Sokean miehen puutarha / Nadeem Aslam
Like, 2014. 387 sivua
Alkuteos: The Blind Man's Garden, 2013
Suomentanut: Kirsi Luoma
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Pakistanilaissyntyisen, jo lapsena Englantiin muuttaneen Nadeem Aslamin toinen suomennettu romaani Sokean miehen puutarha on sotaromaani joka pureutuu Afganistanin sotaan ja kertoo pakistanilaisista Jeosta ja Mikalista. He ovat kuin veljiä, rakastuneita samaan naiseen, Jeon kauniiseen Naheed-vaimoon. Nuorukaiset lähtevät auttamaan sodan uhreja Afganistaniin, kun Yhdysvallat on hyökännyt Pakistanin rajan toiselle puolelle. Sota on, kuten aina, traagista ja rujoa. Veljeksiä odottaa kotona Naheedin lisäksi myös Jeon biologinen isä Rohan, joka muistelee ja kaipaa poikia puutarhassaan. Sokeutunut Rohan nauttii puutarhastaan, on ainakin näkevinään kauneuden pilkahduksia, lupauksia uudesta elämästä. Saako Naheed, Rohan ja muut rakkaitaan kotiin? Sota on surullinen ja sen seuraukset monelle traagiset. Mutta onneksi rakkautta ja pilkahduksia inhimillisyydestäkin näkyy.
Kestää hetken, ennen kuin kirjan imuun pääsee. Mutta sadan sivun paikkeilla olin täysin myyty, ja ahmin sivuja. Tarina tempaisi mukaansa, ja oli kauheuksista huolimatta jollakin tavalla kaunis. Henkilögalleria ja etenkin hahmojen väliset suhteet olivat todella kiinnostavia. Jeon ja Mikalin veljeys, heidän keskinäinen rakkautensa mutta samalla kummankin rakkaus Jeon Naheed-vaimoon oli jo itsessään kiinnostava kiemura. Aslam kuvaa uskottavasti terrorismia, hajoavaa maata, oikeuden puuttumista, yhden miehen pakoa läpi sotatantereiden.
Kirjan kieli tuntui alussa ehkä hieman vaikealta, mutta kun tarinan imuun pääsi unohtui kyllä kielen vaikeuskin. Kuten kirjoitin jo Giordanon Ihmisruumis-romaania käsittelevässä arviossa nykysodasta ei ole erityisen montaa romaania tullut luettua. Siksikin Aslamin romaani on piristävä poikkeus sotakirjojen sarjassa. Afganistanin sodasta olen lukenut kyllä esimerkiksi Khaled Hosseinin koskettavat, kauniinhurjat kirjat, mutta Aslamilla on jälleen uusi näkökulma sotaan. Sokean miehen puutarha on voimakas tarinaltaan, mutta myös surullinen ja koskettava. Tarina tulee iholle, ja henkilöiden surun ja kärsimyksen voi tuntea.
Kirjan keskivaiheilla tunsin, että hyppysissäni oli täydellinen viiden tähden kirja. Loppua kohden tarina kuitenkin alkoi hieman pitkästyttää, ja tunsin että sitä olisi voitu ehkä hieman tiivistää. Siitä syystä tämä nyt ei aivan täydellinen lopulta ollut, vaikka varmasti yksi vuoden mieleenpainuvimpia ja huikeimpia käännöskirjoja onkin.
★★★★+
Kiva, että pidit tästä noin paljon! Olin omassa mielessäni luokitellut kirjan jo jonkinlaiselle "keskitasolle", lähinnä aihepiirin ja miljöön perusteella. Mutta en nyt kyllä malta jättää tätä lukemattakaan :p
VastaaPoistaToivottavasti luet tämän ja tykkäät :). Multa saa lainaan jos haluaa ;).
PoistaKuulostaa hyvältä. Minulla on ainakin yksi kirja vielä hakusessa Ihminen sodassa -haasteeseen. Se yksi voisi olla vaikka tämä. Kansikin on niin kaunis ja upean värikäs.
VastaaPoistaMinäkin pidän tästä kannesta! Lue ihmeessä, toivottavasti tykkäät :).
PoistaMinulle kirja oli viiden tähden lukukokemus. Giordanon Ihmisruumis ja Sokean miehen puutarha olivat tarinoiltaan todella erilaiset, vaikka koskivat samaa sotaa. Sokean miehen puutarhassa uskonto ja naisten asema Pakistanissa nousivat vahvasti esille.
VastaaPoistaHienoa että tykkäsit tästä! Kyllä tämä oli erilainen kuin Ihmisruumis joo, minä pidin paljon molemmista :).
PoistaNyt harmittaa että palautin tämän kirjan juuri postiin. Halusin tämän aluksi ja sitten ajattelin että ei, saahan tämän kirjastosta ja arvostelusi luettua tuli olo että haluan lukea tämän heti. :D
VastaaPoistaVoi ei! No, toivottavasti tulee kirjastossa vastaan pian ;).
PoistaOlen pariinkin otteeseen hiplannut tätä kirjaston pikavippihyllyssä mutta sinne se on vielä toistaiseksi jäänyt... nyt alkaa tuntua siltä että kannattaisi ottaa se parempaan talteen sieltä!
VastaaPoistaLue ihmeessä! Hieno, vaikkakin rankka, kirja :).
Poista