torstai 3. tammikuuta 2013

Kani nimeltä jumala / Sarah Winman


Kani nimeltä jumala / Sarah Winman

Tammi, 2012. 324 sivua.
Alkuteos: When God was a Rabbit, 2011.
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Mistä minulle kustantajalta saatu arvostelukpl

Säästelin Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala -kirjaa joululomalukemiseksi, sillä odotin hienoa lukukokemusta lukuisten blogikehujen jälkeen. En tiedä missä meni mönkään, eikö tämä vain yksinkertaisesti ollut minun kirjani, vai eikö mikään kirja tuntunut miltään Kjell Westön upean Gå inte ensam ut i natten -kirjan jälkeen. Laimeaksi tämä lukukokemus kuitenkin minulla jäi, vaikka odotin, että ihastuisin tähänkin.

Kirjan alussa Elly on nuori lapsi, ikäisekseen fiksu ja elämän suurempia voimia miettivä tyttö. Hän elää varsin onnellisen oloista lapsuutta veljensä Joen kanssa. Vanhemmat yrittävät vastata lastensa suuriin kysymyksiin, ovat arjessa läsnä, välittävät ja rakastavat. Ellyn elämässä on läsnä myös naapurissa asuva vanha mies Golan, sekä Ellyn ja Joen isän Nancy-sisko. Elly tutustuu lapsena myös Jenny-Pennyyn, erikoiseen tyttöön josta tulee nopeasti Ellyn paras ystävä. Tärkeä rooli Ellyn lapsuudessa on myös kanilla jonka nimeksi annetaan jumala (pienellä alkukirjaimella, kyllä).

Ellyn elämää seurataan lapsuusvuosista lähtien. Kirjan toisessa osassa Elly on jo aikuinen nainen ja maailma on ehtinyt 2000-luvulle saakka. Ellyn elämä on monilta osin muuttunut, mutta samat tärkeät ihmiset ovat yhä hänen elämässään. Kaikki paitsi Jenny-Penny. Mitä Jennylle on vuosien aikana tapahtunut, miksi Joe-veli viettää aikaa kaukana New Yorkissa mieluummin kuin kotona majatalossa? Mitä tarinoita majatalon naapurissa asustava Arthur kertoilee Ellylle heidän poimiessaan sieniä ja viettäessään aikaa yhdessä? Entä minne katsoi Charlie, Ellyn ja Joen tärkeä ystävä lapsuudesta?

Minusta tuntui, että tähän kirjaan oli ahdettu hieman liikaa kaikkea. Liikaa erilaisia ja varsin erikoisia ihmiskohtaloita, liikaa erikoisia persoonia. Henkilöt olivat toki kiinnostavia ja erikoisia, mutta kun koko kirjasta ei tuntunut löytyvän oikein ainuttakaan ihan tavallista tallaajaa, jolla olisi ollut "tavallinen" tausta, minulle tuli tunne, että samaan kirjaan oli nyt yritetty ihan turhaan saada mukaan kaikki mahdollinen. En myöskään oikein missään vaiheessa saanut otetta tarinasta. Minä odotin ensinnäkin, että kirjalle nimen antaneella kanilla olisi tarinassa paljon isompi rooli. Kani ilmestyi Ellyn perheeseen, ja sitten se yhtäkkiä oli jo kuollut. Toki kaniteema toistui kirjassa vielä myöhemminkin, mutta jäin kuitenkin ihmettelemään kanin varsin pientä osaa kirjan tapahtumissa.

Ellyn kasvua ihmisenä oli kiva seurata, mutta samalla tunsin, että lukijalle paljastettiin todella vähän siitä, mitä lapsuusvuosien ja aikuisiän välillä oli tapahtunut. Kirjan kahden osan väliset tapahtumat jäivät hämärän peittoon, enkä myöskään kunnolla saanut selville mikä oli esimerkiksi Ellyn lapsuuden naapurin Golanin rooli kaikissa tapahtumissa.

Kirjan toisen osan tapahtumat ja Ellyn Joe-veljen kohtalo oli kiinnostavaa ja kirjan mukaansatempaavin juonenkäänne. Minun oli kuitenkin hieman vaikea koota yhteen kirjan kahden eri osan tapahtumat, ja minusta ne jäivät toisistaan hieman irrallisiksi.

Kaiken jankutuksen jälkeen haluan toki mainita, että ihastuin kirjan helppoon kieleen ja kirjan tunnelma oli aivan erityinen. Minulla tuli tästä kirjasta hieman mieleen vähän aikaa sitten lukemani ja minua ihastuttanut Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö. Tunnelmassa oli hieman jotain samaa, vaikka minä ihastuinkin Fletcherin kirjaan paljon enemmän. Winman kertoo surullisistia ja vaikeista asioista lämpimästi, ja vaikka Ellyn perheelle sattuu ja tapahtuu, elämänmyönteisyys loistaa läpi.

