maku kaikissa asioissa on yleeensä aika erilainen. Ja tavallaan se on hyvä asia. Sanotaan, että mikä tahansa teos millä tahansa taiteenalalla tarvitsee erilaisia mielipiteitä ollakseen todella hyvä. On paljon kirjoja, joiden lukemisen olen jättänyt kesken. Ne eivät vaan ole kiinnostaneet minua tarpeeksi, vaikka ovat saaneet palkintojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, ihan mahtavaa että olet tykännyt Carlsonin kirjoista! Ja noinhan se on, kuten sanot. Onneksi useimmat kirjat tosiaan löytävät ihastuneet lukijat. Ja vika ei tässä tapauksessa varmaan ole kirjassa, vaan lukijassa. Jotenkin en osaa lukea Carlsonin kirjoja. Ne menevät jotenkin yli hilseen ja jäävät etäisiksi minulle. Mutta todella hienoa, että sinä olet pitänyt!! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.