Iso / Pekka Hiltunen & Hyvää joulua!

Iso / Pekka Hiltunen

WSOY, 2013. 414 sivua.

Kannen suunnittelu: Marjaana Virta

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Pekka Hiltusen tuorein romaani Iso on aiheeltaan kiinnostava ja tärkeä kirja. Se pureutuu uskottavasti ja suoran rehellisesti isokokoisten, ylipainoisten ihmisten elämään, ja siihen, miten muut heihin suhtautuvat. Monet olettavat että ylipainoiset ihmiset ovat aina sairaita, huonokuntoisia, itseensä tyytymättömiä ja kaikin tavoin jotenkin huonompia kansalaisia. Miten on silloin, kun lihava itse viihtyy nahoissaan, mutta suurimmat ongelmat ja surut arjessa johtuu muiden ihmisten ajatuksista ja tavasta kohdella itseään? Hiltunen pureutuu aiheeseen tarkasti ja suoraan päähenkilönsä Anni Kantton kautta.

Anni Kantto on 37 vuotias nainen. Hän on fiksu, terve ja lihava. Hänen ongelmansa on muu maailma, ei mikään muu. Annilla on takanaan kaksi korkeakoulututkintoa, mutta kummallakaan alalla hän ei ole löytänyt pysyvää työpaikkaa lähinnä painonsa vuoksi. Hän on fiksu ja sanavalmis, mutta hänellä ei ole parisuhdetta eikä oikein ystävääkään jolle jutella. Ann tutustuu kuitenkin pienen tamperelaisyksiönsä vuokraemäntään, Huivirouvaan, joka kantaa omaa erilaisuuden leimaa. .

Anni osallistuu myös painonhallintaryhmään ja miettii siellä, mutta myös yksin kotonaan, miksi lihavien syrjintä vain lisääntyy, kuinka lihavuudesta on tullut sairaus vaikka tilastot osoittavat ihan muuta?  Ja mistä lähtien vaa'an numerot ovat määrittäneet ihmisarvon? Anni päättää osoittaa maailmalle, että iso ihminen on muutakin kuin iso.

Iso on tärkeä, hieno romaani. Se pureutuu aiheeseensa uudella, raikkaalla tavalla ja herättää lukijassa ajatuksia ja kysymyksiä. Minä ryhdyin tietenkin miettimään omia ajatuksiani ja asenteitani, mutta tulevana terveydenhuollon ammattilaisena myös terveydenhuollon asennetta lihavia kohtaan. Kirja herätti siis paljon, ajatusten ja kysymysten lisäksi tietenkin myös tunteita.

Kirja oli paikoin jopa ahdistava. Kun Annin perään huudellaan vitun läski ja hän saa kokonsa vuoksi potkut kahvilatyöstään, alkaa ärsyttää suuresti. Mikä ihme tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa, kun tuollainen käyttäytyminen on jonkun mielestä sallittua? Missä toisen ihmisen kunnioittaminen, toisen hyväksyminen on, missä luuraa ajatus siitä, että kohtelet toista siten, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan?

Iso olisi voinut jäädä kirjana hieman yksitoikkoiseksi paasaamiseksi, ellei Annin elämään olisi ilmaantunut Huivirouva, joka niin ikään kantaa mukanaan erilaisuuden merkkiä ja joka on saanut muiden ihmisten ihmettelyä osakseen. Minä ajattelinkin monta kertaa lukiessani Isoa, että oikeastaan tuon iso-sanan paikalle voisi vaihtaa aika monta muuta sanaa. Siinä voisi lukea lyhyt, lattarintainen, pitkä, isorintainen, pienisilmäinen, paksusäärinen, ohuttukkainen tai huonoihoinen. Kirja ja sen, minun mielestäni tärkein, viesti ja tarina voisi oikeastaan kertoa mistä tahansa piirteestä. Tärkein pointti on se, miten muu maailma piirteeseen suhtautuu ja miten siihen itse suhtautuu.

Romaanina Iso on kovin erilainen kuin Hiltuselta aiemmin lukemani Vilpittömästi sinun. Mutta eipä se ole huono asia, osasin varautua tähän ja aloitinkin heti lukemaan täysin erilaista kirjaa. Tällainen aiheesta ja tyylistä toiseen vaihtaminen osoittaa mielestäni kirjailijan monipuolisuuden. Hiltunen osaa kirjoittaa sujuvasti ja tarkasti, ja Annin tarina imaisi mukaansa. Kirjan loppua kohden Annille sattui ja tapahtui jo aika paljon, ehkä jopa vähän liikaa.

Iso on tärkeä, vahva romaani jonka viesti ja ehdottomasti myös päähenkilö jää mieleen. Hiltunen miettii itse jälkipuheessaan, että Iso tuskin saa suurempaa muutosta aikaan asenteissa lihavia kohtaan. Ja minä taidan olla aika lailla samoilla linjoilla, vaikka uskon, että kukaan ei voi lukea tätä kirjaa miettimättä ainakin omia asenteitaan. Joten ehkä tämä kirja ainakin toimii hyvänä alkuna?

★★★★  

Tämän kirjapostauksen kautta hiljenen nyt joulunviettoon muutamaksi päiväksi. Minulla on toki muutama luettu kirja bloggaamista odottamassa, ja haluan saada ne blogiin vielä tämän vuoden puolella joten voi olla että kuulette minusta jo ylihuomenna. Hiltusen Iso sattui kirjoituspinossa seuraavaksi, tällä ei siis ole sen suurempaa symbolista tarkoitusta näin jouluaattona ;). Nyt ei murehdita kiloja tai mitään muutakaan, vaan nautitaan joulusta - rakkaista, ruuasta, kirjoista ja yhdessäolosta!

 Ihanaa joulua teille kaikille!♥