Uusimmat kirjaostokseni saapuivat adlibrikselta tänään.
Sofi Oksasen Stalinin lehmät on ollut lukulistalla jo kauan. Zadie Smithin muista kirjoista olen tykännyt joten nyt pitää kyllä lukea myös Kauneudesta. Virginia Woolfin Mrs Dalloway on muuten vaan pakko omistaa. Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen -kirjaa eräs kirjahullu ystäväni suositteli ja Peter Cameronin The Weekendin bongasin Leenan blogista ja hän myös suositteli sitä (onpa muuten ihastuttava kansi kyseisessä kirjassa!). Tässä taas hieman enemmän luettavaa tulevan syksyn ja talven varalle kun en ehdi kirjastoon yhtä usein kun nyt kesän aikana olen siellä vieraillut:)
tiistai 17. elokuuta 2010
lauantai 14. elokuuta 2010
Poltetut varjot
En tiedä minkä kirjan lukisin seuraavaksi, koska olen viime aikoina lukenut niin vahvoja, loistavia romaaneja että pettymys on suuri, jos seuraava luettava on huono. Kukkien verellä kirjotun jälkeen tartuin Kamila Shamsien Poltetut varjot -romaaniin joka oli mielestäni myös loistava. Runsas, monipuolinen kieli, erittäin mielenkiintoinen ja vaihteleva tarina, ihanat, mielenkiintoiset henkilöhahmot ja minua niin kovasti kiinnostavat toisen maailmansodan tapahtumat.
Poltetut varjot kertoo japanilaissyntyisen Hirokon ja tämän perheen tarinaa. Tarina alkaa siitä kun Hiroko menettää tärkeän ihmisen Nagasakin pommituksissa vuonna 1945. Siitä alkaa Hirokon selviytyminen, tarinan edetessä Hiroko asuu ensin Intiassa, välillä vierailemme myös Afganistanissa ja Pakistanissa ja loppua kohden Yhdysvalloissa. Poltetut varjot kietoo yhteen kahden perheen tarinat ja se ulottuu toisen maailmansodan alusta, vuodesta 1945 2000-luvulle saakka siihen asti kun Hiroko on yli 70-vuotias nainen.En oikein osaa, enkä tahdokaan, paljastaa juonta ja kirjan tapahtumia sen enempää, kannattaa ehdottomasti lukea itse!
Poltetut varjot on tarina rakkaudesta, menettämisestä, surusta ja dramaattisesta, jatkuvasti muuttuvasta maailmasta. Historialliset tapahtumat ovat mielenkiintoisia, sodanaikaiset tapahtumat toki kovin tuskaisia ja surullisia Hirokolle ja tämän läheisille. Kaiken surun ja tragedian keskeltä paistaa kuitenkin ääretön rakkaus läheisiä kohtaan ja se teki mielestäni romaanista kuitenkin "kevyemmäksi".
Minä jäin tarinaan koukkuun ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja ahmin paksun (460 sivuisen) kirjan muutamassa päivässä. Mielettömän upåea lukukokemus taas kerran, suosittelen lämpimästi!
*****
Huom! Täällä on kiva arvonta käynnissä!
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Kukkien verellä kirjottu
Kukkien verellä kirjottu on Iranissa syntyneen, Yhdysvalloissa varttuneen Anita Amirrezvanin esikoisromaani. Hän teki tutkimustyötä ja kirjoitti kirjaa yhdeksän vuoden ajan ja täytyy sanoa, että lopputulos on minun mielestäni loistava. Kun aloitin kirjan lukemisen viime sunnuntai-iltana minun oli vaikea laittaa sitä käsistäni. Töihin oli kuitenkin pakko mennä, mutta kirjan tapahtumat viipyivät mielessä vielä työpäivien jälkeenkin. Tänään sain vihdoin luettua kirjan loppuun ja oli kyllä mahtava, kauniisti kirjoitettu, yksityiskohtainen ja runollinen tarina.
Tarina sijoittuu 1600-luvun Persiaan (Iraniin), pääosassa on nimettömänä pysyvä nuori maalaistyttö. Tyttö asuu vanhempiensa kanssa tutussa kotikylässä ja viettää onnellista, rutiininomaista elämää. Kaikki kuitenkin muuttuu kun tytön rakas isä yllättäen kuolee ja tyttö sekä hänen äitinsä lähtevät ainoan sukulaisensa, edesmenneen isän veljen ja tämän perheen luokse asumaan toiseen kaupunkiin, kauas kotikylästä. Isän veljen luona tyttö ja hänen äitinsä joutuvat tekemään palvelijan työtä -äiti auttaa palvelijoita ruuanlaitossa, tyttö samoin. Pikkuhiljaa tyttö oppii sedältään matonteon taidon ja aloittaa "uransa" miesten hallitsemassa maailmassa. Vaikeudet eivät lopu tähän -tyttö naitetaan väliaikaisesti miehelle joka pitää tyttöä kauppatavarana eikä ajattele muita kuin itseään. Nuori tyttö on kuitenkin älykäs ja löytää kuin löytääkin tien ulos vaikuksista vaikka hän matkalla takaisin onneen menettää paljon arvokasta. Kirjan loppu on kaikesta huolimatta onnellinen.
