Kirjavuosi 2010

Nyt on aika pistää pakettiin kirjallinen vuoteni 2010! minulla oli suuria hankaluuksia valita suosikkikirjojani vuodenlta, olen lukenut niin paljon loistavia kirjoja. Siksi suosikkikirjalistani on nyt kahdessa osassa, kotimaiset ja ulkomaiset kirjat erikseen. Tänä vuonna olen lukenut yhteensä 95 kirjaa, viimeiseksi jäi Siirilän Historia on minut vapauttava.


5 parasta lukemaani ulkomaista kirjaa vuonna 2010:

1. Poltetut varjot / Kamila Shamsie
2. Kukkien verellä kirjottu / Anita Amirrezvani
3. Señor Peregrino / Cecilia Samartin
4. Poika raidallisessa pyjamassa / John Boyne
5.Leijapoika / Khaled Hosseini

5 parasta lukemaani kotimaista kirjaa vuonna 2010:

1. Totta / Riikka Pulkkinen
2. Raja / Riikka Pulkkinen
3. Viinakortti / Sami Hilvo
4. Karkkipäivä / Markus Nummi
5. Kaksi rakkautta / Paula Havaste

Sitten vielä suosikkien jälkeen muutama muu listaus:

Koskettavin kirja:

Poika raidallisessa pyjamassa

Paras faktapohjainen kirja:

Kellokosken Prinsessa

Paras kirjaan pohjautuva elokuva:

Veronika päättää kuolla

Paras kirjailijalöytö:

Ian McEwan

Hurmaavin kirja:

Karkumatka / Anna Gavalda 

Suurin pettymys:


Nenäpäivä / Mikko Rimminen


Positiivisin yllätys:


Muutama loistava suomalainen mieskirjailijalöytö; Jussi Siirilä ja Tuomas Vimma etunenässä sekä loistava Peter Franzenin Tumman veden päällä. (minä aina epäilen julkkiksia jotka ryhtyvät kirjailijoiksi...)


Kun vuosi 2010 on nyt paketissa jatketaan taas ensi vuonna. Lukemani kirjat jäi nyt harmittavasti alle sadan, ensi vuonna luen aivan varmasti ne 100 kirjaa! Uusi vuosi aloitetaan Maaloufin Samarkandilla, Kinsellan hömpällä ja loistavalla Anilda Ibrahimillä.


Onnellista ja Upeaa Uutta Vuotta 2011 kaikille lukijoille. Suuri Kiitos tästä ensimmäisestä blogivuodesta!:)

Historia on minut vapauttava

Historia on minut vapauttava / Jussi Siirilä. Gummerus, 2010. 246 sivua

 Leena tutustutti minut Jussi Siirilään ja minä voisin jo Leenan tapaan sanoa kärsiväni Jussi Siirilä-syndroomasta. Siirilän uusin romaani Historia on minut vapauttava oli hulvattoman hauska lukukokemus. Juoksijan luin aiemmin tänä vuonna ja se on yksi suosikkikirjoistani edelleen.

Romaanissa Historia on minut vapauttava pääosassa naurattaa kirjailija nimeltään Jussi Siirilä joka on tehnyt kaikkensa päästäkseen median silmäteräksi, lehtien etusivujen lööppeihin ja julkkikseksi. Siirilän ensimmäiset kirjat eivät ole niittäneet mainetta hänen toivomallaan tavalla. Siirilä lyöttäytyy yhteen kahden filosofin, Pekka Himasen ja Esa Saarisen kanssa ja yhdessä kolmikko päättää pelastaa Suomen ja päästä julkisuuteen. Kolmikko tekee hurjia tempauksia mutta media vaan ei huomaa heitä. Kun asiat eivät rullaa filosofien kanssa, yrittää Siirilä itsekseen. Hän tapaa matkallaan median silmiin Suomen ykköslinjan julkkiksia, Laura Malmivaara saa oman osansa kuten myös kirjan loppupuolella Tanja Karpela. Karpela saakin aikaan eräänlaisen lopputuloksen siirilän pyrkimyksissä.

