Kaksi viatonta päivää / Heidi Jaatinen
Gummerus, 2014. 490 sivua.
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? kirjastolaina
Heidi Jaatisen tänä vuonna ilmestynyt Kaksi viatonta päivää kertoo Sistinjasta ja tämän tyttärestä Hertasta. Sistinja on kasvanut lähes ilman äitiä. Kun hän nuorena tapaa komean Rennen hän päättää tehdä lapsen. Rennestä ei ikinä tule lapsen isää kunnolla, vaan isän roolin ottaa Ake. Hertta syntyy rikkinäiseen perheeseen, jossa kenelläkään ei ole oikeasti hyvä olla. Sistinja kyllä rakastaa kaunista tytärtään, hän kaipaa tyttöään ja kokee äidinrakkautta, mutta useimmiten elämästä löytyy kuitenkin muita, tärkeämpiä asioita. Arvaamaton ja hankala Ake saa aivan liian suuren roolin naisen elämässä, ja eniten kaikesta joutuu kärsimään pieni Hertta, joka vain kaipaa omenankukantuoksuista äitiä, äitiä joka välittää ja antaa turvaa.
Jaatisen romaanin keskiössä on Sistinja ja Hertta, äiti ja tytär. Heidän suhteensa on hankala. Ei ole luottamusta, ei tarpeeksi läheisyyttä. Tärkein tapahtuma kirjassa ja äidin ja tyttären suhteessa on kaksi päivää eräällä mökillä. Kahden päivän ajan kaikki vaikuttaa hyvältä. Koko perhe viettää mökkiviikonloppua yhdessä, onnellisina. Pullojen korkit pysyvät kiinni; Sistinja ei juo, Ake ei juo. Tarkoitus on kalastaa ja viettää kivaa aikaa yhdessä. Kaksi onnellista, viatonta päivää. Mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Mökkiviikonlopun jälkeiset kolme päivää ovat viimeiset, jotka Sistinja ja Hertta saavat viettää yhdessä. Heidät erotetaan ja Hertan tulevaisuus muuttuu täysin.
Kaksi viatonta päivää on tunnelmaltaan varsin synkkä. Sistinjan valinnat ärsyttävät, tekisi mieli ravistaa naista. Katso nyt mitä teet lapsellesi! Hertan kohtalo saa surulliseksi, hänen kamppailuaan ja kasvuaan itsenäiseksi nuoreksi on samalla kiinnostavaa seurata. Kyllä kaikenlaisesta voi selvitä ja säilyä järjissään matkan varrella. Onneksi Hertta saa lopulta elämäänsä ihmisiä, jotka auttavat, ovat läsnä, antavat itkeä, huutaa ja raivota, kuuntelevat, kysyvät ja puhuvat silloin kun sen aika on.
Tarinaltaan kirja on rankka ja ajatuksia herättävä. Rakenteeltaan en pitänyt tästä erityisen paljon. Se oli sekava, oli vaikea pysyä mukana siinä, kuka nyt on keskiössä, onko tämä Sistinjan vai Hertan tarinaa. Nimiä ja henkilöitäkin oli paljon, kerronta oli "salaperäistä" ja usein tuntui, että liian monta asiaa jäi aukinaisiksi, jopa liikaa jäi lukijan arvailtavaksi. Mietin myös, olisiko kirja kärsinyt jos se olisi ollut hieman tiivistetty. Nyt sivuja oli lähes 500, ja tarina olisi paikoitellen voinut edetä nopeammin.
Kirjan rakenne ja tapa jolla Sistinjan ja Hertan tarina on kerrottu, teki tästä minulle hitaan ja aika vaikean kirjan. Luin tätä ikuisuuden - siltä se ainakin tuntui - ja vasta jossain puolivälin jälkeen ymmärsin oikeasti mistä tässä oli kyse. Ne osat kirjasta jossa Hertta on keskiössä, jossa kerrotaan hänen tarinaansa, olivat minusta selkeämpiä ja parempia kuin Sistinjan vastaavat osat. Etenkin kirjan alussa, jossa kerrottiin ajasta ennen Herttaa, minun oli vaikea pysyä kärryillä.
Kokonaisuutena Kaksi viatonta päivää jätti mieleen ison kasan ajatuksia perhe-elämästä, siitä mikä vanhempien rooli on lasten elämässä, kuinka vanhempien ratkaisut vaikuttavat kaikkeen, lapsen rakkaudesta vanhempiinsa, äidin rakkaudesta lapseensa. Alkoholismista, perheväkivallasta, kaikesta kurjasta mitä pieni lapsi voi elämässään joutua kokemaan. Mutta onneksi myös muutamia positiivisia ajatuksia niistä ihmisistä, jotka työllään ja hyvällä sydämellään ehkä pystyvät auttamaan ja pelastamaan muutaman lapsen/nuoren jotka eivät voi asua kotona.
★ ★ ★
Tässä kirjassa nostettiin sosiaalialan asiakkaat esille syyttämättä. Yleensä kierre on useamman sukupolven yhteinen. Vaikeat olot ja turvattomuus vaikuttavat, mutta ei kaikkiin. Onneksi.
VastaaPoistaTotta. Kirjassa on hurjasti tärkeitä aiheita. mutta minulle tämä oli hieman vaikea. Mutta hienoa, että on F-ehdokkaana, vaikka ei minun suosikkini olekaan ;).
PoistaTärkeitä aiheita. Mutta minulta jäi kirja kesken, koin vaikeaksi päästä sisään.
VastaaPoistaMinustakin tähän oli vaikea päästä sisään, vaikka aiheet todellakin olivat tärkeitä. Jännää, että on F-ehdokkaana kuten tuohon jo Maille kommentoin ;).
PoistaEhkä tuon ehdokkuuden takia tämä kirja pitäisi lukea. Tämä kuitenkin ohitti kolmekin suosikkiani. Tosin suurin suosikkini pääsi mukaan. (tiiliskivi). En kaipaisi tähän pimeyteen enää synkkää kirjaa, joten siksi epäröin.
VastaaPoistaOlen lukenut nyt kirjan ensimmäisen osan ja olen tyrmistynyt. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä tästä kirjasta tekee viime vuoden eliittiä. Minä en innostu tästä ollenkaan.
VastaaPoistaSuurin osa lukemastani menee ohi. Mitä minä luen, kysyn itseltäni jatkuvasti, mitä edellisellä sivulla tapahtui? En pääse ollenkaan sisään kirjan maailmaan. Kirjaa vaivaa valtava epämääräisyys ja hahmottomuus. Ja tätä kestää sivutolkulla.
Ei kirja tosin läpeensä huono ole (anteeksi, nyt sen sanoin). Hetkittäin Jaatisen tyylissä on virkistävää leikkisyyttä. Jotkus kohtaukset toimivat. Esimerkiksi Sistinjan muisto balettiharrastuksesta oli hyvä.
Tiedä sitten, pitäisikö vielä yrittää eteen päin.
Vähän on postauksia tästä kirjasta.