Kani nimeltä jumala ei siis ollut aivan minun kirjani, mutta kaunistunnelmainen, haikeakin tarina lapsuudesta, ystävyydestä, perheestä ja tragedioista sopi ihan hyvin välipalalukemiseksi. Odotin upeaa lukukokemusta, mutta jouduin hieman pettymään. Onneksi monet, monet muut ovat pitäneet tästä kirjasta enemmän kuin minä. Kirjan kansi lukeutuu kuitenkin upeudessaan omiin suosikkeihini :).

18 kommenttia:

  1. Aina lukutoive toteudu. Itse luin kirjaa selkäkipuisena sairaslomalaisena syksyllä ja Kani nimeltä jumalan kaltainen lukuromaani oli tismalleen oikea kirja siihen oloon. Tunnelmassa on ehkä tosiaan jotain samaa kuin Fletcherissä. Ja tarinassa taas samaa kuin John Irvingin romaaneissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina tosiaan muistutti hieman Irvingiä, muta Irving kyllä pysyy minun suosikkinani ;). Ehkä en lukenut tätä kirjaa kuitenkaan oikeaan aikaan...

      Poista
  2. Harmi, että kirja ei vastannut odotuksiasi. Minä rakastuin kirjaan, mutta olen samaa mieltä siitä, että siinä oli paljon kaikkea. Odotan innolla Fletcherin Irlantilaisen tytön lukemista jos siinä kerran on jotain samaa kuin Kanissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan mitä mieltä olet Irlantilaisesta tytöstä :).

      Poista
  3. Harmi, että tämä ei ollutkaan aivan sitä mitä olit odottanut. Toisaalta uudelleenlukeminen joskus saattaisi auttaa?
    Kirjassa on paljon kaikkea, se on aivan totta. Minua se ei kuitenkaan häirinnyt. Tosin minuakin häiritse se, että kani jäi lopulta varsinaisen juonen kannalta hyvin pieneen osaan ja kirjan nimen valinta vähän hämmästyttääkin. Minä taas en pitänyt läheskään yhtä paljoa Irlantilaisesta tytöstä kuin sinä, mutta tämä vei tosiaan mennessään. Niin ne menee tykkäämiset taas kiavsti ristiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä luen tämän joskus uudelleen, vaikka en ehkä uskokaan että tämä silti suosikiksi nousisi... Kiva että tykkäämiset menee välillä ristiinkin ;).

      Poista
  4. Minullakin tämä kirja on odttanut vuoroaan hyllyssäni jo pitkään, jostain syystä olo ei vain ole vielä ollut otollinen sille. Taitaa olla viisainta luottaa intuitioon ja tarttua kirjaan vasta kun siltä rupeaa tuntumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minäkin luin tämän väärään aikaan. Mene tiedä, toivottavasti sinä tykkäät!:)

      Poista
  5. Minä tykkäsin tästä! Minä en edes ajatellut, että kirjassa olisi liikaa kaikkea. Ensimmäinen osa oli kuitenkin paljon vetävämpi ja kiehtovampi kuin toinen osa kirjasta. Mutta näinhän nämä hommat menevät; toinen tykkää karpalosta ja toinen kookospähkinästä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan näin! Minä pidin molemmista osista varmaankin yhtä paljon, mutta kovin erilaisia osat oli keskenään kyllä...

      Poista
  6. Minäkään en ihan varauksetta ihastunut. Harmi tosiaan että kani jäi niin pieneen rooliin! Kirjan nimi on vähän harhaanjohtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Odotin että kanilla olisi paljon suurempi rooli tässä...

      Poista
  7. Höh, harmi ettet tykännyt tästä niin paljon, mutta kiva huomata, että me ollaan joskus eri mieltäkin. ;) Minäkin löysin tästä jotain samaa kuin Irlantilaisesta tytöstä, ehkä jonkinlaista haaveellista outoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sinäkin löysit yhtäläisyyksiä Irlantilaiseen tyttöön! Ja ei me näköjään ihan kaikesta samaa mieltä kuitenkaan olla ;).

      Poista
  8. Ihastuin kirjan alkuun, mutta täytyy sanoa, että alku ja loppu olivat tässä kirjassa kuin kahden eri kirjailijan näytteitä.

    VastaaPoista
  9. Luin kirjan juuri, ja pohdiskelin juttua kirjoittaessani, että onko se jumala isolla vai pienellä kirjaimella, kun suomalaisessa versiossa kirjan nimi on kirjoitettu kokonaan isolla. Päättelin, että jos se kani on kuitenkin nimeltään Jumala, niin kai se sitten on isolla samalla tavalla kuin Tupsukin olisi:) Hämäävää ettei olekaan. Mutten enää kyllä viitsi käydä juttua korjaamassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihmettelin tuota, mutta pienen googlailun jälkeen tajusin että nimi piti olla pienellä. Outoa kyllä...

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.