lauantai 23. elokuuta 2014

Kapteeni Corellin mandoliini / Louis de Berniéres

 
Kapteeni Corellin mandoliini / Louis de Berniéres
 
SSKK, 1999. 478 sivua.
Alkuteos: Captain Corelli's Mandolin, 1994
Suomentanut: Kersti Juva
Kannen suunnittelu: Jeff Fisher
Mistä minulle? kirppariostos


Aloitin Louis de Berniéresin romaanin Kapteeni Corellin mandoliini lukemisen varmaan joskus viime vuoden puolella. Taistelin noin sivulle 150, mutta en tajunnut tarinasta mitään ja kirja vaan ei lähtenyt liikkeelle. Kesälomani alussa kyllästyin siihen, että kirja lojui yöpöydällä, joten päätin antaa sille uuden mahdollisuuden ennen kuin siirtäisin sen kirpparipinoon. Yllättäen kirja lähtikin toisella yrittämällä heti lentoon, ja tarina koukutti minut täysin! Niin hassua, olin todellakin jo luovuttanut tämän suhteen. Lopulta tästä tulikin aivan mahtava lukukokemus, ja muistelen kirjaa usein vielä nytkin.

Toinen maailmansota on käynnissä, ja sota tuo myös italialaisen armeijan kapteenin Antonio Corellin Kreikan tarunhohtoiselle saarelle Kefalloniáan. Corelli majoittuu saaren lääkärin, tohtori Ianniksen, ja tämän tyttären Pelagían luokse. Musiikkia rakastava, ja sen kautta elävä Antonio rakastuu Pelagíaan joka on jo kihloissa kotisaarelta tutun miehen kanssa, joka taistelee sodassa vastarintaliikkeessä. Pelagía huomaa kuitenkin vastaavansa hurmaavan mandoliininsoittajan tunteisiin ja siitä saa alkunsa heidän rakkaustarinansa.

Kapteeni Corellin mandoliini on upea, koskettava ja unohtumaton rakkaustarina. Se on rakkaustarina Pelagían ja Antonion kohdalla, mutta myös tarina rakkaudesta kotiinsa ja upea kunnianosoitus Kreikan hulppeille maisemille. Kirja aiheutti minussa mahdottoman matkakuumeen Kreikkaan, olisi mahtavaa päästä jossain vaiheessa näihin tarunhohtoisiin maisemiin. Kirjassa saaren maisemat, luonto ja Kreikan kauneus on todella vahvasti läsnä, ja tekee kirjasta entistä upeamman.

Corellin ja Pelagían rakkaustarina on varsin perinteinen ja ennalta-arvattava, mutta samalla kuitenkin kaunis ja koskettava. Kirjan henkilögalleria on monipuolinen ja luulen, että se mikä minulla kirjan alussa tökki, olikin juuri vaikeat kreikkalaiset nimet ja tohtori Iannisin monet ystävät ja tuttavat, jotka alussa sekoittuivat mielessäni. Henkilöt olivat kuitenkin kiinnostavia, ja huolella kuvailtuja. Etenkin tohtori Iannis oli melkoinen persoona, ja kapteeni Corelli varsin hurmaavalta vaikuttava herrasmies. Myös sivuhenkilöiden joukosta löytyi kiinnostavia tapauksia, kuten jättiläismäinen, mutta lempeä ja avulias Velisários.

Saaren elämä ei ole kaikesta kauneudesta huolimatta onnellista ja turvallistakaan. Saarta koettelee niin sisällissota kuin maanjäristyskin. Miehittäjät vaihtuvat ja kaiken karmeuden jälkeen saari täyttyy uteliaista turisteista. Saaren asukkaiden elämä ja erilaiset kohtalot tekevät tarinasta mielenkiintoisen ja monipuolisen, ja kokonaisuuden josta huokuu lämmin huumori mutta ennen kaikkea elämä. Myös toinen maailmansota on ajanjaksona kiinnostava, jälleen kerran.

Kirjan kieli on sujuvaa ja helppolukuista. Kun jatkoin kirjan lukemista nyt kesällä, uppouduin tarinan vietäväksi heti, enkä olisi tahtonut laskea kirjaa käsistäni. Hassua että se ensimmäinen lukemisyritys oli niin takkuinen, kun toisella yrittämällä hullaannuin täysin. Kapteeni Corellin mandoliini on kokonaisuutena upea ja mieleenpainuva, yksi kesän ehdottomista suosikkikirjoistani. Ehkä jopa kaikkien aikojen suosikkikirjojeni joukkoon mahtuva romaani! Henkilöt, tarina, miljöö, tapahtumapaikka ja historialliset tapahtumat tekivät tästä mahtavan lukuelämyksen.

★ ★ ★ ★ ★

10 kommenttia:

  1. Älä vaan katso sitä elokuvaa. Olen samaa mieltä kanssasi, vaikka omasta Kapteeni Corelli-kokemuksestani on jo aikaa: erinomainen kirja! Ja kärsii turhaan huonon leffasovituksen mukanaan tuomasta maineesta. Leffa on roskaa, kirja ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun elokuva on herättänyt niin paljon, ja eirlaisia fiiliksiä! Ehkä katson sen silti joskus, kirja pysyy kuitenkin upeana lukukokemuksena :).

      Poista
  2. Niin se vain on, että jotkut kirjat vaativat ihan oikean hetken ja mielialan auetakseen. Ja joillekin kirjoille kannattaa tosiaan antaa toisen mahdollisuus, kuten huomata voidaan ;) Itsehän jätin Michael Cunninghamin Tunnit ekalla kerralla kesken ja toisella rakastuin päätä pahkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt se on joo huomattu. Hassu juttu mutta niin totta ;).

      Poista
  3. Olen katsonut elokuvan ja se oli ihana, voisin vaikka lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä! Minä ehkä katson sen leffan joskus, vaikka osa sitä kehuu ja toiset haukkuu ;).

      Poista
  4. Ihanaa lukea onnistuneesta lukukokemuksesta! :) Tämä on itselläni vielä lukematta, olen kyllä kirjaa toisinaan hipelöinyt ja pohtinut elokuvankin katsomista. Se löytyisi omasta hyllystäkin. Jos tämä sattuu tulemaan sopivasti vastaan, tarttunen kirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartu ihmeessä! Minä katson sen elokuvan seuraavaksi, vaikka en tiennytkään että tästä on tehty sellainen :).

      Poista
  5. Olen nähnyt tämän joskus elokuvana. Muistan pitäneeni leffasta paljon ja ajatelleeni silloin että tämä kirja täytyy lukea. Asia on kuitenkin unohtunut, mutta nyt luettuani ihastuneen arviosi tuli taas semmoinen olo, että haluan ehdottomasti lukea tämän. Joten kiitos "muistutuksesta"! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva jos luet joskus. Uskon että tykkäät! Minä aion kyllä katsoa sen elokuvan, kun sitä on nyt monet kehuneet :).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.