La Peregrina / Cecilia Samartin
Bazar, 2013. 501 sivua.
Alkuteos: La Peregrina, 2013.
Suomentanut: Ulla Lempinen
Kannen suunnittelu: Lene Stangebye Geving
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Blogiani kauemmin seuranneet tietävät, että olen pitänyt Cecilia Samartinin aiemmista kirjoista paljon. Yksi syksyn odotetuimpia uutuuskirjoja olikin minulle Samartinin La Peregrina, joka on itsenäinen jatko-osa Senor Peregrinolle josta pidin kovasti. Samartinin kirjat kertovat rankoistakin aiheista, mutta sellaisella kepeydellä että niitä on kiva lukea. Lisäksi ripaus maagista realismia tuo kirjoihin jännitystä ja yllättäviäkin käänteitä. Tämä uutukainen oli taas aika lailla taattua Samartinia!
Nuori Jamilet on jättänyt kotimaansa Meksikon taakseen ja muuttanut paremman elämän toivossa Los Angelesiin. Hän on ystävystynyt salaperäisen ja mielenkiintoisen, mutta kiltin ja mukavan herra Peregrinon kanssa. Peregrinosta on tullut Jamiletille läheinen, aivan kuin isoisä. Miehen tarinat menneisyydestä ovat kiinnostavia, ja herättävät Jamiletin uteliaisuuden. Mitä Peregrinon ja tämän suuren rakkauden välillä tapahtui, mitä heidän rakkaudelleen tapahtui?
Vuosikymmeniä aikaisemmin Rosa-niminen tyttö asuu pienessä espanjalaiskylässä. Hän joutuu erinäisistä syistä jättämään perheensä ja kotikylänsä, ja saa lämpimän vastaanoton mustalaisyhteisöltä. Rosan erityislahjat huomataan pian, ja tytön elämä muuttuu hyvin erilaiseksi. Mutta mitä Rosalle tapahtui?
Pidin La Peregrinasta koska Samartin on niin taitava luomaan mukaansatempaavia tarinoita ja kiinnostavia, koskettavia ihmiskohtaloita. Pidin myös siitä, että tässä oli samoja henkilöitä kun Senor Peregrino-kirjassa josta tykkäsin paljon. Tarina tempaisi mukaansa, ja halusin nopeasti selvittää herra Peregrinon menneisyyden ja toisaalta myös sen, kuka Rosa oli.
Kirjan rakenne oli kiinnostava. Vuorotellen seurattiin Jamiletin ja herra Peregrinon elämää sekä Rosan elämää Espanjassa vuosikymmeniä aiemmin. Pidin tästä vaihtelusta kovasti. Kirjan luvut oli kirjoitettu niin, että aina halusi lukea vielä yhden luvun. Lukujen loput jäivät aina ikään kuin avonaisiksi, ja luvun lopussa tapahtui jotain kiinnostavaa. Tämä teki tarinasta mukaansatempaavan ja vetävän.
Kieli on sujuvaa ja helppoa, kirjan lukeminen mutkatonta ja vaivatonta. Samartinin kirjoissa toistuu usein pieni maaginen realismi, hieman epätodelliset ja maagiset tapahtumat realistisen kuvauksen keskellä. Niin tässäkin kirjassa. ehkä jopa hieman enemmän kuin Samartinin aiemmissa kirjoissa. Huomasin muutamaan otteeseen miettiväni, mitkä tapahtumista olivat totta, mitkä ei? Myös kirjan loppu oli kiinnostava, joskaan en vieläkään ole ihan varma mitä siinä tapahtui. Tästä olisi kiinnostavaa keskustella jonkun muun kirjan lukeneen kanssa, muille en halua spoilata!
La Peregrinassa oli hurjasti kiinnostavia asioita. Aiheet olivat mielenkiintoisia; espanjalainen mustalaiskulttuuri oli kiehtovaa, ja nuoren Rosan ja tämän ystävien pyhiinvaellusmatka Santiago de Compostelaan oli kiinnostava! Kokonaisuutena pidin La Peregrinasta kovasti, se oli sopivan mukaansatempaava ja sopivan viihteellinen minun kiireiseen syksyyni!
★★★★+
Minä luen tätä parhaillaan, mutten ole ihan löytänyt samaa kirjasta kuin sinä :D Viikon jälkeen olen sivulla 170 ja kyllähän se joutuisasti etenee, kun vain lukee, mutta nämä tauot lukemisen välissä venyvät, kun kirja ei tunnun kuitenkaan niin houkuttelevalta. Minusta tämä on jotenkin hutiloidun oloinen ja menee turhan viihteelliseksi.
VastaaPoistaNo mutta katsotaan muuttuuko mieli kun pääsen pidemmälle.
Voi ei! Toivottavasti tämä sinusta paranee, tai sitten vaan jätät lukematta. Eihän kaikki kirjat sovi kaikille ;). Viihteellinen tämä kyllä on, mutta minä kaipasinkin sellaista tähän hetkeen.
PoistaIhanaa, että pidit näin paljon. Hankin nimittäin kirjan lahjaksi äidilleni. Olen itse lukenut vain yhden Samartinin kirjan ja vaikka pidin siitä, en ole tullut lukeneeksi muita.
VastaaPoistaToivottavasti äitisi pitää tästä! Luulen, että tämä sopisi minunkin äidilleni :).
PoistaVoi että, pitäisi skarpata tämän kirjan kanssa. Aloitin heti kun se ilmestyi, mutta jumituin noin sadan sivun jälkeen... :/
VastaaPoistaVoi ei! Toivottavasti luet loppuun, se kannattaa kyllä. tai sitten samat sanat kuin Katrille yllä, eihän kaikki kirjat sovi kaikille ;).
PoistaPidin aivan valtavasti Señor Peregrinosta, mutta Samartinin muihin en saanut samaa 'tatsia'. Luin tämän, koska palasimme esikoisen jatkoon ja voihan olla että luen vielä trilogian viimeisenkin, sillä pitäähän saada tietää ratkaisu...;)
VastaaPoistaMinäkin haluan kyllä lukea trilogian viimeisen osan, ehdottomasti ;). Olen pitänyt Samartinin kaikista kirjoista, ne on sopivan viihteellisiä vaikka rankoista aiheista usein kertovatkin. Helppolukuisia ja mukaansatempaavia :).
PoistaTykkäsin todella paljon tästä kirjasta!!
VastaaPoistaHienoa että tykkäsit, minustakin tämä oli mukava lukukokemus! :)
Poista