sunnuntai 14. elokuuta 2011

Lukupiiri / Elizabeth Noble

Lukupiiri (The Reading Group, 2003) / Elizabeth Noble. Karisto, 2006. 474 sivua.

 Elizabeth Noblen romaani Lukupiiri on ollut lukulistallani jo kauan. Nappasin sen viimeksi mukaani kirjastosta ja luin tämän muutaman yövuoron aikana. Varsin viihdyttävä ja helppolukuinen romaani tämä oli, ja kirjan lopun ahmin viime yönä.

Niin kuin romaanin nimestä jo saattaa arvata, romaanissa seurataan yhden lukupiirin jäsenten elämää yhden vuoden ajan. Lukupiiriin kuuluu alussa viisi naista, iältään he ovat 30-50 vuotiaita ja heillä kaikilla on omat huolensa. Nelikymppiset ystävykset Polly ja Susan elävät kumpikin onnellisessa parisuhteessa, mutta Pollyn tyttären kertoessa suuren uutisensa koko perheen elämä muuttuu ja Pollyn tuore parisuhde kohtaa ongelmia. Susan taas on onnellisesti aviossa miehensä kanssa, mutta hänen murheensa liittyvät vanhenevaan äitiin ja Australiassa asuvaan hankalaan siskoon.

Lukupiirin nuoremmilla jäsenillä, kolmekymppisillä Nicolella, Harrietilla ja Clarella on myös omat huolensa. Nicole palvoo miestään joka ei kuitenkaan osoita kunnioitusta vaimoaan kohtaan. Nicolen paras ystävä Harriet ei ole koskaan pitänyt Nicolen snobimiehestä, mutta Harriet ei itsekään ole onnellinen avioliitossaan Timinsä kanssa, vaan haikailee nuoruuden rakastettunsa perään. Nicolella ja Harrietilla on samanikäisiä lapsia, ja yhdessä nuoret äidit yrittävät selvitä arjesta. Lukupiirin hiljaisin jäsen, kätilönä työskentelevä Clare, kärsii lapsettomuudesta ja ongelmat ovat saaneet hänen avioliittonsa rakoilemaan.

Naiset tapaavat kerran kuukaudessa vuorotellen kunkin jäsenen kotona. Naiset nauttivat viinistä ja keskustelevat yleensä muutaman sanan valitsemastaan kirjasta, mutta usein keskustelut siirtyvät nopeasti ja sutjakkaasti arkielämään, sen ongelmiin ja murheisiin. Joka kuukausi yksi piirin jäsenistä valitsee luettavan kirjan, ja valinnat kuvailevat usein varsin hyvin valitsijan omaa elämää.

Vaikka naisilla on paljon murheita, on heillä myös ilonaiheita eikä tämä kirja ole mitenkään synkkä. Pidin siitä, kuinka kirja oli jaettu kahteentoista lukuun ja jokaisen luvun alussa esiteltiin kuukauden kirja. Kirjakeskustelut jäivät jotenkin pinnallisiksi ja irrallisiksi ja kirjan nimi antoi minun odottaa vielä enemmän kirjajuttuja. Nyt naiset mainitsevat lukupiirikirjat korkeintaan sivulauseessa arkiruljanssissa, ja välillä kuukauden kirjan nimen ehtii jopa unohtamaan. Kirjan alussa henkilöitä oli todella paljon ja kesti kauan ennen kuin oppi kaikkien naisten perheenjäsenten nimet. Monesti meni kyllä aviomiehet, lapset ja äidit sekaisin. Onneksi kirjan alussa on hieno ja selkeä listaus naisten perheistä ja mainittu vielä kaikkien lempikirjatkin!

Lukupiiri on viihdyttävää ja mukavaa luettavaa. Kyseessä ei ole mikään kirjallisuuden merkkiteos, kielellä ei sen kummemmin taiteilla ja lukupiirin naisten jatkuvat avio-ongelmat ärsyttivät välillä, mutta kokonaisuutena ihan mukava viihderomaani. Seuraavaksi haluan kuitenkin lukea jotain vähemmän hömpähtävää;)

Tähtiä Lukupiirille ★★★+


Ps! Elizabeth Noblen romaani Naapurin tyttö on Kariston syysuutuksia ja ilmestyy vielä tämän kuukauden aikana.