Siirilä päätyy muutaman epäonnistuneen kirjan jälkeen kirjoittamaan nuortenkirjan joka yllättäen saakin aikaan hieman puhetta. Nuortenkirjan jälkeen häneltä tulee romaani nimeltä Juoksija josta hän pääsee Huomenta Suomeen puhumaan. Tuokin hetki julkisuudessa meinaa mennä ohi kun sankarimme, moralistisatiirikko Siirilä, on Huomenta Suomen takahuoneessa tukehtua.

Siirilän vaimo Heidi on mielenkiintoinen henkilö. On ihailtava Heidin tapaa saada itsestään liikoja luulevan miehen aisoihin ja sanattomaksi. Heidin käyttäytyminen on paikoin viileän jämäkkää ja macho Siirilä saa useammankin kerran kuulla kunniansa. Siirilän ja Heidin avioliitto kuitenkin päättyy ja Siirilä jää nuolemaan näppejään. Ehkä kirjailijan olisi kuitenkin kannattanut jättää alkoholi ja toilailut vähemmälle ja keskittyä välillä vaikka avioliittoonsa.

Historia on minut vapauttava on hauska kirja. Nauroin monen monta kertaa vedet silmissä Siirilän puuhailuille ja sanomisille. Mielenkiintoinen seikka muuten, että Siiirilä on ottanut niin paljon julkisuudenhenkilöitä mukaan kirjaansa - sivuilla pyörähtää monta poliitikkoa, kirjailijaa (Sofi Oksanen, Arno Kotro...) ja näyttelijääkin. Päivän suosituimmat tv-ohjelmat (Big Brother...) saa Siirilän suusta kuulla kunniansa niin kuin moni muukin yhteiskunnallinen asia tämän päivän Suomessa. Todella hauska ja rohkea satiiri Siirilältä taas kerran. Juoksijalle tämä ei ehkä ihan vedä vertoja mutta loistavia kirjoja on molemmat Siirilän uusimmat romaanit. Historia on minut vapauttava antaa myös eräänlaisen kuvan kirjalijan työstä, se ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista ja uudne kirjan kirjoittaminen ei ole helppoa hommaa.

Lopuksi vielä tekstinpätkä suoraan kirjasta. Tämä osoittaa Siirilän rohkeuden käyttää kirjassa julkkiksia heidäin oikeilla nimillään mutta antaa myös hyvän kuvan mainitsemastani (ja pitämästäni) Heidin käytöksestä ja roolista:

- Huumori on kirjallisuuden kuninkuuslaji, jyrähdin. - Tragedian pyöräyttää kuka tahansa lukiolaistyttö. (Siirilä)

- Sun pitää porautua henkilöihin, Heidi sanoi. - Ota mallia Sofi Oksasesta.

Äkkiä olin jaloillani.

- Minä kusen Sofi Oksasen kumoon!

Heidi ei perääntynyt vaan hymyili vinosti.

- Itseluottamusta sulla on aina riittänyt. Ehkä sun pitäisi epäillä enemmän.

- Mitä tarkoitat?

- vaikka lopetuksia. Sun kirjoissa on aina toiveikas loppu. Eikö jollekin voisi joskus käydä huonosti?

- Minun lopuissani ei ole mitään vikaa.

- On niissä. Väännä Hollywoodia pienemmälle.

Viskasin tölkin seinään. Lonkero roiskui Jane Chrurchillin kepeälle retrotapetille. Tummat läiskät levisivät kukkapuutarhaan kuin toivottomuuden varjot.

- Arvaa kuka maksaa pintaremontin, Heidi tokaisi viileästi.

Pisteitä ****

Lukupiiri Turkuun?

Löytyykö blogini lukijoiden joukosta Turussa asuvia ihmisiä joita kiinnostaisi jonkinlainen lukupiiri?

