Onnen tunti / Anna-Leena Härkönen

Onnen tunti / Anna-Leena Härkönen. Otava, 2011. 287 sivua.

 Yksi syksyn odotetuimpia uutuuksia oli myös minulle Anna-Leena Härkösen Onnen tunti. Olen lukenut lähes kaikki Härkösen kirjat ennen blogini aloitusta ja odotukseni tämän suhteen olivat siis korkealla. Mikäs sen ihanampaa kuin se, että odotukset palkitaan!

Onnen tunti ottaa esille tärkeän aiheen. Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia? -kysytään kirjan takakannessa. Tuon kysymyksen kysyy Ninna, alkoholiriippuvainen kahden pienen lapsen äiti lastensa sijaisäidiltä Tuulalta.

Ompelijana työskentelevä Tuula elää onnellisessa parisuhteessa tatuoijamiehensä Harrin kanssa. Perheeseen kuuluu myös Tuulan 10-vuotias Roope-poika. Uusioperhe on toimiva ja onnellinen. Tuula ei voi kuitenkaan saada enempää biologisia lapsia mutta tuntee, että voisi vielä olla äiti uudelle lapselle ja haluaisi saada lapsen joka olisi "yhtä paljon hänen kuin Harrin". Niinpä Tuula ja Harri päättävät alkaa sijaisvanhemmiksi ja pian heille löytyykin "sopivat lapset". Venni 5 v ja Luke 8 v muuttavat Tuulan ja Harrin luokse ja käyvät jokatoinen viikonloppu tapaamassa biologista äitiään, alkoholiongelman ja lääkkeiden väärinkäytön kanssa kamppailevaa Ninnaa. Välillä myös lasten biologinen isä Ali tapaa lapsia, tällöin sosiaalityöntekijöiden läsnäollessa.

Onnen tunti ottaa tarkasti esille sijaisvanhemmuuden vaikeuksia mutta myös onnen hetkiä. Kun uudet lapset tulevat perheeseen moni asia muuttuu. Kuinka pitää läheinen suhde muuttumattomana biologiseen Roope-poikaan? Kuinka onnistua olemaan äiti kahdelle vaikealle lapselle kun välillä ei jaksa olla äiti omalle pojalleenkaan? Kuinka selvitä Vennin ja Luken biologisen äidin negatiivisesta asenteesta sijoitusta kohtaan? Kuinka kasvattaa läheisyyttä karttavaa, vihaista ja liikaa nähnyttä kahdeksanvuotiasta poikaa? Kuinka reagoida kun viisivuotias tyttö aamiaispöydässä silmät loistaen kutsuu Tuulaa huoraksi? Kuinka selittää, että sellaiset sanat eivät kuulu pikkutytön suuhun vaikka äidin poikaystävä äitiä niin kutsuikin? Tuulan mielessä käy paljon vaikeita ajatuksia ja kysymyksiä, mutta arjen pyöritys sujuu kuitenkin. Lätyt iltapalaksi ja uusi kaunis prinsessamekko pelastaa lasten silmissä jo paljon vaikka tärkeintä on turva - miksi kahdeksanvuotias muuten heräisi yöllä tarkistamaan että jääkaapissa on ruokaa, tai viisivuotias kävisi keskellä yötä tarkistamassa että äiti varmasti vielä on kotona?

Minkälaista on olla hyvä äiti? Onko Tuula hyvä äiti? Näitä kysymyksiä Tuula miettii kovasti myös oman lapsuutensa kautta. Suhde omaan äitiin ei ole kunnossa ja Tuulan lapsuus olikin kovin yksinäinen. Onnen tunnissa mietitään paljon minkälaista on hyvä vanhemmuus, otetaan esille erilaista vanhemmuutta ja toisten hyväksymistä. Kirjan aihe on tärkeä ja mieleeni tulikin heti viime vuonna Finlandia-ehdokkaana ollut Markus Nummen Karkkipäivä. Tämä Härkösen kirja pureutuu aiheeseen todella tiiviisti, ja Härkönen on varmasti tehnyt todella kattavan tiedonhakemisen ja tutkinut aihetta tarkasti kirjoittaessaan Onnen tuntia. Härkönen kirjoittaa huumorilla vakavistakin aiheista, mutta vaikka välillä saa tirskahdella ääneen ei tämä kirja kuitenkaan mene huumoriksi tai aiheen vähättelyksi vaan kyseessä on ihan "vakava kirja vakavasta aiheesta."

Kirjan aiheena on sijaisvanhemmuus, lapset ja vanhemmuus ylipäätään eikä mikään näistä aiheista ole minulle ajankohtainen tällä hetkellä. Minusta tämä ei kuitenkaan vaadi sitä, vaan sain kirjasta todella paljon vaikka olen täysin eri elämänvaiheessa. Härkönen on koonnut taitavan ja tarkan kirjan tärkeästä aiheesta ja minä pidin tästä todella paljon, jos se nyt ei ole jo kuultanut läpi tekstistäni. Vuoden parhaita lukukokemuksia tähän saakka ja viimeisen sivun jälkeen jäi hieman tyhjä olo. Mitä minä nyt luen ja miksi tämä loppui jo?

★★★★★


Myös Susa on lukenut tämän.


Kannen suunnittelu: Kirsti Maula