Seitsemän päivää ilman / Monika Peetz
Minerva, 2013. 312 sivua.
Alkuteos: Sieben Tage ohne, 2012.
Suomentanut: Maikki Soro
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
Monika Peetzin romaani Seitsemän päivää ilman kertoo viiden naisen ystäväporukasta, Tiistaisiskoista. Kirja on itsenäinen jatko-osa Peetzin edelliselle romaanille Tiistaisiskot. Minä en ole Tiistaisiskoja lukenut, ja ihan hyvin pysyin kärryillä tässä, joten kyseessä on kyllä itseäinen jatko-osa, kuten luvattukin.
Tiistaisiskoista itse kukin kaipaa irtiottoa arjesta, ja he päättävät lähteä syrjäiseen linnahotelliin seitsemän päivän paastokuurille. Lomaviikko on todellakin irtiotto arjesta, viikko ilman häiriötekijöitä, ilman miehiä, ilman lapsia, ilman puhelinta, tietokonetta ja stressiä. Ja ilman ruokaa. Viikko sujuu toisilta paremmin kuin toisilta, ja ystäväporukasta Evalla on viikon aikana myös tehtävä suoritettavanaan. Hän haluaa löytää biologisen isänsä, ja hän tietää äitinsä olleen samaisessa linnassa noin yhdeksän kuukautta ennen Evan syntymää.
Seitsemän päiää ilman oli jo lähtökohtaisesti aiheeltaan ja tyyliltään aika viihdemäinen. Kaipasin kuitenkin kesälomapäivilleni jotain kevyempää luettavaa, ja siihen kirja sopi varsin hyvin. Ei kaikista syvällisin kirja jonka olen lukenut, mutta viihdenälkään tämä sopi varsin kivasti olematta kuitenkaan liian hömppämäinen.
Viiden naisen ystäväporukka koostui kiinnostavista henkilöistä, ja naisilla oli myös erilaiset tarinansa, erilaiset elämänsä, joka toi kirjaan mielenkiintoa. Pidin kovasti myös maisemista ja tunnelmasta, johon suurin osa kirjan tapahtumista asettui. Saksalainen syrjäinen linnahotelli toi jotenkin muuten varsin pinnalliseen tarinaan ja pinnallisiin tapahtumiin mukavaa maanläheistä tunnelmaa.
Kirjan kieli on helppoa, mutkatonta ja sujuvaa. Suomennos on onnistunut, en ainakaan huomannut virheitä tai outouksia kielessä. Tarina vei myös mukanaan varsin hyvin, ja kirja oli todella nopealukuinen. Henkilöitä oli ehkä kuitenkin hieman liikaa, ja etenkin linnahotellin ja sitä ympäröivän kylän asukkaat ja ihmiset Evan äidin menneisyydestä menivät minulla lopulta sekaisin.
Kokonaisuutena Seitsemän päivää ilman oli ihan mukava, kevyt ja paikoitellen hauskakin välipalakirja. Erityisen syvällistä tai mieleenpainuvaa lukuelämystä en tämän kirjan kanssa kokenut, mutta nyt olen taas valmis lukemaan niitä rankempia tarinoita. Kesäisenä välipalana tämä oli kuitenkin varsin mainio!
★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.