Tyttö ja helmikorvakoru / Tracy Chevalier
Otava, Kuvitettu laitos, 2007. 318 sivua
Suomentaja: Arja Gothoni
Alkuteos: Girl with a Pearl Earring, 1999
Kannen kuva: Turbaanipäinen tyttö (Johannes Vermeer)
Mistä minulle? Omasta hyllystä (1,90 euron löyty suurikuu-kirjakupasta!)
Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru on ollut lukulistallani jo kauan, joten nyt luin kirjan ja katsoin siihen perustuvan elokuvan osana Lue kirja ja katso elokuva -haastetta. Haasteesta minulta puuttuu muuten vielä kaksi kirja/leffa-paria mutta helposti ehdin ne suorittaa ennen vuoden loppua.
Tyttö ja helmikorvakoru kertoo kuvitteellisen tarinan hollantilaisen taiteilija Johannes Vermeerin teoksen Turbaanipäinen tyttö taustoista. Tässä tarinassa turbaanipäinen tyttö on Griet, köyhästä perheestä lähtöisin oleva kaunis, suurisilmäinen tyttö joka päätyy Vermeerin perheen palvelustytöksi vuoden 1664 Hollannissa. Vermeerin perhe on suuri, Johanneksella ja tämän vaimolla Catharinalla on kymmenisen lasta ja lisäksi Catharinan äiti, Maria Thins, asuu samassa talossa. Grietin lisäksi talossa työskentelee myös toinen palvelija, Tanneke.
Griet päätyy isäntänsä käskemänä siivoamaan tämän ateljeeta. Tämä on nuorelle tytölle suuri kunnia, sillä ateljeeseen taiteilija päästää harvemmin oman vaimonsakaan. Pian Griet viettää yhä enemmän aikaa ateljeessa auttaen Vermeeriä työssään ja valitettavasti tyttö joutuu tapaamaan myös taulujen tilaajaa, niljakasta van Ravenia joka on iskenyt silmänsä nuoreen tyttöön.
Taiteilija Vermeerin vaimo Catharina ei missään vaiheessa opi pitämään Grietistä ja yksi perheen vanhimmista tytöistä, Cornelia, tekee Grietin elämän talossa kurjaksi. Viikonloppuisin Griet pääsee usein vierailemaan perheensä luona, silloin hän kertoo sokealle isälleen yksityiskohtaisesti Vermeerin uusimmasta taulusta. Iltaisin Griet karkaa joskus tapaamaan lihamestarin poikaa, Pieteriä. Pieter on iskenyt silmänsä Grietiin ja elättelee toiveita yhteisestä tulevaisuudesta tytön kanssa. Grietin ajatuksissa Vermeer ja tämän maalaukset ovat kuitenkin päällimmäisenä.
Griet kuvaillaan kirjassa omana itsenään pysyvänä, melkoisen vakavana ja viisaana tyttönä. Minä pidin hänestä mutta päinvastoin taas Vermeerin vaimo Catharina oli minusta ärsyttävä. Myös lihakauppiaan poika Pieter ärsytti minua tuputtautumisellaan ja viisastelullaan. Kaiken kaikkiaan kirja oli minusta kuitenkin mielenkiintoinen. En voi sanoa olevani suuri taiteen ystävä, mutta tässä kuvitetussa kirjassa katselin mielelläni kuvia Vermeerin teoksista ja minusta kirjan idea on todella hyvä ja mielenkiintoinen.
Alussa kieli tuntui jotenkin hieman kököltä, mutta kun tarinaan pääsi mukaan en enää ärsyyntynyt siitäkään. Tarina kulkee 1660-luvun Hollannissa joka oli minulle ennen tätä kirjaa aivan tuntematon. Mielenkiintoinen, mukaansatempaava tarina ja kiinnostava idea sekä päähenkilö. Tykkäsin!
★★★★
 |
| Kuva: imdb.com |
Kirjaan perustuva elokuva Tyttö ja helmikorvakoru ilmestyi vuonna 2003. Grietiä näyttelee Scarlett Johansson ja minusta hän onnistuu roolissaan hyvin. Catharina Vermeer on elokuvassa vielä kirjaakin ärsyttävämäpi enkä oikein pitänyt hänen roolihahmostaan. Lihakauppiaan poika Pieter taas nosti elokuvassa osakkeitaan, sillä häntä näytteli yksi suosikeistani, Cillian Murphy ja Colin Firth Johannes Vermeerinä oli tietenkin loistava (vaikka Firth onkin minulle aina ja ikuisesti Mr Darcy;). Elokuvan tunnelma oli kirjaan sopiva vaikka suuri osa kirjan tapahtumista ja yksityiskohdista olikin otettu pois. Elokuva oli siis ihan hyvä, mutta pinnallisempi versio kirjasta.
Vapaan viikonlopun jälkeen jatkan tänään painimista kandini kanssa. Jospa sitä voisi taas huomenna pitää vapaapäivän ihan muun kirjallisuuden kuin tieteellisten tutkimusartikkeleiden kera;)
Tämä on kirja-elokuva-parina yksi ikisuosikeistani. Luin kirjan tuoreeltaan 2000-luvun alusssa ja ihastuin. Elokuvassa pidin visuaalisuudesta, koko elokuva on kuin Vermeerin maalaus.
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut tämän kirjan ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Ajankuvaus tuntui aidolta ja muutenkin koko tarina oli mielenkiintoinen.
VastaaPoistaKirjasta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt. Ehkä katson sen joskus. Kirjan syvyyttä on varmasti vaikea tavoittaa elokuvassa, niin kuin kirjoitit eli ihan kauheasti ei tuo leffa kiinnosta. :)
Itselleni juuri taiteen kuvaaminen oli kiinnostavinta antia tässä kirjassa. Muistan, miten Vermeer kysyy Grietiltä, minkä värinen taivas on ja saa vastaukseksi sinisen. Ja miten Vermeer antaa hienon vastauksen katsoa tarkemmin, ei taivas ole koskaan pelkkää sinistä. Tuo kohtaus on jostain syystä säilynyt mielessäni voimakkaimpana. :-D Kokonaisuudessaan teos oli hyvin mukaansatempaava. Elokuvaa en ole tästä katsonut.
VastaaPoistaKatja, minäkin pidin elokuvassa siitä tunnelmasta ja sanoitkin tosi hyvin että elokuva on kuin Vermeerin maalaus!:)
VastaaPoistaElegia, ajankuvaus tosiaan on kirjassa todella onnistunut. Ja kyllä elokuvakin kannattaa katsoa, ei se huono ollut vaikka ei ihan kirjan tasolle noussutkaan;)
Kaisa, tuo kohtaus jäi minullakin todella yksityiskohtaisesti kirjasta mieleen! Myös kirjan alun vihannekset värijärjestykseen-juttu jäi hyvin mieleen:)
Itse olin yllättynyt, kuinka hyvä elokuva oli - yleensä elokuvasta ei tule niin hyvä kuin on itse lukiessa tapahtumat kuvitellut. Molemmat olivat aivan ihastuttavia kokemuksia.
VastaaPoistaAamunkajo, elokuvassa tosiaan oli hyvin saavutettu kirjan tunnelma. Parempia kirjoihin perustuvia elokuvia joita minä olen hetkeen nähnyt:)
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin molemmista. Viime lukemasta ja näkemästä on molemmista aikaa, vois ottaa joskus kertauksen.
VastaaPoista