 Minä opiskelen ja asun suurimman osan vuodesta Turussa ja kaipailisin henkilöitä joiden kanssa voisi keskustella kirjoista ja kirjallisuudesta. Yhden kaverin kanssa alustavasti puhuttiin jo syksyllä, että olisi kiva järjestää jonkinlainen lukupiiri jossa luettaisiin esimerkiksi yksi kirja kuukaudessa, tavattaisiin kahvilassa/jonkun kotona tms. kerran kuukaudessa keskustelemaan lukemastamme kirjasta, mielipiteitä siitä ja ihan yleisestikin kirjallisuudesta. Suunnittelu jäi kuitenkin vaiheeseen kun kaveri vaihtoi opiskelupaikkaa ja muutti muualle mutta minun päähäni tuo idea jäi asumaan;)

Jos kiinnostuneita löytyy voitaisiin suunnitella tarkemmin esim. sähköpostitse. Voitte lähettää minulle postia osoitteeseen luettuablogi(at)luukku.com tai mainita tässä kommenttiboksissa jos olette kiinnostuneita. Olisi todella kiva saada kasaan pieni ryhmä kirjoista kiinnostuneita! Idea on ihan alkutekijöissään ja minulla ei ole kokemusta lukupiiristä, mutta eiköhän yhdessä keksitä jotakin jos tästä jotain tulisi:)

Hyvää vuoden 2010 viimeisen viikon jatkoa kaikille!:)

Kaunis María

Kaunis María (Beautiful María of my Soul, 2010) / Oscar Hijuelos. Otava, 2010. 396 sivua.

 Oscar Hijuelos on kuubalaistaustainen kirjailija jonka kahdeksas romaani Kaunis Maria tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä. Olin ruksannut kirjan luettavaksi aiemmin syksyllä Hesarin uutuuslistalta. Bändi nimeltä Mambo Kings nousee kuuluisuuteen kappaleella Sieluni kaunis María ja tämä kirja kertoo juuri tuon kauniin Marían tarinan.

Kaunis, uhkea María García y Cifuentes syntyy kuubalaisessa pikkukylässä. Hänen sisarensa kuolee nuorena ja pian Marían äitikin kuolee. María elää kahdestaan isänsä kanssa kunnes nuori tyttö lähtee Kuuban pääkaupunkiin Havannaan etsimään töitä ja onnea. Pian kaunis ja upea María saakin työtä hämärien klubien tanssijattarena, miesten silmänilona. María tapaa pian myös Havannan kaduilla elämänsä suurimman rakkauden, muusikon nimeltä Nestor Castillo. Maríalla on kutenkin jo miesystävä, rikas mutta nuorta tyttöä paljon vanhempi Ignacio. Maríalla ja Nestorilla on kuitenkin intohimoinen ja tulinen suhde kunnes nestor kosii parikymppistä Maríaa. Vaikka sydän sanoo toista tottelee María järkensä ääntä ja vastaa kieltävästi miehen kosintaan - Nestor on köyhä muusikko eikä María halua köyhää, epävarmaa tulevaisuutta. María palaa Ignacion luokse ja pian Nestor jättää vastahakoisesti suuren rakkautensa ja lähtee veljensä kanssa New Yorkiin. María jatkaa elämäänsä Havannassa Ignacion kanssa. Hän jatkaa tanssijattarena, kaipaa Nestoria lakanoidensa väliin ja toivoo vanhentuvan Ignacion antavan hänelle vielä lapsen.

New Yorkissa Castillon veljekset etenevät musiikkiurallaan. He ovat perustaneet bändin nimeltä Mambo Kings ja soittavat eri klubeissa ja tilaisuuksissa. Bändin läpimurto on Nestorin kirjoittama kappale nimeltä Sieluni kaunis María joka kertoo juurikin Havannassa tapaamastaan kauniista María Garcia y Cifuentesista. María kuulee kappaleen Havannassa ja ymmärtää, että se kertoo hänestä. Hän ei ole pystynyt unohtamaan Nestoria, ja kappaleen avulla ymmärtää, että Nestor rakastaa häntä yhä. María tietää Nestorin olevan tätä nykyä perheellinen mies mutta päättää silti matkustaa New Yorkiin tapaamaan miestä. New Yorkissa Nestor ja María viettävät intohimon täytteisen päivän hotellihuoneessa ja María elättelee toiveita yhteisestä loppuelämästä rakastamansa miehen kanssa. Tapaaminen päättyy kuitenkin toisella tavalla ja María palaa yksin Havannaan Ignacion luokse. Hän ei tapaa Nestoria enää uudestaan.

