Emma / Jane Austen
WSOY, 1996. 462 sivua
Suomentaja: Aune Brotherus
Alkuteos: Emma, 1816
1.suom.kiel-painos 1951
1.suom.kiel-painos 1951
Kannen suunnittelu: Eija Rossi
Mistä minulle? Löytö kirjamessuilta
Luin Jane Austenin Emman osana Austen-adventtihaastetta ja kirja sekä samanniminen elokuva taitavatkin jäädä ainokaisiksi tässä haasteessa minun osaltani. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt lukea enempää Austeneita.
Emma Woodhouse järjestelee ystäviensä avioliittoja ja on itse päättänyt olla menemättä naimisiin. Emman sisar Isabella meni naimisiin ja muutti miehensä kanssa pois ja tyttöjen äiti on kuollut vuosia aiemmin. Emma on luvannut isälleen ettei mene naimisiin, vaan jää kotiin isäänsä hoivaamaan. Emman avioliittojärjestelyt menevät kuitenkin usein pahasti mönkään kun hän hyväntahtoisuudessaan jättää monta asiaa huomiotta. Pian Emma saakin aikaan oikein kunnon parisuhdekiemurat jossa hänen oma läheinen ystävyytensä Harriet Smithin kanssa rakoilee. Kiemuroita oiotaan sitten oikein urakalla, ja lopussa kaikki ovat tottakai tyytyväisiä ja onnellisia.
Emma on toinen lukemani Austen eikä se missään nimessä nouse Ylpeyden ja ennakkoluulon veroiseksi lukukokemukseksi. Emma oli mielestäni paikoitellen hieman pitkäveteinen ja tylsä, kaipailin hieman enemmän tapahtumia ja toimintaa. Tapahtumat sijoittuvat Emman kotinurkille Hartfieldiin ja samat ihmiset pyörivät kuvioissa jatkuvasti. Henkilöt olivat kyllä huolella kuvailtuja ja kaikki ihanan persoonallisia. Mutta en tykästynyt tämän kirjan päähenkilöön samalla tavalla kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon Elizabeth Bennettiin, joten myös siksi tämä ei uponnut minuun niin hyvin.
Austenin kirjoissa rakastan niiden tunnelmaa. Mielessäni pyörii kauniit Englannin maaseudun maisemat ja vanhat kartanot sekä suuret puutarhat. Pimeät, lumiset ja kylmät talvi-illat kartanon salongin takkatulen ääressä ja iloiset, suuret tanssijaiset. Emmassa oli kaikkea tätä, joten siksi nautin tämän kirjan lukemisesta. Seuraavaksi taidan kuitenkin pitää pienen Austen-paussin ja palaan Viettelevän sydämen pariin ensi vuoden puolella.
★★★
Katsoin myös kirjaan pohjautuvan elokuvan Emma jonka pääosaa esittää Gwyneth Paltrow. Elokuva oli kaunis ja muistutti kirjaa tapahtumiltaan aika paljon vaikka kaikki tapahtuikin nopeammin ja lyhyemmin. Herra Knightley oli elokuvassa hurmaava, kuten myös vanha herra Woodhouse, mutta elokuvan parasta antia oli ehdottomasti maisemat ja se tunnelma; kartanot, vehreät puutarhat, pienet kivitalot. Tässä siis Lue kirja ja katso elokuva-haasteen toiseksi viimeinen suoritus!
(kuva) |
Ah, minä rakastan tätä kirjaa, vaikka toki Ylpeys ja ennakkoluulo on vielä ihanampi!
VastaaPoistaMinullakin on mielikuva, että pidin Emmastakin aikoinaan ihan hurjasti! Olen nähnyt kirjasta kaksikin elokuvasovitusta, tai jopa kolme, jos Clueless lasketaan, ja kaikki nekin ovat olleet ihania. :) Mutta eiköhän Y&E tehnyt kaikkein suurimman vaikutuksen minuunkin.
VastaaPoistaMaria, Y&E on tosiaan ihanampi, vaikka ei tämäkään huono ole;)
VastaaPoistaKaroliina, elokuvasovitus oli tosiaan ihana ja haluan nähdä sen toisenkin. Mutta Y&E on sekä kirjana, että BBC:n tv-sarjana vielä parempi;)
Itsekin luin tämän hetki sitten ja elokuva odottelee hyllyllä iltaa, jolloin sen ehdin katsoa!
VastaaPoistaKatri, muistinkin että jossain blogissa tästä oli kirjoitettu ihan hetki sitten, mutta en enää löytänyt sitä...nyt muistan että se olit sinä;)
VastaaPoistaElokuva kannattaa tosiaan katsoa, ihana tunnelma:)
MInä tykkään tästä kirjasta aivan älyttömästi; se on minusta nokkela niin monella tavalla =) Mutta myönnetään Y&E on ihanampi, koska Elizabeth Bennet on paljon viehettävämpi kuin Emma...
VastaaPoistaTuo Gwyneth Paltrow'n Emma sai aikoinaan Austen-puristeilta haukkuja, mutta minusta se on mukava tulkinta.
(Kiva kuulla sitten mitä Viiisastelevasta sydämestä tuumit; se on aika erilainen siinä mielessä, että Anne on aivan toisenlainen sankaritar, eikä romanssikaan ole ihan samaa tyyliä.)
Booksy, samaa mieltä, Y&E on parempi. Mutta kyllä tämä Emma ehdottomasti on nokkela, kuten sanoit.
VastaaPoista