Paljain jaloin / Laura Save
WSOY, 2013. 380 sivua.
Kannen suunnittelu: Anna Makkonen
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
Ei ole helppoa arvioida kirjaa, joka kertoo rankan tositarinan nuoren naisen elämästä. Laura Save on tuore äiti ja vaimo kun hän saa puhelun lääkäriltä. Puhelu koskee magneettikuvauksen tuloksia. Lauralla on epäilty polven kierukkavammaa, mutta puhelussa selviää että kyseessä onkin osteosarkooma - reisiluuhun pesiytynyt luusyöpä. Keuhkoissa on mahdollisesti etäpesäkkeitä ja nuori lääketieteen opiskelija Laura on yhtäkkiä erilaisten kysymysten ja opintojen edessä.
Paljain jaloin kertoo Lauran taistelusta luusyöpää vastaan. Kirja on totuudenmukainen ja rankka kuvaus vakavasta sairaudesta, taistelusta, ja lopulta myös kuoleman läheisyydestä. Se kuvailee uskottavasti vakavan sairauden vaikutusta nuoren naisen elämään, parisuhteeseen, perhe-elämään, opintoihin ja ylipäänsä näkemykseen elämästä. Miten käy Lauran Sofia-puolison, miten pienen Otso-pojan, miten Lauran lääkisopintojen? Minkälainen tulevaisuus hänellä on, onko tulevaisuutta ollenkaan?
Paljain jaloin on riipaisevan rankka tarina. Laura Save menehtyi sairauteensa ennen kuin kuuli romaaninsa julkaisusta. Vaikka suru, tuska, katkeruus ja kuolema on läsnä lähes joka sivulla, on kirjassa myös pilkahduksia onnesta, ilosta ja jokaisesta päivästä nauttimisesta. Save kuvailee rankkoja syöpähoitoja, syöpäosaston vertaistuen merkitystä ja ajatuksia rankkojen sairaalareissujen ajoilta.
Koska kirja perustuu Lauran omiin muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin on teksti suoraa ja konstailematonta. Tällä romaanilla ei ehkä ole kirjallisia ansioita ihan hirveästi, kieli tökki välillä ja niin edelleen, mutta tällaisessa kirjassa se ei ole tärkeintä. Paljain jaloin oli mieleenpainuva, rankka, ravisuttava, koskettava ja itkettävä lukukokemus siksi, että se kertoi Lauran elämästä, hänen todellisuudestaan. Kirja kertoo paljon myös sen kirjoittajan persoonallisuudesta, taistelutahdosta ja ajatuksista sairauden ympäriltä. Lauran ääni kuului loppuun asti, ja hänen elämänsä ja sen, mitä hän siitä halusi kertoa, jätti minuun vahvan jäljen. Minä luin kirjan sen rankkuudesta huolimatta kahdelta istumalta. En voi sanoa, että tarina tempaisi mukaansa, mutta halusin lukea vielä yhden sivun, vielä toisen, nähdäkseni heräsikö toivoa, kestikö Lauran hyvät hetket kauemmin. Vaikka tiesin miten kaikki päättyy, toivoin kuitenkin kirjan loppuun saakka että Lauran sairaudelle löytyisi parannuskeino.
Syöpä on valitettavan tuttu asia monelle meistä. Se oli yksi syy sille, että mietin kauan pystynkö lukemaan tätä kirjaa nyt. Omassa suvussani on viime vuosina taisteltu syöpää vastaan, ja valitettavasti hävitty noista taisteluista liian monta. Mutta Paljain jaloin antaa tavallaan myös lohtua, se saa näkemään kuinka tärkeää on nähdä jokaisessa päivässä ne hienot hetket, nauttia jokaisesta päivästä ja elää omaa elämäänsä, joka päivä!
★★★★+
Haluan kovasti kommentoida tähän, mutten osaa pukea itseäni nyt täysin sanoiksi. Haluan lukea tämän, joskus. Vielä toistaiseksi se sattuu liikaa. Tekstisi oli kuitenkin ihana ja olen pahoillani sukusi hävityistä taisteluista.
VastaaPoistaYmmärrän! ♥
PoistaJa kiitos.
Kirjoitat tästä juuri kuten minäkin ajattelin.
VastaaPoistaTämä oli rankka, mutta jotenkin samaan aikaan lohdullinen. Luulin, että tämä olisi liikaa, kun omassakin lähipiirissä aihe on liiankin tuttu, mutta ei se oikeastaan ollut. Ja omaa elämää kirja saa kyllä arvostamaan ja paljon.
Ihan samaa mieltä olen taas, kaikesta mitä sanoit. Antaa lukijalle paljon, vaikka onkin rankka kirja!
PoistaSama juttu, syöpään kuolleita oli lähipiirissä, kun luin tämän. Lasteni serkku jäi kahden lapsen kanssa kolmestaan, kun isä kuoli taisteltuaan kuusi vuotta aivosyöpää vastaan. Tavallaan kirjalla oli puhdistava ja terapeuttinen vaikutus, kun sen oli kirjoittanut ihminen, joka sairasti syöpää. Minusta kirjoittajalla oli positiivinen suhtautuminen tautiinsa, hieman kliininen, koska opiskeli lääkäriksi, mutta täynnä taistelutahtoa. Tämä kirja on osoitus siitä, se ei ollut surkuttelukirja.
VastaaPoistaMinä olen samaa mieltä ettei tämä ollut surkuttelukirja. Lauralla oli hieno suhtautuminen sairauteensa ja myös hänen lääkisopintonsa tulivat hienosti esille. Mieleenpainuva kirja!
Poista