***

Suomentaja: Auli Hurme-Keränen

lauantai 13. elokuuta 2011

Makea tunnustus

Lukuisa-blogin ihana Laura muisti minua tällaisella makealla tunnustuksella:


Tunnustukseen kuuluu kertoa lempiväri, lempiruoka ja minne haluaisi matkustaa.

Lempivärini on vihreä, ruskea ja oranssi. Kaikki syksyiset, maanläheiset värit. Kirkkaista väreistä sain teininä yliannostuksen;)

Voiko lempiruoaksi sanoa juusto? Tykkään siis lähes kaikista juustoista, juustoista viinirypäleiden ja keksien kera, ruoista joissa on paljon juustoa, salaateista joissa on juustoa, pizzasta jossa on paljon aurajuustoa, nam!

Rakastan matkustelua. Joskus haluan ehdottomasti Venezuelaan, mutta se ei ole lähitulevaisuuden matka. Haluan uudestaan myös Pariisiin ja kesäisellä interraililla sydämeni varastaneeseen Wieniin. Syksymmällä alkaakin keväisen reissun suunnittelu ystävän kanssa, määränpää on vielä epäselvä:)

(kuva)
Tämä haaste on tainnut kiertää jo kaikki suosikkiblogini, mutta se joka tätä ei ole vielä saanut -ole hyvä - nappaa makea tunnustus mukaasi:)

Kotiuduin muutama tunti sitten yövuorosta joten tämä päivä kuluu laiskasti kirjan parissa lepäillen jotta illalla jaksaa vielä yhden yövuoron. Mukavaa viikonloppua kaikille!:)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Vieras kartanossa / Sarah Waters

Vieras kartanossa (The Little Stranger, 2009) / Sarah Waters. Tammen keltainen kirjasto, 2011. 592 sivua.

 Sarah Watersin romaani Vieras kartanossa lähti muutama kuukausi sitten mukaani kirjastosta kauniin kantensa vuoksi. Kirjan lainattuani kirja alkoikin näkymään monessa blogissa ja päätin lukea sen vasta sitten, kun ensipöly hieman laantuu. Nyt koitti sopiva muutaman päivän vapaa töistä, joten otin tämän kummitustarinan luettavakseni. Blogiani kauemmin seuranneet tietävät varmasti, ettei kauhu, vampyyri- tai kummitusjutut ole suosikkilistani kärjessä. Tässä romaanissa ei ollut mielestäni liikaa kummitusjuttuja, mutta kirjan harmaa, sateinen ja synkkä tunnelma sai toki oloni fyysisesti hieman huonoksi näinä päivinä.

Vieras kartanossa on mielenkiintoinen kuvaus toisen maailmansodan jälkeisen Iso-Britannian luokkayhteiskuntaan ja yhteiskunnan muutoksiin. Hundreds Hallin kartanossa asustaa vanha rouva Ayres aikuisten lastensa Roderickin sekä Carolinen kanssa. Perheen kanssa asuu myös nuori palvelustyttö Betty joka eräänä iltana sairastuu. Kartanoon hälytetään kylälääkäri, tohtori Faraday, jonka mieleen tulvii muistoja hänen saapuessa kartanoon. Faraday muistaa, kuinka hän pienenä poikana kävi kartanossa äitinsä kanssa joka toimi hetken aikaa kartanon lastenhoitajana. Faraday ei ole käynyt kartanossa pariinkymmeneen vuoteen, ja kartanon kammottava, ränsistynyt ulkomuoto järkyttää häntä. Faraday hoitaa Bettyn kuntoon ja lähtee kartanosta, eikä vielä silloin arvaa, kuinka useasti hän seuraavien kuukausien aikana palaisi ränsistyneeseen, synkkään kartanoon ja kuinka usein kartano ja sen asukkaat olisivat hänen mielessään.

Faraday huomaa pian kuinka pahassa jamassa kartano ja sen asukkaat ovat. Pientä iloa kartanon harmaaseen arkeen tuo kuitenkin pienimuotoisten juhlien suunnittelu, mutta juhlat päättyvät traagisesti ja juhlista seuraa katastrofi toisensa perään. Onko vanhassa kartanossa kummituksia, vainoaako Ayresin perhettä huono onni vai jonkinmoinen kirous, onko kyse perinöllisestä hulluudesta vai mikä selittää kammottavat tapahtumat jotka seuraavat toinen toistaan?

