Tarkoin vartioitu talo / John Boyne
Bazar, 2011. 446 sivua.
Alkuteos: The House of Special Purpose, 2009.
Suomentanut: Laura Beck
Kannen suunnittelu: Helin Sepa
Mistä minulle? oma ostos
John Boyne kuuluu suosikkikirjailijoihini, joten odotin tietenkin paljon myös hänen romaaniltaan Tarkoin vartioitu talo, jonka luimme lukupiirissä nyt alkuvuonna. Jouduin kuitenkin hieman pettymään, vaikka romaanin tarina ja aihe kiinnostavia olivatkin. Kokonaisuus ei vain ihan täysin iskenyt.
Georgi Daniilovits on 16-vuotias kun hän vuonna 1915 päätyy tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi Talvipalatsiin. Romanovit pitävät valtaa Venäjällä ja nuori maalaispoika Georgi viihtyy perheen palveluksessa. Pian Romanovien valta alkaa kuitenkin horjua, ja pian heidän elämänsä mullistuu – kuten koko Venäjä.
Lontoossa vuonna 1980 Georgi viettää viimeisiä yhteisiä hetkiä vaimonsa Zojan kanssa ja sairaan vaimon viimeisenä toiveena on palata nuoruusmaisemiinsa Venäjälle. Georgi päättää toteuttaa vaimonsa toiveen ja heidän matkansa vie Suomen kautta Pietariin. Tutut maisemat nostattavat Georgissa paljon muistoja menneisyydestä – hyviä mutta myös kipeitä.
Romanovien tarina on todella kiehtova ja aiheena se on täydellinen minulle. Tapahtumapaikkana Venäjä ja toisaalta myös Lontoo on kiinnostavia ja täydellisiä. Myös henkilöt ovat kiinnostavia, ja pidin todella paljon siitä, että kirjassa ihan oikeasti oli kuvailtu Romanovien perheenjäseniä uskottavasti. Historia on aina jossain määrin kiinnostanut minua, mutta olen siinä aivan surkea, joten en osaa sanoa kuinka paljon todenmukaisuutta kirjan tapahtumissa oli. Se on minulle kuitenkin toissijainen asia, sillä pidin suurinta osaa kirjan tapahtumista hienosti kuvailtuina. En voi sanoa että tapahtumat olivat uskottavia, ja esimerkiksi ilmiö nimeltä Rasputin on minulle vielä aikamoinen mysteeri, mutta tapahtumat sopivat tarinaan kokonaisuutena. Muutama ärsyttävän kliseinen, ennalta-arvattava ja kömpelökin käänne toisaalta taas huononsi kokonaisuutta.
Miinusta tulee myös kerronnasta. Olen aiemmissa lukemissani Boynen kirjoissa (Kuudes mies etenkin) pitänyt kerronnasta. Tarina on edennyt jouhevasti ja kieli ollut sujuvaa. Tässä tuntui kuitenkin tökkivän joku. En osaa aivan sanoa mikä se oli, mutta jonkinlainen kömpelyys ja tönkköys kielessä ja tarinan etenemisessä kyllä vaikeutti lukemistani. Toisaalta kirja oli nopealukuinen ja juoni vei mukanaan, toisaalta taas ennalta-arvattavuus ja se tönkköys teki tästä paikoin hieman tylsän.
Pidin tästä kuitenkin enemmän kuin en pitänyt. Tässä oli niin paljon hyvää, mutta kokonaisuus valitettavasti kärsi yllä mainituista syistä. Lukupiirikirjana tämä oli minusta varsin onnistunut. Olimme pitkälti toki samoilla linjoilla tästä, mutta saimme ihan kivasti keskustelua aikaan kuitenkin, itse kirjasta mutta myös Romanovien elämään liittyvistä asioista (elokuvista esim...). Romanovien suku ja elämä kiinnostavat minua tämän kirjan jälkeen entistä enemmän, ja voisinkin ehkä tutustua Talvipalatsin menoon tulevaisuudessa vähän tarkemmin.
★★★★ -
Hauskaa, että kiinnostuit tämän myötä Romanoveista enemmänkin. Mutta sinä taisitkin pitää tästä meistä ehkä eniten tai no, ainakin enemmän kuin minä! Minullehan tämä tuntui olevan vain pettymys pettymyksen jälkeen.
VastaaPoistaHistoria on kiinnostavaa, ja jotenkin häpeilin kun en tiennyt Romanoveista tätä ennen oikeastaan mitään...;).
PoistaMinulle tämä kirja oli vähän kuin aikuisten satu, sillä olen lukenut liikaa faktaa Romanoveista. Tiesin siis kaiken, mikä oli fiktiota, mutta lukunautintoa rasitti ehkä eniten se, että kirja oli liian ennalta-arvattava. Kannesta on tykätty mielettömästi eikä suotta.
VastaaPoistaMinä en taas tiennyt oikeastaa mitään, joten en osaa snaoa mikä oli faktaa ja mikä fiktiota. Siksi se ei häirinnytkään lukiessa, mutta ymmärrän että se vaikutti sinulla. Ja ennalta-arvattavuus oli hieman tympeää joo... Kansi on upea! :)
PoistaLuin tämän samoihin aikoihin; kauniin talvisen kannen myötä tähän piti tarttua juuri nyt :)
VastaaPoistaOlin paikoitellen hieman pettynyt Boynen kirjoitustyyliin, mutta enemmän niihin 80-luvun pätkiin kuin tsaarin aikaisiin. Sain pahanlaisia Danielle Steel-takaumia jostain kaukaa menneisyydestä enkä kohdannut niitä enää kovin hyvällä ;) Paikoitellen tuntui oudolta ajatella että tämän tekstin on tosiaan luonut mies... Lukukokemus jäi kuitenkin ilman muuta plussan puolelle, eikä se loppuratkaisukaan minua häirinnyt vaikka olen huomannut että kaikki eivät ole siitä pitäneet.