María jatkaa elämää Havannassa, saa lopulta haaveilemansa tyttären Ignacion kanssa ja muuttaa Fidel Castron vallankumouksen aikana tyttärensä kanssa Las Vegasiin. Kirjan viimeiset osat kertovat Marían ja tämän jo aikuisen tyttären elämästä Amerikassa. Tytär toimii lääkärinä lasten syöpäosastolla kun taas María nauttii leppoisista päivistä kotonaan tai ystäviään tapaamassa. Kirjan viimeinen osa oli yllättävä ja erilainen, kirjan kirjoittaja Oscar Hijuelos ottaa itsensä mukaan kirjan tapahtumiin. Hän kirjoittaa kirjan Castillon veljeksistä jossa myös María on mukana. Kirjasta tehdään myös elokuva, jonka pääosaa näyttelee Antonio Banderas. María tulee hetken ajaksi kuuluisaksi kirjan myötä, hän antaa radiohaastatteluja ja pääsee elokuvan ensi-iltaan kutsuvieraana. Mielenkiintoista on, että Hijuelosin edellisestä romaanista, jonka nimi on Mambo Kings - rakkauden rytmit, tehtiin elokuva jonka pääosaa, Nestor Castilloa, näytteli juuri Antonio Banderas. Oscar Hijuelos on siis kirjoittanut nyt kaksi kirjaa Mambo Kingsistä ja Castillon veljeksistä ja viittaa tässä jatko-osassa ensimmäiseen kirjaansa.

Kaunis María oli ihan mukaansatempaava romaani ja Kuuban kulttuuri oli minulle taas uusi maailmanvalloituspaikka. Kuten takakannessa lukee "Lumoava, erotiikkaa tihkuva Kuuba 1950-luvun vaihteessa. Sen hehkuvat tunteet ja musiikin kuumat rytmit viettelevät...". Välillä minusta tuntui että kirjan seksikohtaukset oli liian yksityiskohtaisesti kuvailtu, mutta ehkäpä se kuului eroottiseen Kuubaan;) Muuten oikein oiva, joskin paikoin surullinen, tarina luettavaksi näin joululomalla. Hieman erilainen rakkaustarina jossa ei ole ihan sellaista loppua kuin lukija ehkä toivoisi....

Pisteitä ****-


*********maailmanvalloitusmaa: Kuuba***********

Kellokosken Prinsessa

Kellokosken Prinsessa / Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala. Like, 2010. 241 sivua.

 Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan Kellokosken Prinsessa kertoo Kellokosken mielisairaalassa 1900-luvulla asuneesta Anna Lappalaisesta. Lappalainen kärsi skitsofreniasta sekä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Skitsofreniaan liittyy usein erilaisia harhoja ja Annan harhat olivat harvinaisen voimakkakita. Anna oli täysin varma, että hän oli Prinsessa, Englannin kuningashuoneen prinsessa joka oli kaapattu vauvana ja tuotu Suomeen asumaan. Prinsessa eli Kellokoskella täysin suuruusharhansa pauloissa. Mielisairaalan rakennuksia hän piti palatsinaan, sairaalan työntekijät ja muut potilaat saivat erilaisia arvonimiä, lääkäri oli Isä Paavali, joku toinen taas Prinssi Henrik. Prinsessa antoi yli sata arvonimeä eri ihmisille, eikä koskaan unohtanut yhtäkään antamaansa nimeä.

