Pääoma / Anja Snellman
Otava, 2013. 299 sivua.
Kannen suunnittelu: Piia Aho
Mistä minulle? kirjastolaina
Anja Snellman on ensimmäisiä "aikuiskirjailijoita" joita aloin lukemaan silloin teininä, kun nuortenkirjat eivät enää napanneet. Pidin paljon Sonja O:sta ja Lemmikkikaupan tytöistä. Sitten olen lukenut muutaman kehnommankin, kuten Lyhytsiipiset. Nyt kirjastossa eteeni osui Snellmanin varmasti henkilökohtaisin teos, viime vuonna ilmestynyt Pääoma. Pääoma kertoo Snellmanin isosiskosta, Marusta.
"Minä sain pienenä tartunnan. Sen nimi oli Maru."
Minusta jo tuo ylläoleva lause kuvaa hyvin kirjan sisältöä. Snellman kertoo siskostaan Marusta, Marusta jolla on synnynnäinen suulakihalkio (vai oliko se huulihalkio?), myöhemmin oma kieli ja omat erilaiset tapansa, vamma josta ei puhuta. Vaikka kirja on varmasti henkilökohtainen, tavallaan ehkä erilaisen siskon rinnalla eletyn elämän työstämistä, jonkinlainen terapeuttinen kirja, en silti innostunut tästä.
Snellman kirjoittaa minusta liikaa itsestään, kirjan päähenkilö onkin Marun sijaan Anja, tai Marunkielellä Anu. Anu, joka häpeää siskoaan, ei nuorena kestä siskon sönkötystä, erilaisuutta, poikkeavaa ulkonäköä ja omituisia tapoja. Kun sisko viettää aikaa komeronkaapissa, Anu häpeää. Hän ei voi kertoa Marusta kavereilleen, koska sisko on niin nolo, tartunta joka ei häviä, mutta josta ei myöskään puhuta.
Kirja kärsii myös siitä, että se ei ole kronologinen vaan tapahtumista kerrotaan sekalaisessa järjestyksessä. Osa tapahtumista käydään sitä paitsi läpi useamman kerran, ja toisto käy varsin tylsäksi. Olisin pitänyt enemmän siitä, että yhdestä tapahtumasta ja Maruun liittyvästä muistosta kerrottaisiin kerran kunnolla, eikä samoja asioita jauhettaisi useampaan otteeseen.
Snellmanin kielenkäyttö tässä kirjassa on melkeinpä runollista, välillä jopa hieman liian taiteellisen ja erikoisen tuntuista. Kirja ei olisi tarvinnut sitä, enkä oikein tavoittanut erikoisen kielen ja taiteellisuuden tarkoitusta.
Kiinnostavinta kirjassa oli niiden hetkien kun Maru ja hänen ajatuksensa olivat pääosassa lisäksi se, kun Anun ja Marun perhehistoriaa avattiin heidän vanhempiensa kautta. Juuret Karjalassa, ja heidän vanhempiensa elämä ennen lasten syntymää oli mielenkiintoista luettavaa. Anun ja Marun elämästä kertovan tekstin sekaan oli ujutettu pätkiä, joissa kerrottiin Amy Winehousesta ja Anders Breivikista. En oikein ymmärtänyt näiden pätkien tarkoitusta, ja ne tekivät kokonaisuudesta sekavamman.
Lienee selvää, että Pääoma oli minulle pettymys. Rehellisesti sanottuna en edes tiedä miksi luin tämän loppuun. Kesken jättäminen kävi mielessä monta kertaa, mutta toisaalta halusin tietää, miten Marun elämä päättyy. Luvut olivat lyhyitä ja lukeminen sujui kuitenkin varsin nopeasti. Snellman osaa kyllä kirjoittaa ja kertoa kiinnostavia tarinoita, mutta tämä ei nyt uponnut vaikka tosipohjainen onkin. Kirja joka oikeasti kertoo Marusta, olisi varmasti ollut minulle sopivampi.
★★
Sanna, minä taas pidin tästä. Snellman tuli tässä kaikkinen vikoineenkin hyvin lähelle lukijaa. On sanottu, että kun eräs herra (PR) kirjoittaa kenestä tahansa oli se sitten Katri-Helena tai Aila Meriluoto, hän kirjoittaa eniten itsestään. Minusta Anjan sopikin tässä purkaa omia tuntojaan ja syyllisyyttään.
VastaaPoistaWinehousen ja Breivikin tuomista tähän kirjaan en tajunnut ollenkaan.
Minusta tämä on koskettava kirja.
Leena, hienoa että pidit! Minä arvasin, että monet muut ovat tästä pitäneet vaikka minä en tavoittanut kirjan hienoutta kuten olisin halunnut. Jostain syystä tämä ei vain koskettanut minua, mikä on harmittavaa.
PoistaMinä pistin juuri tänään kaksi Snellmanin teosta pois hyllystäni. Minusta hän on vähän sellainen kirjailija, että lukee kyllä kerran jos aihe tarpeeksi kiinnostaa, mutta siinä se. Mitään suuria kirjallisia tapauksia ne eivät ole.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta. Sonja O. minulla jäi mieleen, mutta esim. se Lemmikkikaupan tytöt on sellainen, josta muistan pitäneeni mutta enää en muista siitä mitään.
PoistaMinäkin huomasin Pääomaa lukiessani kuinka samoihin asioihin palattiin useamman kerran. Se häiritsi pikkuisen mutta pidin kuitenkin kirjasta kokonaisuutena aika paljonkin. Huomasin saman, että kirja kertookin siitä, millainen vaikutus Marulla Anjan elämään oli. Itse koin kirjan koskettavana juuri siksi, että Maru antoi niin paljon sitä itse edes tietämättä. Hän oli isosisko, joka opetti pikkusiskolleen todella paljon enemmän kuin isosiskot keskimäärin.
VastaaPoistaTuo on totta, että Maru opetti siskolleen hurjasti. Mutta silti tämä ei onnistunut koskettamaan minua sillä tavalla, jota toivoin. Mutta vika voi toki yhtä hyvin olla lukijassakin. Mahtavaa, että kirjasta on pidetty! :)
PoistaTämä kirja kosketti minua valtavan paljon. Tämä oli Snellmanin omakohtainen kertomus perheestään ja siskostaan. Tässä kirjassa tuli jälleen esille erilaisten ihmisten kohtelu. Anja häpesi siskoaan ja se häpeä, että on hävennyt on vaikea ylittää. Tällä kirjalla hän yrittää sitä. Kirjan nimi on kamala. Maru olisi ollut sopivampi nimi.
VastaaPoista