lauantai 7. helmikuuta 2015

Purppuranpunainen hibiskus / Chimamanda Ngozi Adichie


Purppuranpunainen hibiskus / Chimamanda Ngozi Adichie

Otavan kirjasto, 2010. 334 sivua.
Alkuteos: Purple Hibiscus, 2003.
Suomentanut: Kristiina Savikurki
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen
Mistä minulle? oma ostos

Chimamanda Ngozi Adichien romaanissa Purppuranpunainen hibiskus 15 vuotias Kambili ja hänen veljensä Jaja elävät päällisin puolin hyvää elämää vanhempiensa kanssa Nigeriassa. Perhe on varakas ja isä korkeassa asemassa, pidetty ja kunnioitettu vapaustaistelija. Pinnan alla nuorten Kambilin ja Jajan elämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin onnellinen. Isä on vahvasti uskonnollinen ja todella ankara, ja hurjat rangaistukset ja väkivalta ovat perheessä arkipäivää. Perheen äiti saa siitä suuren osan, mutta myös lapset saavat jatkuvasti olla varuillaan.

Mullistuksen lasten elämään tuo isän sisko Ifeoma, kun tämä vapaamielinen nainen kutsuu veljenlapsensa luokseen Nsukkan yliopistokaupunkiin. Tädin luona asuu myös serkut, joista pikku hiljaa tulee Kambilille ja Jajalle tärkeitä, vaikka alussa luokkaerot ja erilaiset ajatukset pitävätkin nuoret etäällä toisistaan. Ifeoman talo on pieni ja ahdas, mutta tätinsä perheen luona Kambili ja Jaja huomaavat puutarhan purppuranpunaiset hibiskukset, maailman monenlaiset äänet, naurut ja ilon kiljahdukset, uudet asiat ja tunteen vapaudesta, jollaisista nuoret eivät ole ikinä edes uskaltaneet haaveilla.

Olen pitänyt kaikista lukemistani Adichien kirjoista, eikä Purppuranpunainen hibiskus ollut poikkeus. Pidin siitä, kuinka henkilöhahmot tulivat läheisiksi ja siitä, että he olivat selvästi omia persooniaan. Ifeoma-täti oli vapaamielinen, sympaattinen hahmo joka onneksi otti kovia kokeneet veljenlapsensa hoiviinsa. Pidin kovasti myös Kambilista ja Jajasta, kun taas heidän äitinsä jäi etäisemmäksi. Mutta toisaalta se oli myös äidin rooli perheessä. Vahva ja kunnioitettu aviomies oli selkeästi perheen pää, eikä muilla ollut siihen mitään sanottavaa. Ilahduinkin suuresti, kun selvästi alakynteen ja hurjia asioita kokemaan joutunut nainen lopussa osoitti vahvuutensa, ja teki ratkaisun joka muutti monen ihmisen elämän lopullisesti.

Kirja oli myös mukaansatempaava, ja tarinan luki, ja myös halusi lukea, nopeasti. Kambilin ja Jajan tarina piti otteessaan ja kosketti. Silti tunsin että joku viimeinen syvyys jäi puuttumaan, jotta tämä olisi ollut aivan täydellinen. Tarina raastoi ja oli rankka, mutta sen olisi ehkä voinut kertoa vielä jollain hieman syvemmällä tasolla. Muutama kliseemäinen juttukin tarinaan mahtui mukaan, mikä ehkä vielä laski pisteitä. Mutta ehdottomasti siis lukemisen arvoinen romaani tämä on, ja Adichie kuvailee upeasti maisemia ja ympäristöä. Nigeria ja Afrikka ylipäänsä kiehtoo Adichien kirjojen jälkeen aina vain enemmän.

Hiukkasen pinnalliseksi jäävä tarina oli kuitenkin kokonaisuutena otteessaan pitävä ja koskettava. Tarina herätti tunteita ja jäi mieleen, etenkin perhesuhteiden osalta. Kannatti lukea!

8 kommenttia:

  1. Pinnalliseksi tämä hiukan jäi, mutta oli kyllä oikein mainio. Minulla on kirjailijalta vielä lukematta Puolikas keltaista aurinkoa ja sitä odotan kyllä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! PKA oli kyllä myös loistava :).

      Poista
  2. Minusta tämä ei jäänyt pinnalliseksi. Nautin afrikkalaisesta elämänmenosta, johon traaginen perhe-elämä toi ikäviä lisämausteita. Kirja oli jopa paikoitellen julma ja pelottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julmuutta ja pelottavia asioita tässä todella oli minustakin. Minäkin pidän afrikkalaisen kulttuurin kuvailusta kovasti.

      Poista
  3. Mä luin tän joskus aaaaaaikoja sitten ja samaa mieltä olen. Kirja oli hyvä, mutta se jokin jäi uupumaan että olis ollut ihan täys kymppi!

    VastaaPoista
  4. Minä luin tämän aikoja aikoja sitten ja minä tykkäsin tästä älyttömästi. En tiedä johtuuko siittä että tämä oli ensimmäinen Adichieni vai mistä, mutta mielestäni tämä on hänen paras kirjansa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ehkä tykännyt vielä enemmän PKA:sta ja Kotiinpalaajista...Mutta ehkä sillä on merkitystä missä järjestyksessä ne on lukenut ;).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.