Minä pidin kirjasta kovasti ja suosittelen kaikille, etenkin lukijoille, jotka minun tapaani ovat kiinnostuneita naisen asemasta maailman historiassa.
*****
******maailmanvalloitusprojekti: Iran******
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Joutavuuksien jumala
Arundhati Royn Booker-palkittu romaani Joutavuuksien jumala kertoo kaksosista, Rahelista ja Esthasta ja siitä intialaisesta kylästä jossa he asuvat. Kaksosten lapsuuteen kuuluu rakas äiti Amma, isoäiti Baby Kochamma, naistenmies-eno Chacko sekä Chackon ex-vaimo Margareta Kochamma joka ilmestyy kaksosten kotikylään vierailulle uuden miehensä kuoltua. Tuo vierailu osoittautuukin käännekohdaksi, sillä vierailua seuraava tragedia muuttaa lopulta perheen koko elämän.
Joutavuuksien jumala on aika vaikea kirja mutta varsinkin viimeiset sata sivua osoittavat, että kirja kannattaa lukea läpi. Kesken jättäminen kävi tosin mielessä jo siinä sadan sivun paikkeilla mutta päätin kuitenkin jatkaa. Ja voi kyllä sanoa, että loppu palkitsi lukijan. Kirjan kieli oli erittäin runsasta, välillä jopa mielestäni liian runsasta -paikka paikoin se teki kirjasta hitaasti etenevän. Kirja oli myös kirjoitettu niin, että se hyppi menneisyydestä nykyhetkeen ja taas takaisin menneisyyteen. Sekin seikka teki kirjasta hieman vaikeasti seurattavan.
Summa summarum - lukemisen arvoinen teos, vaikka ehdottomasti yksi vaikeimpia kirjoja joita olen lukenut.
***+
lauantai 7. elokuuta 2010
Alkusoitto
Vuoden 2008 Nobel-voittaja J.M.G. Le Clézion romaani Alkusoitto on tarina 1930-luvun Pariisista. Kirja kertoo Ethel Brunin varttumisesta toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa. Ethelin kasvuvuosiin kuuluu sydänystävä Ksenja sekä iäkäs isosetä herra Soliman ja aikuisten salonkikeskustelujen kuuntelu joista Ethel ei kuitenkaan ymmärrä erityisen paljon.
Herra Soliman testamenttaa Ethelille arvokkaan tontin johon heidän suunnitelmiensa mukaan tulisi eräänä päivänä rakennuttaa malvanvärinen, suuri ja kaunis talo. Isosedän kuoltua alaikäisen Ethelin perintö joutuu tytön isän Alexandren hoidettavaksi. Ethel ei ymmärrä keskusteluja joita tontista käydään ja tytön kauhistukseksi ja yllätykseksi malvanvärisen talon tilalle isä antaakin rakennuttaa ruman kerrostalon. Talon rakennus vie Ethelin perheen vararikkoon, isä sairastuu ja sota syttyy. Perhe muuttaa pois suuresta asunnostaan ja aloittaa uuden entistä elämää köyhemmän elämän. Varakkuuteen tottunut Ethel saa tätä kautta kokea köyhyyden ja näläntunteen -asioita joita hän ainoastaan ihmetteli ja näki kouluaikaisessa ystävässään Ksenjassa.
Alkusoitto on kaunis, lukemisen arvoinen kirja. Ethelin "kasvua" on mielenkiintoista seurata ja etenkin kirjan viimeiset 30 sivua on erittäin kaunista ja koukuttavaa luettavaa. Teksti ja kirjailijan kirjoitustapa on läpi kirjan erittäin kaunista, jotenkin "täyteläistä" ja aistikasta. I liked it;)
****-
*****maailmanvalloitusprojekti: Ranska******
Tunnisteet:
****-,
2009,
kirjastolaina,
Le Clézio J.M.G.,
maailmalta,
maailmanvalloitus,
Nobelpalkitut,
nuoruus,
Otavan kirjasto,
perhe-elämä,
toinen maailmansota
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Poika raidallisessa pyjamassa
John Boynen romaani Poika raidallisessa pyjamassa kertoo yhdeksänvuotiaasta Brunosta, natsiupseerin pojasta joka joutuu isän "työn" vuoksi muuttamaan suuresta talosta, ystäviensä luota, onnellisesta elämästään Berliinistä Aus-vitsiin. Syy muuttoon on Brunon mukaan se, että eräänä iltana tärkeä mies, Hilleri, tulee tapaamaan isää Berliiniin ja Hilleri päättää että isän on muutettava Aus-vitsiin hoitamaan tärkeätä tehtävää. Niinpä Bruno, hänen siskonsa Gretel ja lasten vanhemmat muuttavat Auschwitziin. Bruno on aluksi yksinäinen, naiivi eikä ymmärrä keskitysleirin asioista mitään. Kysyminen on kiellettyä, isän työhuoneeseen ei saa menää, äidillä ei ole aikaa ja siskokin on Toivoton Tapaus. Niinpä Bruno alkaa tutustua lähiympäristöönsä itse ja tulee pian aidalle jonka toisella puolella on paljon ihmisiä raidallisissa pyjamissa. Aidan luona Bruno tutustuu Schmueliin joka on syntynyt samana päivänä Brunon kanssa. He ovat muuten aika samanlaisia, mutta Schmuel on paljon laihempi ja saa, Brunon mukaan, pukeutua pyjamaan joka päivä.