Tarinan kertojana toimii koko ajan tohtori Faraday, joka seuraa perheen elämää läheltä. Keskiössä on toki Faradayn ja Ayresin perheen lisäksi myös vanha kartano, ikään kuin ylimääräisenä henkilöhahmona. Kartanon synkkyyttä, ränsistyneisyyttä ja entisiä loistoaikoja kuvataan tarkasti ja usein, rinnastaen kartanon kammottavan tilan muuttuvaan yhteiskuntaan jossa ei enää ole tilaa maalaisaatelille.

Vieras kartanossa on välillä hieman pitkäveteinen, Waters kuvailee kaikkea niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. En usko, että kirja olisi yhtään huonompi vaikka sitä olisi vähän tiivistettykin. Kirjan alku ja viimeiset satakunta sivua olivat kuitenkin todella mukaansatempaavaa luettavaa, mutta välillä tarina oli toki melkein liian karmiva ja kylmiä väreitä aiheuttava tällaiselle herkkikselle. En lupaa ottaa kummitustarinoita ahkerasti luettavaksi, mutta tällainen hieman erilainen kirja, omalta "mukavuusalueelta" poistuminen, oli varsin kivaa vaihtelua lukemiseeni.

Tästä kirjasta minulla olisi vaikka kuinka paljon sanottavaa ja spekuloitavaa, mutta en halua spoilata juonta heille, jotka eivät vielä ole tätä lukeneet. Niinpä siirryn spekuloimaan Susan blogiin, jossa on käyty keskustelua kirjan juonesta aiemmin kesällä.:)


★★★★

Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela
Kääntäjä: Helene Bützow

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Jon Bon Jovi / Laura Jackson

Jon Bon Jovi (Jon Bon Jovi -The Biography, 2003) / Laura Jackson. Minerva, 2011. 261 sivua.

 Ala-asteen diskoissa tanssittiin joka kerta It's my Lifen tahtiin. Bon Jovi oli 1990-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa omien suosikkibändieni joukossa ja keräilin bändin levyjä, kuvia ja bändin nokkamiehen Jon Bon Jovin haastatteluja nuortenlehdistä. Minun oli siis ihan pakko lukea tänä vuonna suomennettu Laura Jacksonin kirjoittama kirja Jon Bon Jovi, jonka bongasin aiemmin kesällä Leenan blogista. Leena lähetti minulle oman kirjansa joten pääsinkin heti lukupuuhiin, suuri kiitos, Leena♥

"I just want to live while I´m alive!"

Jackson kertoo kirjassaan John Francis Bongiovin tarinan, kuinka hän taisteli itsensä ja tsemppasi toverinsa maailman kuuluisammaksi rockbändiksi, lähes kaikkien tuntemaksi Bon Joviksi. Kuinka Johnista tuli Jon Bon Jovi, komeaääninen, komeakasvoinen, sympaattinen ja loistava Bon Jovin nokkamies.

John Francis Bongiovi syntyi italialaistaustaisen isänsä Johnin, sekä Playboy-tyttönäkin työskennelleen äitinsä Carolin esikoiseksi, 2. maaliskuuta vuonna 1962. Perhe asui New Jerseyssä ja kotikaupunki on aina ollut Jonille tärkeä, nimesipä hän myöhemmin erään bändin levynkin kaupungin nimellä. Musiikki oli Jonille jo nuorena tärkeää. Koulu oli toisarvoinen asia ja Jonin vanhemmat tsemppasivat kolmea poikaansa ja kannustivat heitä tekemään sitä, mistä he pitivät kaikkein eniten. Alle parikymppisenä Jon oli mukana parissa pienessä bändissä ja teki baariesiintymisiä yhdessä ystävänsä David Rashbaumin kanssa. Jon kaipasi kuitenkin jatkuvasti jotakin suurempaa:
"Mutta Jonissa kasvoi kirkas liekki, eikä hän halunnut jäädä kenenkään muun varjoon. Hän ei halunnut olla jonkin menestyneen artistin uusi kopio, vaan hänelle oli tärkeää menestyä omana itsenään. Eikä hän aikonut jäädä odottelemaan, että mahdollisuudet valuisivat New Jerseyn hiekkaan. Hän halusi luoda oman uransa ja raataa sen eteen sekä yksin että bändinsä kanssa. "
 18-vuotiaana Jon päätti koulunkäynnin ja matkusti New Yorkiin David Rashbaumin kanssa. Jon jätti kotikaupunkiin tyttöystävänsä Dorothea Hurleyn, johon hän oli tutustunut koulussa vuonna 1979. New Yorkissa Jon työskenteli sukulaisensa levytysstudiossa jossa hän myöhäisinä iltoina nauhoitti omia demojaan. Hän perusti pian myös uuden bändin jonka kokoonpano vaihteli jatkuvasti. Ensimmäinen kappale joka oikeasti tuli ihmisten tietoisuuteen, oli vuonna 1983 ilmestynyt "Runaway" joka ilmestyi erään radiokanavan kokoelmalevyllä joka esitteli New Yorkin vielä tuntemattomia bändejä. Runawaystä tuli hitti ja se soi monilla radiokanavilla. Jonin silloinen bändi, "The Wild Ones" ei kuitenkaan pysynyt kasassa, joten Jon alkoi toden teolla kasaamaan bändiä joka haluaisi panostaa kaikkensa menestyäkseen alalla. Pian olikin kasassa Bon Jovi, jonka alkuperäisiä jäseniä olivat Jonin lisäksi Richie Sambora, Tico Torres, Alec Such sekä Dave Rashbaum. Bon Jovin esikoislevy julkaistiin vuonna 1984 ja se myi yli 350 000 kappaletta.

