torstai 10. heinäkuuta 2014

Viha, ystävyys, rakkaus / Alice Munro


Viha, ystävyys, rakkaus / Alice Munro

Keltaisen kirjaston pokkari, 2002. 398 sivua.
Alkuteos: Hateship, friendship, courtship, loveship, marriage, 2001
Suomentanut: Kristiina Rikman
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? oma ostos


Kirjoitin juuri pitkän arvion Alice Munron hienosta novellikokoelmasta Viha, ystävyys, rakkaus, mutta rakas Blogger päätti samalla hävittää koko tekstin. Nyt siis ajatukseni tästä kirjatsa hieman lyhyempänä versiona. Luimme Munron novellikokoelman lukupiirissä ja tapasimme jo kaksi viikkoa sitten juttelemaan tästä. Helteet, vapaapäivät, jalkapallo ja kesästä nauttiminen ovat kuitenkin pitäneet minut poissa blogista jo yli viikon mutta nyt ennen iltavuoroon menemistä oli pieni hetki kirjoittamiselle.

Tämä oli samalla ensimmäinen lukemani Munron kirja ja tunnetusti hieman novellikammoisena odottelin mielenkiinnolla mitä tästä pidän. Huomasin kuitenkin jo ensimmäisen novellin kohdalla, että viihdyin kirjan parissa erinomaisesti.

Munron novellit ovat kokonaisia, ehjiä tarinoita elämästä. Ne sisältävät elämän iloa ja surua, näissä tarinoissa usein varsin paljon jälkimmäistä, mutta on niitä ilon ja onnen pilkahduksiakin. Paha saa usein palkkansa, ja novellit päättyvät jollakin tapaa hyvin ja onnellisesti. Rakastavaiset saavat jälleen toisensa, tai asiat järjestyvät muuten vaan.

Munron kieli (ja kirjan suomennos) on yksinkertaista, sujuvaa ja kertoilevaa. Juuri sellaista kuin sen minusta pitää novelleissa ollakin. Ei turhia kielellisiä kikkailuja jotka vaikeuttavat lukemista tai ottavat tilaa itse tarinalta. Vaikka tarinat ovat lyhyitä, eivät ne kaipaa ainuttakaan lisäsivua. Ehjiä kokonaisuuksia, joiden aikana henkilötkin tulevat tarpeeksi tutuiksi ja jonka aikana ehtii nousta ajatuksia ja herätä tunteita.

Eniten pidin Munron novellien aiheista. Osa novelleista oli näin jälkeenpäin ajateltuna varsin samnatyyppisiä, oikeastaan ehkä kaikki, ja olen jo sekoittanut monen päässäni. Mutta se ei haitannut lukunautintoa. Parhaiten mieleeni on jäänyt muistisairaan vaimonsa luona vieraileva entinen naistenmies, taloudenhoitaja jonka elämä muuttuu yllättävällä tavalla kun kaksi teinityttöä pilailevat hänen kustannuksellaan, sekä toisensa vuosien jälkeen löytävät rakastavaiset. Kirja sisältää monen monta kaunista, upeaa pientä hetkeä jotka koskettavat ja painuvat vahvoina mieleen.

Munron novellit ovat elämänmakuisia, kiinnostavia ja juuri sopivan pitkiä. Ne koskettavat ja herättävät ajatuksia, eikä niiden lukemisen jälkeen jää tunne että jotain jäi puuttumaan (kuten minulla novellien kohdalla usein jää). Jos olisin tiennyt Munrosta, olisin ehdottomasti aloittanut novelliurani hänestä. Ymmärrän Munrohehkutukset, sillä nautin itse suunnattomasti näiden novellien lukemisesta. vaikka jouduin aikataulusyistä välillä ahmimaan kolmekin novellia putkeen. Se en kuitenkaan sen suuremmin haitannut lukukokemusta vaikka mieluiten nauttisinkin näitä yhden kerrallaan, kaikessa rauhassa. Otan seuraavan Munron varmasti ihan pian luettavakseni, ja otan sen esille silloin kun kaipaan pientä elämänmakuista, realistista makupalaa. Sillä parhainta Munron novelleissa on se todentuntuisuus. Ajatus siitä, että tapahtumat voisivat olla totta naapurille tai vastaantulevalle ihmiselle.