Poika raidallisessa pyjamassa on koskettava, hurja tarina mutta hienosti lapsen näkökulmasta kirjoitettu. Loppu sai minussa aikaan ahdistuneen, surullisen, onnettoman olotilan ja jäi mieleen kummittelemaan pitkiksi ajoiksi kirjan lopetettuani. Kaikki tämä on minulle loistavan kirjan tuntomerkkejä. Suosittelen kirjaa ehdottomasti, mutta yllätyin kun luin että kirja oli tarkoitettu nuortenkirjaksi. Minä en kyllä suosittelisi kirjaa hirveän nuorille, sen verran rankkoja juttuja on mukana.
Poika raidallisessa pyjamassa oli uskomaton lukukokemus!
Kirjasta on myös tehnty elokuva, onko joku nähnyt sen? Kannattaako katsoa?
*****
*******maailmanvalloitusprojekti: Saksa********
tiistai 3. elokuuta 2010
Idiootin valinta
Marjo Heiskasen esikoisromaani Idiootin valinta koostuu 14-vuotiaan Nissen blogikirjoituksista sekä hänen äitinsä Maisan tietokonekirjoituksista. maisa työskentelee solubiologina, Nisse taas on tavallinen teinipoika jolla on iso liuta kavereita, koulu sujuu mallikkaasti, tytöt kiinnostaa, ainoat ongelmat tuntuvat olevan äidin kanssa. Maisa kamppailee menneisyyden salaisuuksien kanssa. Hän kärsii paikoittain syyllisyydentunteesta, hän tuntee, että salaisuudesta tietoiset sukulaiset syyttelevät häntä, Maisan on vaikea hyväksyä ex-miehen uusi onni koska Maisan omat suhteet eivät ole kestäviä. Kirja keskittyy paljolti Nissen ja Maisan väliseen suhteeseen, he eivät ymmärrä toisiaan ja arki on välillä erittäin vaikeaa.
Kirja on kai periaatteessa iahn ookoo, mutta eipä se minua pahemmin kyllä koskettanut tai kolahduttanut. Nisse vaikutti kaikin puolin normaalilta teinipojalta joka vuodattaa ajatuksiaan nettiin. Nissen "osuudet" oli kirjoitettu nuorisokielellä joka aluksi ärsytti minua kovasti. Ero Nissen kielen ja Maisan solubiologi-kirjakielen välillä oli niin suuri, että sekin ärsytti alussa mutta myöhemmin taisin tottua kun en siihen enää suuremmin kiinnittänyt huomiota kirjan puolivälin jälkeen. Kiinnostavinta kirjassa oli seurata Maisan taistelua menneisyyden salaisuuksien, traagisten tapahtumien kanssa. Nissen jutut meni välillä tylsäksi lässytykseksi, saman jauhamiseksi. Eipä sen kummempaa, ihan ok kirja, mutta mutta...joku siitä jäi kyllä uupumaan.
**
Kirja on kai periaatteessa iahn ookoo, mutta eipä se minua pahemmin kyllä koskettanut tai kolahduttanut. Nisse vaikutti kaikin puolin normaalilta teinipojalta joka vuodattaa ajatuksiaan nettiin. Nissen "osuudet" oli kirjoitettu nuorisokielellä joka aluksi ärsytti minua kovasti. Ero Nissen kielen ja Maisan solubiologi-kirjakielen välillä oli niin suuri, että sekin ärsytti alussa mutta myöhemmin taisin tottua kun en siihen enää suuremmin kiinnittänyt huomiota kirjan puolivälin jälkeen. Kiinnostavinta kirjassa oli seurata Maisan taistelua menneisyyden salaisuuksien, traagisten tapahtumien kanssa. Nissen jutut meni välillä tylsäksi lässytykseksi, saman jauhamiseksi. Eipä sen kummempaa, ihan ok kirja, mutta mutta...joku siitä jäi kyllä uupumaan.
**
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)