Kellokosken Prinsessa kertoo Anna Lappalaisen elämäntarinan. Lappalainen syntyi vuonna 1896 Kuopiossa. Anna oli parivuotias kun hänen isänsä menehtyi traagisesti ja Annan äiti jäi yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Annan lapsuus oli rankka, äiti ei kyennyt hoitamaan kaikkia lapsiaan ja Annan tie vei lastenkotiin kun äiti päätti pitää Annan molemmat veljet kotona. Anna muutti sijaisperheestä toiseen kunnes pääsi 13-vuotiaana muuttamaan takaisin äitinsä ja veljiensä luokse. Annan ja hänen äitinsä suhde ei koskaan kuitenkaan kehittynyt erityisen lämpimäksi ja läheiseksi. Perhe muutti työn perässä Helsinkiin jossa Anna myöhemmin teki töitä laulajana ja hierojana. Parikymppisenä Anna avioitui Arthur Svedholmin kanssa mutta avioliitto päättyi jo parin vuoden sisällä vuonna 1929.
Tästä alkoi Anna sairastuminen ja vuonna 1931 hän ensimmäisen kerran joutui sairaalahoitoon Kivelän mielisairaalaan. 1930 -luvulla Anna oli useaan otteeseen sairaalahoidossa ja tuolloin hän sai myös diagnoosikseen skitsofrenian. Hoitojaksojen välissä Anna asui äitinsä kanssa mutta heidän yhteielonsa oli mysrkyisää, Anna sai usein raivokkaita kohtauksia ja oli pian taas sairaalahoidossa. Vuonna 1933 Anna siirrettiin Lapinlahden sairaalasta Kellokosken mielisairaalaan. Kellokoskella Anna herätti jo alussa huomiota käyttäytymisellään. Hän otti nopeasti roolinsa "palatsinsa" haltijana, hän pakotti muut käyttäämään hänestä nimeä Prinsessa, harvoin hän reagoi jos joku kutsui häntä Annaksi. Kellokosken palatsissaan Anna piti lauluesityksiä, teki kävelylenkkejä kamarineitonsa kanssa, teki paljon käsitöitä lääkäreille ja hoitajille, ollessaan avohoidossa hän kulki Kellokosken kylällä hieromassa asukkaita ja ansaitsi näin muutaman kolikon.

Annan terveydentila parani ja heikkeni jaksoissa. Talvisin hän oli yleensä huonommassa kunnossa kuin keväisin. Syksyt ja talvet hän viettikin usein hiljaiseloa huoneessaan kunnes taas keväisin piristyi ja lähti kävelemään kylälle. Anna skitsofreniaa yritettiin parantaa ja helpottaa monin eri keinoin, eri lääkkeillä jotka tulivat 1950-luvulla mutta myös esimerkiksi istuttamalla häneen malaria. Pian kuitenkin huomattiin, että Annan sairaus ei parantunut lukuisista yrityksistä huolimatta.

Annan suuruusharhat pitivät pintansa koko hänen elämänsä ajan. Hän vietti Kellokosken mielisairaalassa 52 vuotta elämästään, vuodesta 1933 vuoteen 1985 saakka jolloin hänet siirrettiin Nikkilän sairaalaan jossa hän vuonna 1988 kuoli 92-vuotiaana.

Kellokosken Prinsessa on erittäin mielenkiintoinen kirja. Kävin syksyllä katsomassa Prinsessa-elokuvan opiskelukaverini kanssa ja pidin siitäkin paljon. Kirjaa oli kiva lukea opiskelunäkökulmasta mutta myös ihan sen vuoksi, että Anna oli tavattoman mielenkiintoinen persoona. On jollakin tapaa lohduttavaa huomata, että vaikka kärsiikin vakavasta mielen häiriöstä voi silti iloita elämästään. Minä pidin myös positiivisena sitä, että niin moni Kellokosken sairaalan henkilökunnasta kuten myös kylän asukeista antoivat Annan elää harhassaan, ymmärrettyään että Annan elämä oli sillä tavalla onnellisinta. Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa kaikille. Prinsessan elämäntarina on mielenkiintoinen ja koskettava varmasti muillekin kuin mielenterveydenalan työntekijöille.

 ****+

Nenäpäivä

Nenäpäivä / Mikko Rimminen. Teos, 2010. 339 sivua.