★+

10 kommenttia:

  1. Olen Alice Munron ystävä. Tuossa edessä pöydälläni kolme hänen kirjaansa, kaksi kirjastosta lainattua ja yksi, joka on sama mistä kirjoitat, en voinut olla sitä ostamatta kun se oli houkuttelevasti esillä Akateemisessa ja oli pokkariale. Ihmettelen vaan mistä saisin niiden lukemiseen aikaa.

    Pidän Monron noveleista samasta syystä kuin sinä. Ne ovat todentuntuisia ja niissä tarina etenee ilman kirjailijan liika-annostuksia. Yksinkertainen on paras, pätee myös kirjoissa. Mutta tarinan on oltava hyvä, muuten se ei päde. Suoraa tekstiä, konstailematonta, mutta muutamalla viivalla vetäistyt kirjan henkilöt tulevat jännästi ulkonäkönsä kautta myös sisältäpäin kuvatuiksi. Se kysyy jo taitoa. Usein hänen novelleissaan saattaa sama henkilö pilkahtaa näkyviin uusissa puitteissa sivuhenkilönä. Hän ei hyljeksi ihmisiä, vaan saa jokaisen, vaikka kangaskaupan myyjän, joka vain vilahtaa näkyvissä, tuntumaan ihmiseltä, hyväntahtoiselta tai ikävältä. Hän kuvaa tavallista elämää tavallisissa puitteissa, mutta silti hänen novellinsa eivät tunnu koskaan tylsiltä. Aina niistä jää hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ostin pokkarialeista juuri tämän, ja yhden toisen Munron kirjan. Luen sen kyllä ihan pian :).

      Ja olen ihan samaa mieltä, Munro on taitava kirjoittaja ja olen iloinen, että vihdoin tutustuin hänen tekstiinsä.

      Poista
  2. Miksi Blogger tekee tuollaisia temppuja?? Niin ärsyttävää, mutta en oikein tiedä mihin muuhun blogialustaankaan vaihtaisi.

    Tämä oli kyllä hyvä! Hyvä valinta tehtiin! Se muistisairas-novellista tehdyn elokuvan voisi vielä katsoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa se! Kyllä ärsytti :/.

      Elokuvan minäkin haluan ehdottomasti nähdä :).

      Poista
  3. Voin kuvitella sen tunteen, kun blogiteksti ottaa ja katoaa :/

    Minä olen lukenut Munrolta vain Kalliin elämän, mutta se oli kyllä niin hieno, että koko Munron tuotanto hyppäsi lukulistalleni. Upea tyyli kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ärsytys kyllä oli. Ehkäpä opin kopioimaan tekstini ennen julkaisemista tästä lähtien...

      Ja Munro on kyllä mahtava! Täytyykin kohta lukea lisää häneltä.

      Poista
  4. Blogitekstien katoaminen on niin ärsyttävää. Aina muistaessani kopioin välillä jo kirjoittamani tekstin, niin katoamistempun jälkeen se on vielä tallessa.

    Ja hyvin samoilla linjoilla oltiin Munrosta. Ihana kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin taidan muistaa tuon kopioimisen tästä lähtien...

      Mahtava Munro!

      Poista
  5. Munro on aivan mahtava, ehkä se kaikkein suurin suosikkini kaikista novellisteista. <3 Kuvaat naisen novelleja hyvin, juuri tuo sujuva kerronta ja kyky kertoa pienistä hetkistä ja arkisistakin asioista jotenkin lumoavasti voittavat lukijan nopeasti puolelleen.

    Ja voi ei Bloggeria - taas kerran. Minullekin on joskus käynyt niin, että teksti jota on kirjoittanut pari, kolmekin tuntia katoaa taivaan tuuliin. Se on suunnattoman raivostuttavaa. Sympatiani siis sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munro taitaa olla minunkin novellistisuosikkini!

      Ja tekstin katoaminen on raivostuttavaa. Ensin laittaa paljon aikaa kirjoittamisen a sitten kaikki häviää. Ehkäpä tosiaan muistan kopioida tekstini tästä lähtien ennen kuin julkaisen...

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.