tiistai 23. syyskuuta 2014

L niinkuin limerikki

Okei. Katri haastoi minut mukaan limerikki-haasteeseen, joka on lähtöisin Opuscolo-blogista. Mietin kauan, yritänkö edes osallistua tähän, sillä minun runoilutaitoni ovat täydellisen nollassa. En ole ikinä runoillut, yläasteen äikäntunnilla joskus pakotettuna rustannut ehkä muutaman rivin, mutta muuten en mitään. Päätin kuitenkin kokeilla, ja jonkinlaisen raapustuksen sainkin aikaan ;D.

Ensin säännöt:

L niinkuin Limerikki -blogihaaste toimii näin:

1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa: "Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA
(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)

2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistua haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä.)

4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.

5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi.

Ja sitten se runo:

Kotikulmani, rakkaat ja ikuiset, ne on Lohjaa,
monen mielestä varmaan melkein Suomen pohjaa.

Onhan siellä kuitenkin järvi, omenat ja omat juuret,
maisemat ja muistot lapsuudesta niin suuret

Sydän se tässäkin asiassa ohjaa.


Syksyiset kotikulmat



Jeps. Runoja haastan kirjoittelemaan Tuulian, Satun ja Kaisan

12 kommenttia:

  1. No mitä, tuohan on vaikka kuinka hyvä!!!

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että osallistuit! On aina mahtava juttu, kun kokeillaan sellaista, joka ei ole aivan mukavuusalueella. Kiitos Sanna osallistumisesta ja Lohja-runosta. Odotin, että omena putkahtaisi, ja putkahtihan se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta haastesta. Ajattelin, että kun Lohjasta kirjoittaa on omenat pakko olla mukana! :)

      Poista
  3. Kaunis runo, Sanna! Naurahdin tuolle Suomen pohja -kohdalle. :-)

    Kiitos haasteesta. Tartun totta kai, vaikka runoilu ei minullekaan ole iisein juttu. Mutta kun sinä suoriuduit noin upeasti, niin ehkäpä minäkin johonkin yllän. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Lohjalla ei ehkä ole hirveän hyvä maine, mutta...:D

      Kiva lukea mitä sinä keksit! :)

      Poista
  4. Oi, onpa kaunis runo! Hyvin runoiltu siis!

    VastaaPoista
  5. Hyvin onnistunut kiintymyksenosoitus Lohjalle. Sieltähän oli muistaakseni myös kirjailija Eeva Joenpelto, jonka Lohja-trilogiasta pidän paljon. Sain käydä hänen kanssaan aikanaan jopa kirjeenvaihtoa ja luinpa sitten muutkin hänen kirjansa. Heti tulee mieleen etenkin Elämän rouva Glad ja Jottei varjos haalistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, Joenpelto on Lohjalta! Minä en ole (noloa kyllä) Lohja-trilogiaa lukenut, saati Joenpeltoa muutenkaan. Täytyy kyllä korjata tuo virhe mitä pikimmin! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.