Loppu onkin historiaa. Bon Jovi on vuoden 1984 jälkeen julkaissut monta uutta levyä, tehnyt monta maailmankiertuetta ja soittanut monta hyväntekeväisyyskeikkaa. Jon Bon Jovi meni vuonna 1989  naimisiin nuoruuden rakastettunsa, Dorothea Hurleyn kanssa ja heille syntyi neljä lasta. Bon Jovin kokoonpano on vuosien varrella hieman muuttunut ja bändillä on ollut taukoja erimielisyyksien ja täydellisen uupumisen vuoksi, mutta pahimmat erimielisyydet voitettiin ja bändi porskutti taas eteenpäin. Jon on valittu maailman viidenkymmenen kauneimman ihmisen joukkoon, hän on ollut mukana lukuisissa hyväntekeväisyysprojekteissa, hän on näytellyt elokuvissa ja suosituissa tv-sarjoissa, mutta kaiken julkisuuden ja menestymisen keskellä hän on maanläheinen, perhekeskeinen ja äärimmäisen sinnikäs ja päättäväinen mies.

Laura Jacksonin kirja Jon Bon Jovi kertoo todella laajasti ja yksityiskohtaisesti Jon Bon Jovin elämästä. Kirja antaa hyvän kuvan rankasta kiertue-elämästä, se raottaa myös verhoja kulissien taakse. Bändin erimielisyyksiä, jatkuvan yhdessäolon ja menestymisen nälän varjopuolia. Ennen kaikkea kirja antaa loistavan kuvan Jon Bon Jovista, suositusta rockmuusikosta jonka bändi on myynyt yli 120 miljoonaa levyä, hänen työnarkomaniastaan, sinnikkyydestään ja sitkeydestään joka rankkojen nuoruusvuosien ja kovan työn päätteeksi onneksi palkitaan. Maineen ja mammonan alla Jon on kuitenkin hienosti pitänyt jalat maassa ja hän onkin aivan tavallinen perheenisä New Jerseystä.

"Hän on nykyään musiikin grand old man mutta palaa edelleen halusta kirjoittaa uusia kappaleita. Hän toivoo, että hänen sanoituksensa tavottaisivat ihmiset ruohonjuuritasolta käsin kaikkialta maailmasta, ja viime vuosina hän on myös tullut tunnetuksi hyväntekeväisyystoiminnastaan kerättyään miljoonia dollareita hyviin tarkoituksiin. Hän on aina uskonut lujasti itseensä, ja nauttinut vastuunkantamisesta."
 Kirjana Jon Bon Jovi on sopivanpituinen kurkistus Jon Bon Jovin elämään. Se antaa yksityiskohtaista taustatietoa bändistä, levyistä ja Jonista ihmisenä. Muutamia käännösvirheitä (?) ja toistoja lukuunottamatta hieno ja hyvä kirja jota suosittelen lämpimästi Jon Bon Jovista kiinnostuneille. Kirjan keskellä on kymmenisen sivua valokuvia, jotka ovat mukava lisä lukukokemukselle. Minä suorastaan ahmin tämän tietopaketin!


★★★★

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Den skakande kvinnan (Vapiseva nainen) / Siri Hustvedt

Den skakande kvinnan eller en historia om mina nerver (The Shaking woman or A History of my Nerves, 2009) / Siri Hustvedt. Norstedts, 2011. 207 sivua.

 Siri Hustvedtin teos Vapiseva nainen osui eteeni ruotsinkielisenä kirjastossa muutama kuukausi sitten. Den skakande kvinnan eller en historia om mina nerver kiinnosti minua aiheensa vuoksi, neurologiaa, neuropsykologiaa, aivojen toimintaa, hieman jopa psykiatriaakin!

Kun Siri pitää muistopuhetta juuri kuolleelle isälleen vuonna 2006, hän alkaa yhtäkkiä vapista rajusti. Tuon kerran jälkeen hän on saanut samanlaisia vapinakohtauksia useita kertoja ja niinpä Hustvedt päätyy tässä kirjassa kertomaan tutkimuksista, mahdollisista diagnooseistaan ja pallottelemaan eri asioilla jotka voisivat selittää hänen vapinansa. Kukaan ei oikein tiedä mikä häntä vaivaa, mistä vapinakohtaukset johtuvat. Psykologisten teorioiden, lääketieteellisten termien, neurotieteellisten tutkimusten avulla Siri yrittää selventää omia kohtauksiaan ja syitä niihin. Hän etsii merkkejä kohtauksista aiemmilta vuosilta, käy läpi lapsuuden kuulohallusinaatiot ja aikuisiän rajut migreenikohtaukset. Siri ottaa esille monta psykiatrista diagnoosia, skitsofreniaa, maanisdepressiivisyyttä, Aspergeria ja hysteriaa. Hän panee itsensä sataprosenttisesti likoon, antaa itsestään todella paljon, mutta kirja ei ole kuitenkaan valituskirja. Hustvedt ei kaipaa lukijalta sääliä, vaan hän kertoo miten asiat ovat, katsoo oireitaan monelta kantilta ja etsii useita mahdollisia selityksiä.

Vapiseva nainen on mielenkiintoinen omaelämäkerrallinen/lääketieteellinen tietokirja. Siinä esitellään monta tuttua psykologista teoriaa. Esimerkiksi Freudia olen lukenut opiskelujen vuoksi niin monta kertaa että en enää oikein jaksa lukea kyseisen herran teorioita, vaikka ne kovin kiinnostavia ja tärkeitä ovatkin. Tuttuja teorioita ja potilaskertomuksia tuli vastaan useassa kohdassa, ja hyppäsin jopa muutamien kappaleiden yli, mutta se ei sen kummemmin häirinnyt lukemista.  

Vapiseva nainen antaa varmasti paljon esimerkiksi neuropsykologiasta kiinnostuneille ja kirja antaa myös mielestäni aika hyvän kuvan Hustvedtistä ihmisenä ja kirjailijana. Juuri nuo asiat olivat minusta parasta tässä kirjassa, mielenkiintoisten potilastapausten ja psykologisten selitysten etsimisen ohella. Kirjassa oli kuitenkin ehkä liikaa tietokirjamaisuutta, olin jostain syystä odottanut vähän jotain muuta...

Minä en ole vielä lukenut Hustvedtiltä yhtään romaania, mutta tämän kirjan kautta sain hänestä jotenkin niin sympaattisen, inhimillisen kuvan, että nostan ehdottomasti Hustvedtin kirjoja korkeammalle luettavien kirjojen kasassani.


★★★

tiistai 2. elokuuta 2011

Kirjasyksy 2011

Olen viime viikkojen aikana selaillut kustantamojen syysluetteloita ja löytänyt ison kasan mielenkiintoisilta vaikuttavia uutuuskirjoja. Seuraavassa oma listani kirjoista jotka kiinnostavat, vaikka en varmastikaan ehdi koko listaa ikinä lukemaan;)



Karisto

Gummerus
Raksa / Tuomas Vimma
Suopeus / Richard Powers



Wsoy

Tammi
Kuun tuuli / Antonio Munoz Molina

Otava
Kummitäti / Ulla Maija Paavilainen
Railo / Virpi Hämeen-Anttila
Adam ja Evelyn / Ingo Schulze
Teetä ja sympatiaa / Alexander McCall Smith



Bazar
Mies joka ei ollut murhaaja / Michael Hjorth
Pieni potenssipuoti / Karin Brunk Holmqvist
Tarkoin vartioitu talo / John Boyne

Avain

Like
Iranilainen tytär / Jasmin Darznik
Ilmetty / Neil Jordan

Minerva
Tiistaisiskot / Monika Peetz


Kuvituksena sekalaisia fotoja kesän minireissuilta.

maanantai 1. elokuuta 2011

Sinä päivänä / David Nicholls

Sinä päivänä (One Day, 2009) / David Nicholls. Otava, 2011. 448 sivua.


