William N. päiväkirja / Kristina Carlson
Otava, 2011. 158 sivua.
Mistä minulle? Kirjastosta varaamalla
Kristina Carlsonin kirjoittama William N. päiväkirja on ensimmäinen lukemani kirja tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista. Pieni kirja koostuu jäkälätutkija William Nylanderin fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä. Nylander on siis oikea henkilö joka eli 1800-luvulla Pariisissa. Hän eli taiteilijaelämää Pariisissa, jossa hän päiväkirjamerkintöjensä mukaan seuraili pariisilaisten elämää kriittisesti.
Nylanderin päiväkirjamerkinnät koostuvat lähinnä yksinäisen jäkälätutkijan ajatuksista pariisilaisten elämästä sekä siitä, mitä Nylander itse onkaan syönyt, kuinka huonosti voinut ja kuinka vähän kirjeitä saanut. Minä sain Nylanderista yksinäisen miehen kuvan. Miehen, joka asuu pölyisessä asunnossa, kaipaa seuraa mutta on liian ylpeä sitä pyytääkseen. Miehen, joka kritisoi muiden menoja ja puuhia, ja antaa kuvan, että viihtyy omassa elämässään. Miehen, jolla on vielä liikaa tekemistä ennen kuolemaansa.
William N. päiväkirja on kiinnostava lähinnä siksi, että se johdattaa lukijan mielenkiintoisen henkilön pääkoppaan. Jäkälätutkimus ei minua erityisesti kiinnosta, enkä voi sanoa ihastuneeni kovinkaan paljon kirjan päähenkilöönkään. Nylander on erakoitunut, ei viihdy sosiaalisissa tilanteissa ja on muutenkin ärsyttävä känkkäränkkä. Muiden ihmisten onni on maailman pahin asia, rakastuneet parit jotka pussailevat kaduilla ovat jollain tavalla vioittuneita. Nylanderin onnenhetkiä onkin hyvä ruoka joko lähiravintolan vakiopöydässä tai kotona pölyisessä asunnossa. Sisaren Suomesta lähettämiä kirjeitä hän ei oikein arvosta, tai niin hän ainakin väittää. Entisen taloudenhoitajan käynnit ilahduttavat vanhaa miestä, mutta myös tälle rouvalle Nylander on hieman äreä. Rouva kun muutti pois Nylanderin luota jonkun "ukon" vuoksi...
No jaa. Minä en hirveästi tästä innostunut, minusta tämä oli varsin tylsä. Mitään ei tapahtunut ja vaikka Nylanderin pääkopan sisältöä olikin paikoin mielenkiintoista seurata, en olisi jaksanut lukea siitä enää sivuakaan. Rakastan Pariisia, joten kirjan tapahtumapaikka toi tälle hieman lisää pisteitä. Harmi vain, että päähenkilö vietti valitettavan vähän aikaa ulkona Pariisin kaduilla. Minun Finlandia-listalleni tämä ei siis nousisi, mutta onneksi esimerkiksi Lumiomena ja Ilse ovat tästä tykänneet.
★★+
Tiivistit oikeastaan omat jälkitunnelmani tästä kirjasta: Tavallaanhan se oli ihan taitavasti kirjoitettu, mutta tylsä, ja päähenkilökään ei ollut mitenkään samaistuttava... Joo, en siis myöskään olisi tätä F-listalle nostanut. Valitettavasti vaan jotenkin meni vähän maku niistä muistakin Finlandia-ehdokkaista, tuli semmoinen "ai tyyli on tänä vuonna tämä" -olo.
VastaaPoistaTessa, totta. Minä en taida jaksaa edes muita ehdokkaita lukea, vaikka esim. Linturin kirjasta olen kyllä kuullut kehuja. Ehkä joskus..:)
VastaaPoistaOlipas mielenkiintoista lukea erilainen mielipiteesi kirjasta.
VastaaPoistaSain juuri kirjan luettua ja pidin valtavasti siitä tavasta, jolla Carlson piirtää puhaltaa oikeasti eläneen tiedemiehen paperilla eläväksi henkilöksi.
Postaukseni tulee vasta alkuviikosta, annan sen jälleen pötkötellä yön ylitse.
Valkoinen Kirahvi, tämä ei tosiaan ollut minun kirjani, mutta ymmärrän hyvin että tämä uppoaa muihin. Odotan postaustasi innolla:)
VastaaPoista