 Olin varannut Mikko Rimmisen Nenäpäivän kirjastosta jo ennen Finlandia-palkinnon julkistamista ja odotin, että pääsen nauttimaan hyvästä kirjasta joulupäivinä. Odotin kirjalta todella paljon, takakansi oli lupaava, mutta valitettavasti jouduin pettymään - ja aika pahasti. Nenäpäivän päähenkilönä on Irma, mahdollisesti keski-ikäinen nainen. Irma ei käy töissä, hänellä on aikuinen poika joka pitää yhteyttä äitiinsä lähinnä puhelimen kautta. Irma kaipaa tylsiin, yksinäisiin päiviinsä sosiaalisia kontakteja joten hän päätyy Keravalle soittamaan tuntemattomien ihmisten ovikelloja. Irma sanoo tekevänsä tutkimusta, olevansa taloustutkimuskeskuksesta tai mistä lie. Niinpä hän tunkeutuu tuntemattomien ihmisten koteihin kyselemään pitävätkö he hanhenmaksasta ja muuta tähdellistä. Irman käynnit Keravalla eivät jää yhteen kertaan, hän palaa useasti jonkin tekosyyn avulla. Irma ystävystyy erityisesti Jokipaltion Irjan kanssa jonka asuntoon hän palaa useaan otteeseen, yhden kerran hän jopa jää Jokipaltion postiluukkuun jumiin ja saa nenänsä murskatuksi. Kaikki mitä Irmalle tapahtuu vaikuttaa tapahtuvan yllättäen, suunnittelematta ja ajattelematta. Irman päähän ei montaa järkevää ideaa synny, ajatukset lentelevät sinne, tänne ja teot ilmenevät aina ennen järkevää ajatusta.

Irma jatkaa vierailujaan Keravalla kunnes eräät hautajaiset tekevät lopun hänen turkimuskeskusurastaan. Nenäpäivän juoni ei ole erityisen rikas, kirjassa tapahtuu aika vähän, Irman vierailut Keravalla on tapahtumista suurimmat. Pidemmän päälle juoni muuttui tylsäksi, alku oli vielä luettavaa, kirjan keskivaiheilla tylsistyin kun taas loppua kohden heräsin uudelleen tarinan mukaan. Irma henkilönä jäi myös aika tylsäksi. Nenäpäivän kantava voima on ehdottomasti Rimmisen kieli vaikka siinäkin löytyi ärsyttäviä asioita. En pitänyt oudoista sanoista ja sanjjen ihmeellisestä taivuttamisesta. Olen lukenut ja kuullut tutuilta, että Nenäpäivä olisi todella hauska kirja. Minä nauroin ääneen kaksi kertaa, muuten kirja jäi kyllä vaisuksi. Ehkä minulla on sitten outo huumorintaju, mutta tämä ei oikein uponnut. Täytyy kyllä sanoa, että minä en ymmärrä miksi Nenäpäivä voitti Finlandian, Pulkkisen Totta ja Nummen Karkkipäivä olivat todella paljon parempia kirjoja. Tai sitten minä vain en ymmärrä hyviä romaaneja....

Pisteitä **+

Kirjalahjoja

Joululahjaksi sain todella kivan kasan kirjoja. Viisi kirjaa, jokainen todella mieluinen:) Äitini on jo monena vuonna ostanut minulle joululahjaksi uusimman kirjan Sophie Kinsellan Shopaholic-sarjaan. Jouluisin on kiva lukea hömppää ja minun jouluuni kuuluu ehdottomasti höpsö Becky Bloomwood. Kirjojen lisäksi sain yhteensä 30 euron lahjakortin jonka voi käyttää Stockmannilla, eli kirjakauppaan menee sekin!:)

Pukinkontista minulle löytyi seuraavat kirjat:

Kellokosken prinsessa / Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala

Mini Shopaholic / Sophie Kinsella

Lankakaupan talvi / Kate Jacobs

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja / Linda Olsson

Purppuranpunainen hibiskus / Chimamanda Ngozi Adichie

Minkäslaisia kirjalahjoja te muut olette saaneet?

Vaihdoin blogiin hieman talvisemman ulkoasun, edellinen oli niin syksyinen. Loppuvuosi täällä blogissa menee niin, että yritän saada muutaman kirjan luettua loppuun jotta saan kirjoitettua niistä blogiin vielä tämän vuoden puolella. Vuoden viimeiseksi päiväksi teen valmiiksi postauksen vuoden 2010 suosikkikirjoistani. Uusi vuosi aloitetaan sitten uusilla kirjoilla heti tammikuussa:) Oikein mukavaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille!