Galtbystä länteen / Leena Parkkinen

Galtbystä länteen / Leena Parkkinen

Teos, 2013. 339 sivua.

Kannen suunnittelu: Jussi Karjalainen

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Suomen itsenäisyyspäivän myöhäisiltaa on hyvä juhlistaa suomalaisella kirjallisuudella! Luin vähän aikaa sitten Leena Parkkisen romaanin Galtbystä länteen. Ihastuin aikoinaan kovasti Parkkisen esikoiseen Sinun jälkeesi, Max, joten odotin tämän uudenkin romaanin lukemista todella innoissani. Esikoiseen verrattuna tämä toinen romaani oli varsin erilainen, mutta sehän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tämäkin voinut olla hyvä kirja!

Karen on koko lapsuutensa nähnyt isoveljensä Sebastianin maailman ihanimpana ihmisenä. Vuonna 1947, Karenin ollessa tanssiaisiin menossa oleva nuori nainen, hän tuntee uuden elämän alkaneen. Sebastian on palannut sodasta ja opiskeluijensa parista Turusta. Sinä iltana Karenin elämä kyllä muuttuu, mutta ei tavalla, jota Karen on odottanut. Karenin kotisaaren, Fetknoppenin, rantaan ajelehtii nuoren tytön ruumis. Karen tunsi tytön, ja niin teki Sebastiankin. Koko saari tietää syyllisen tytön surmaan, sen on oltava Sebastian. Vain Karen on varma, että hänen veljensä on syytön. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Karen päättää palata lapsuuden kotimaisemiinsa Fetknoppenille ja selvittää oikean murhaajan.

Galtybystä länteen -romaanin rakenne on kiinnostava. Välillä seurataan Karenin lapsuutta ja nuoruutta, ja välillä palataan nykyaikaan, vanhentuneeseen Kareniin ja hänen paluuseensa lapsuusmaisemiin selvittämään murhaajaa menneisyydestä. Pidin osittain tästä ratkaisusta, koska se toi tarinaan vaihtelua, mutta toisaalta pidin paljon enemmän menneisyyteen sijoittuneista osista. Nykypäivään sijoittuvassa osassa oli minusta ehkä turhankin paljon tapahtumia ja osat erottuivat toisistaan selkeästi myös tunnelmassa. Karenin mukaan huoltoasemalta (varsin epäuskottavien tapahtumien jälkeen) tarttuva Azar-tyttö ja hänen tarinansa oli mielenkiintoinen, mutta koin että sitä ei olisi välttämättä tarvinnut lisätä enää Karenin tarinaan. Karenin elämä ja kokemukset, murhan selvittely ja lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat Fetknoppenilla, olisivat riittäneet mainiosti ja Fetknoppenin rauhallisempi tunnelma olisi voinut jatkua läpi koko kirjan.

Parkkisen kieli on sujuvaa ja hienoa, tarina soljuu eteenpäin vaivattomasti.  Fetknoppen vaikuttaa hurmaavalta saarelta, sen hieman erikoiset ja erilaiset asukkaat on kuvailtu huolella. Hieman arvoitukseksi jäävä melankolinen Sebastian oli suosikkihenkilöni, hänestä huokui kiinnostava salaperäisyys ja hänen kohtalonsa oli traaginen. Myös Karen oli henkilönä kiinnostava, ja tarinan päähenkilönä lukijaa lähelle tuleva. Hienoa oli myös Karenin ja Sebastianin suhde, ja tapa millä se oli kuvailtu. Vanhan Karenin ajatukset ajan kulusta, vanhenemisesta ja elämästä yleensä oli mieleenpainuvia ja ajatuksia herättäviä.

Kirjan loppu ei ehkä ollut ihan täydellisesti myöskään minun mieleeni, vaan tuntui hieman epäuskottavalta ja hätäiseltä. Mutta kokonaisuutena Galtbystä länteen oli silti kiinnostava romaani, johon Parkkinen on saanut mahdutettua paljon erilaisia aiheita. On teiniraskautta, maahanmuuttajuutta, kiinnostavia ihmissuhteita, murhaa ja pienen saaren yhteisöllisyyttä. Galtbystä länteen oli varsin mieleenpainuva ja hieno lukukokemus, vaikka ei ehkä kuitenkaan ihan upean Sinun jälkeesi, Maxin veroinen.

★★★★