15. heinäkuuta.

15. heinäkuuta vuonna 1988 alkaa Dexter Mayhewn ja Emma Mortonin yhteinen taival David Nichollsin romaanissa Sinä päivänä. Kirjassa seurataan Dexterin ja Emman elämää kahdenkymmenen vuoden ajan, aina sinä päivänä, eli 15. heinäkuuta.

Elämästä nauttiva, rikkaan perheen poika Dexter ja älyköksi tituleerattu Emma viettävät, sattumalta, yhteisen yön valmistujaisjuhlien jälkeen. He ovat parikymppisiä, vastavalmistuneita Edinburghin yliopistosta ja heillä on koko elämä edessään. Yön aikana he miettivät tulevaisuuttaan, mitä suunnitelmia heillä on nyt yliopistosta valmistumisen jälkeen. Emma haaveilee kirjoittamisesta, Dexter ei oikein tiedä mitä hän haluaa. Hänen toiveensa on aina ollut päätyä valokuvaajaksi, ottaa hienoja kuvia tai tulla itse kuvatuksi tupakka rennosti toisesta suupielestä roikkuen -kuin filmitähdellä. Tuona yönä he eivät vielä arvaakaan, että heidän yhteinen taipaleensa on vasta alkamassa.

Seuraavien vuosien ajan Dexter päätyy puoliksi sattumalta tv-julkkikseksi, Emma taas vaihtaa työpaikkaa ja parisuhdetta nopeaan tahtiin. Dexter viettää villiä elämää johon kuuluu huumeita, juhlia, naisia ja julkisuutta. Emma taas päätyy lopulta töihin Tex Mex-ravintolaan jossa hän tutustuu ihmisiin joista tulee hänelle tärkeitä. Emma ja Dexter pitävät toisiinsa yhteyttä lähinnä puhelimitse ja kirjeitse, välillä tiiviimmin, välillä taas harvemmin vaikka kummankin tie vie välillä ulkomaillekin.

Mutta kuinka kauan kahden niin erilaisen ihmisen luja side kestää? Missä Emma ja Dexter ovat 15. heinäkuuta kahdenkymmenen vuoden ajan?

Sinä päivänä ei varmasti ole esimerkiksi kielellisesti mitenkään loistava, ja Dexterkin on välillä niiiiin ärsyttävä, mutta jostain syystä annan ne anteeksi tämän kirjan ollessa kyseessä. Minä tykkäsin tästä ihan hirmuisesti ja olen varma, että luen tämän joskus uudelleen. Sinä päivänä on ehkä rakkaustarina, mutta ei sellainen tavanomainen, ei hömpähtävä eikä liian viihteellinen. Se ottaa lukijan mukaansa ihan alusta asti ja lukija pääsee helposti mukaan Emman ja Dexterin elämään vaikka siitä kerrotaan aina vain vuoden välein. Minä ihastuin myös Nichollsin tapaan kirjoittaa ja viedä tarinaa eteenpäin tässä varmasti haastavassa muodossa. Kirja naurattaa ja välillä melkein itkettääkin, ja Emman ja Dexterin maailmaan tempautuu täysin mukaan. Kirja sopi todella hyvin kesäkirjaksi ja oli kyllä todella nopealukuinen, vaikka sivuja onkin lähemmäs viisisataa.

Vaikka lukemisesta on jo muutama päivä, Em ja Dex palaavat välillä vieläkin mieleeni. Minulle siis erittäin mieleenpainuva lukukokemus ja odotan jo innolla kirjaan pohjautuvaa elokuvaa jonka on määrä tulla loppuvuodesta!

Kirjan on lukenut tosi monta bloggaajaa, ainakin Mari A, Hanna, Ilse, Susa, anni.m, Lumiomena ja Kirjapeto.

★★★★★