Lumilapsi / Eowyn Ivey

Lumilapsi / Eowyn Ivey

Bazar, 2013. 415 sivua.

Alkuteos: The Snow Child, 2012.

Suomentanut: Marja Helanen

Kannen suunnittelu: Susanna Appel

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl

Eowyn Iveyn esikoisromaani, Pulitzer-finalistinakin ollut Lumilapsi, oli minulle yksi syksyn odotetuimpia uutuuksia. Kirja vaikutti todella kiehtovalta kun luin siitä syksyn uutuuskatalogista.

Jack ja Mabel ovat muuttaneet surullista elämäänsä pakoon Alaskaan. 1920-luvun Alaska on kuitenkin julma ja yksinäinenkin paikka rakentaa uutta elämää. Lapsettomuuttaan sureva keski-ikäistynyt pariskunta täyttääkin päivänsä kotitilan askareilla, pihatöitä, maanviljelyä, eläintenhoitoa ja leipomista ja ruuanlaittoa hupenevista elintarvikkeista. Etenkin talvet ovat pitkiä, kylmiä ja köyhiä ja Jack raataa elannon eteen pitkiä päiviä tehden. Mabel vuorostaan taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan pienempiä kotitöitä tehden.

Eräänä kylmänä, lumisena talvi-iltana Jack ja Mabel kuitenkin tavoittavat ilon, he rakentavat yhdessä lumesta lapsen ja pukevat lumilapselle Mabelin siskon lähettämät tähtikuvioiset käsineet ja kaulaliinan. Aamulla lumilapsi on poissa ja pian pihapiirissä alkaa liikkua tyttö, Faina nimeltään. Fainalla on samanlaiset käsineet ja kaulahuivi kuin lumilapsellakin. Faina asuu keskellä metsää, metsästää rinnallaan punaturkkinen kettu ja elää villinä ja vapaana. Kuka tuo tyttö oikein on, mistä hän tulee ja mitä ihmettä lumilapselle tapahtui?

Lumilapsi on kaunis, kiehtova ja mukaansatempaava. Tarina on täynnä talven taikaa, lunta ja kylmyyttä. Mutta myös onnea ja elämäniloa, kaiken surun ja julmuuden keskellä. Läheiset, tärkeät ihmiset ovat suuressa roolissa, ja tämän tarinan kautta huomaa, kuinka tärkeää on edes yksi hyvä ystävä jonka kanssa jutella ja jakaa asioita. Ystävä joka uskoo ja luottaa, kuten Mabelin ystävätär Esther.

Lumilapsi oli tarinaltaan sopivan salaperäinen ja arvoituksellinen, jotta mielenkiinto pysyi yllä koko lukemisen ajan. Pidin myös siitä, että kaikkea salaperäisyyttä ei lopussakaan avattu, vaan Fainan tarina ja lumilapsen kohtalo jäi lukijalle itselleen tulkittavaksi. Tai näin minä sen ainakin koin...

Kieli on kaunista ja suomennos sujuva ja soljuva. Kirjan luvut olivat suurimmilta osin lyhyitä, ja aina halusin lukea vielä yhden ja vielä yhden ylimääräisen luvun. Mukaansatempaava ja otteessaanpitävä kirja siis! Alaska on minulle entuudestaan varsin tuntematon alue, ja pidinkin todella paljon siitä, että juuri Alaska oli tämän romaanin päänäyttämönä. Se toi kirjaan paljon mielenkiintoa ja tunnelmaa, ja pystyin todella hyvin kuvittelemaan mielessäni Jackin ja Mabelin kotipihaa ympäröivät kauniin lumiset maisemat.

Lumilapsi on kokonaisuutena hieno romaani, joka jää tarinaltaan ja tunnelmaltaan hyvin mieleen. Salaperäisyys, tietty surumielisyys ja taianomainen tunnelma tekee kirjasta upean kokonaisuuden, ja epätavallinen tarina jää mieleeni varmasti pitkäksi aikaa. Yksi vuoden hienoimpia lukukokemuksia, uskaltaisin tässä vaiheessa luvata ;).

★★★★★