sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Piin elämä / Yann Martel


Piin elämä / Yann Martel

  Tammen keltainen kirjasto, 2003. 394 sivua.
Alkuteos: Life of Pi, 2001.
Suomentaja: Helene Bützow
Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Nyt on veljen ylioppilasjuhlat juhlittu, ja arkipuuhat palanneet tähänkin taloon. Viime viikot ovat menneet töiden lisäksi pitkälti siivotessa ja leipoessa, joten lukeminen on jäänyt vähälle. Nyt ehdin kuitenkin töiden lisäksi hyvinkin lukea kirjoja! Eilen illalla kakunjämiä syödessäni luin loppuun Yann Martelin klassikoksikin tituleeratun romaanin Piin elämä. Pidin tästä kovasti, vaikka alku olikin hieman tahmea.

Pii Patel asuu Intiassa veljensä ja vanhempiensa kanssa. Hänen isänsä työskentelee eläintarhassa, ja Piikin touhuaa paljon eläinten parissa. Perhe joutuu kuitenkin muuttamaan Intiasta Kanadaan, ja rahtilaiva Tsimtsum pakataan perheen omaisuudella sekä joukolla eläintarhan eläimiä. Tsimtsum uppoaa 2. heinäkuuta vuonna 1977 ja 277 päivää myöhemmin, helmikuussa 1978, Meksikon rannikolta löytyy ryytynyt 16-vuotias poika. Hän on Pii Patel, Tsimtsumin uppoamisesta ainut hengissä selviytynyt ihminen.

Pii on matkannut 277 päivää Tyynellä valtamerellä pienessä pelastusveneessä. Seuranaan Piillä oli alussa seepra, hyeena, oranki sekä suuri bengalintiikeri Richard Parker. Piin elämä kertoo Piin tarinan. Siitä, kuinka hän selvisi tiikerin kanssa pienessä pelastusveneessä 277 päivää. Kuinka hän itse selvisi tuon matkan hengissä sitkeydellä ja kekseliäisyydellä, ja toki hieman onnellakin.

Piin elämä oli minulle positiivinen yllätys. En ole "seikkailukirjojen" ystävä, mutta pidin kovasti tämän kirjan juonesta ja ideasta. Kirjan ensimmäiset satakunta sivua olivat minusta kuitenkin aika tylsiä, mutta kun seikkailu pääsi kunnolla alkuun minäkin pääsin kirjan tapahtumiin sisään. Martel kirjoittaa hyvin, ja pidin siitä, kuinka kirjan tapahtumat kerrottiin Piin näkökulmasta. Kirjan tapahtumiin mahtuu myös osittain maagisia piirteitä, ja nämä toivat tarinaan kivan lisämausteen. Kirjan loppu jättää lukijalle paljon avoimia kysymyksiä. Mikä lopulta oli totta, mikä kuvitelmaa?

Hieman takkuisesta ja tylsähköstä uskontovoittoisesta alusta selviydyttyäni, uppouduin Piin tarinaan täysin ja tykkäsin kirjasta lopulta kovasti. Martelin kerronta on todella sujuvaa ja kieli helppoa ja kikkailematonta. Kirjan tapahtumilla on varmasti paljon syvempiä tarkoituksia, ja luin jostakin, että Piin kokemukset voi liittää eri uskontoihin ja näiden tuntomerkkeihin. Minä luin tämän kirjan kuitenkin hyvänä tarinana, enkä edes yrittänyt tulkita tapahtumia sen kummemmin. Mieleenpainuva selvitymistarina, ehdottomasti!


★★★★

Kurkatkaapa myös Tessan mielipide kirjasta.

17 kommenttia:

  1. Piin elämä on yksi "iki"suosikeistani. Minä pidin siitä, miten tämä on nimenopmaan tarinankerronnan juhlaa - tulkinnan vastuu on kokonaan lukijan. Ja millainen tarina tässä onkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! tarina on tosi erilainen kuin mitä yleensä lukemissani kirjoissa. Virkistävän erilainen kirja :).

      Poista
  2. Sait minut kiinnostumaan tästä! Jostain syystä minulla on ollut aivan erilainen kuva kirjasta, ehkä olen sekoittanut sen johonkin toiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos innostuit! Minullakin oli tästä itse asiassa ihan erilainen kuva ennen lukemista, enkä siksikään odottanut, että tykkäisin tästä näin paljon.

      Poista
  3. Luin tätä viime kesällä muutamana päivänä uimarannalla, enkä myöskään jaksanut pohtia liikaa merkityksiä, vaan nautin kirjan huimasta seikkailutunnelmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailutarina oli tosiaankin kivaa vaihtelua yleensä lukemiini kirjoihin! Ja olisi varmasti sopinut rantalukemiseksikin ;).

      Poista
  4. Luin tämän vuosia sitten ja vieläkin se väikkyy mielessä hienona lukuelämyksenä. Todella erikoinen ja vaikuttava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen, että tämä jää pitkäksi ajaksi mieleen. todellakin vaikuttava lukukokemus :).

      Poista
  5. Piin elämä oli jotenkin aika erikoinen kirja, mutta pidin siitä kyllä. Loppu vaan oli muistaakseni jotenkin aika karmiva. Kiva tästä oli kuitenkin lukea pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu jätti ikään kuin kaikki avoimeksi, ja minua tuo ehkä jotenkin häiritsi. Toisaalta taas loppu oli ihan kivakin, en osaa päättää mitä mieltä siitä olen...;).

      Poista
  6. Joitain vuosia sitten tuli ostettua tämä lomalukemiseksi ja täytyy myöntää että pidin kirjasta. Tästähän on tulossa marraskuussa Ang Leen ohjaama elokuvakin.

    http://www.imdb.com/title/tt0454876/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tästä on tulossa elokuvakin. Se pitäisi, ehdottomasti nähdä!

      Poista
  7. Minulla on tämä lukulistalla ja vähän ennakkoluuloisin asentein tähän suhtaudun, mutta ehkä arviosi jälkeen uskallan jopa tarttua tähän joskus :D

    VastaaPoista
  8. Minulla on tämä lukulistalla ja vähän ennakkoluuloisin asentein tähän suhtaudun, mutta ehkä arviosi jälkeen uskallan jopa tarttua tähän joskus :D

    VastaaPoista
  9. Minä tykkäsin tästä valtavasti! Loppu varsinkin oli hieno :-)

    Tosin tykkäsin myös siitä alussa esitetystä ajatuksesta, että miksei ihminen voisi olla samaan aikaan kunnon kristitty, kunnon muslimi ja kunnon hindu. Miksi yhden uskonnon täytyy välttämättä rajata toinen pois? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan minäkin tykkäsin siitä alun ajatuksesta, että ihminen voisi samalla "kuulua" useampaan uskontoon. Mutta minun makuuni sitä uskontojuttua oli hieman liikaa, ennen kuin kirjassa päästiin ns. itse asiaan ;). Mielenkiintoisia ajatuksia kuitenkin!

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.