Emma / Jane Austen

Emma / Jane Austen

WSOY, 1996. 462 sivua

Suomentaja: Aune Brotherus

Alkuteos: Emma, 1816
1.suom.kiel-painos 1951

Kannen suunnittelu: Eija Rossi

Mistä minulle? Löytö kirjamessuilta

Luin Jane Austenin Emman osana Austen-adventtihaastetta ja kirja sekä samanniminen elokuva taitavatkin jäädä ainokaisiksi tässä haasteessa minun osaltani. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt lukea enempää Austeneita.

Emma Woodhouse järjestelee ystäviensä avioliittoja ja on itse päättänyt olla menemättä naimisiin. Emman sisar Isabella meni naimisiin ja muutti miehensä kanssa pois ja tyttöjen äiti on kuollut vuosia aiemmin. Emma on luvannut isälleen ettei mene naimisiin, vaan jää kotiin isäänsä hoivaamaan. Emman avioliittojärjestelyt menevät kuitenkin usein pahasti mönkään kun hän hyväntahtoisuudessaan jättää monta asiaa huomiotta. Pian Emma saakin aikaan oikein kunnon parisuhdekiemurat jossa hänen oma läheinen ystävyytensä Harriet Smithin kanssa rakoilee. Kiemuroita oiotaan sitten oikein urakalla, ja lopussa kaikki ovat tottakai tyytyväisiä ja onnellisia.

Emma on toinen lukemani Austen eikä se missään nimessä nouse Ylpeyden ja ennakkoluulon veroiseksi lukukokemukseksi. Emma oli mielestäni paikoitellen hieman pitkäveteinen ja tylsä, kaipailin hieman enemmän tapahtumia ja toimintaa. Tapahtumat sijoittuvat Emman kotinurkille Hartfieldiin ja samat ihmiset pyörivät kuvioissa jatkuvasti. Henkilöt olivat kyllä huolella kuvailtuja ja kaikki ihanan persoonallisia. Mutta en tykästynyt tämän kirjan päähenkilöön samalla tavalla kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon Elizabeth Bennettiin, joten myös siksi tämä ei uponnut minuun niin hyvin.

Austenin kirjoissa rakastan niiden tunnelmaa. Mielessäni pyörii kauniit Englannin maaseudun maisemat ja vanhat kartanot sekä suuret puutarhat. Pimeät, lumiset ja kylmät talvi-illat kartanon salongin takkatulen ääressä ja iloiset, suuret tanssijaiset. Emmassa oli kaikkea tätä, joten siksi nautin tämän kirjan lukemisesta. Seuraavaksi taidan kuitenkin pitää pienen Austen-paussin ja palaan Viettelevän sydämen pariin ensi vuoden puolella.

★★★

Katsoin myös kirjaan pohjautuvan elokuvan Emma jonka pääosaa esittää Gwyneth Paltrow. Elokuva oli kaunis ja muistutti kirjaa tapahtumiltaan aika paljon vaikka kaikki tapahtuikin nopeammin ja lyhyemmin. Herra Knightley oli elokuvassa hurmaava, kuten myös vanha herra Woodhouse, mutta elokuvan parasta antia oli ehdottomasti maisemat ja se tunnelma; kartanot, vehreät puutarhat, pienet kivitalot. Tässä siis Lue kirja ja katso elokuva-haasteen toiseksi viimeinen suoritus!

(kuva)

Kirjalöytöjä

Aikomukseni oli tänään hankkia viimeiset joululahjat kirjojen merkeissä, mutta lahjakirjoja en löytänyt muille kuin itselleni. Kävimme siis Omituisissa opuksissa ja vieläpä Sokoksen alekulmassa tekemässä löytöjä. Tässä päivän saaliini:

Nainen jonka nimi on Nathalie / David Foenkinos

Rakkauden aikakirja / Elif Shafak

Mustarastas laulaa / Sebastian Faulks

Pitkän päivän ilta / Kazuo Ishiguro

Kaikki isäni hotellit / John Irving

Kaksi ylintä oli kympin kappale Sokoksesta ja kolme muuta Omituisista opuksista. Suosittelen muuten tätä antikvaarista kirjakauppaa kaikille Turku-kävijöille! :)

Lupailin, että palaisin tänään uuden kirja-arvostelun kanssa mutta se jää nyt huomiselle! Palaillaan siis huomenna:)

Kirjabongailua

Vietin viikonlopun kurssilla Vaasassa joten olen kolmen päivän aikana istunut yhteensä noin 9 tuntia junassa. Niinpä tämä reissu oli loistava kirjabongailureissu! Alla lyhyesti junassa bongailemiani kirjoja ja lukijoita, valitettavasti en kehdannut junassa sen enempää lähteä muihin vaunuihin seikkailemaan joten saalis jäi varsin pieneksi;)

Eräs vanhempi naishenkilö luki Tuomas Kyrön uutuutta Kerjäläinen ja jänis. Hän piti kirjaa junan pientä pöytää vasten, joten sain juuri ja juuri kurkittua vaaleansinisen kirjan etukannen tekstin.

Keski-ikäinen mieshenkilö luki Untinen-Auelin Maan lapset -kirjasarjan kirjaa. Kirjan nimeä en nähnyt, mutta hyvin uppoutunut kirjaansa mies vaikutti olevan.

Menomatkalla meitä vastapäätä istui arviolta parikymppinen opiskelijatyttö joka luki näyttelijä/laulaja Russell Brandin omaelämäkerrallista BookyWook 2- kirjaa englanniksi.

Myöskin menomatkalla vanhempi pariskunta istui edessämme täysin uppoutuneena tiiliskivikirjoihinsa. Nainen luki jotakin tietokirjaa lastenkasvatuksesta ja mies erittäin paksua tietokirjaa (?) joka liittyi jotenkin ilmaston tilanteeseen, mutta sen enempää en kirjasta osaa sanoa.

Paluumatkalla viereisessä penkissä istui keski-ikäinen pariskunta. Nainen luki Camilla Läckbergin dekkaria ruotsiksi. Pokkarissa oli sinertävä kansi, mutta kirjan nimeä en millään saanut urkituksi;) Mies taas luki tietokirjaa ateismista.

Paluumatkan toinen kirjabongaus tapahtui kun olimme jo vaihtamassa junaa. Keski-ikäinen naishenkilö luki Katarina Wennstamin romaania Tahra joka muuten on omallakin lukulistallani.

Siinäpä tämänkertaiset bongaukset. Harrastan kirjabongailua aina ja joka paikassa, ja kaikkien aikojen ilahduttavin kirjabongaus taitaa olla syksyisen Vaasa-reissun junassa jossa ehkäpä juuri täysi-ikäistynyt poika luki muistaakseni Nora Robertsin romantiikkahömppää. Ihanaa! :) Muuten olen bongauksissani ollut huomaavinani, että keski-ikäiset naiset (sekä osin myös miehet) lukevat kirjoja aika ahkerasti, kun taas varsinkin nuoremmat mieshenkilöt useammin istuvat junassa läppäri sylissä tai sanomalehteä selaillen.

Palailen huomenna oman matkalukemiseni kanssa, kunhan ensin ehdin illalla katsoa kirjaan pohjautuvan elokuvan. Joululomani on jo ovella ja oikeastaan viimeinen työviikko kandin kanssa alkaa. Keskiviikkona on viimeiset luennot ja sitten suunnistan vanhempien luokse joulunviettoon kera ison kirjakasan. Nyt kuitenkin muutama päivä kandin hiomista vielä. Palaillaan huomenna ja ihanaa viikkoa kaikille!

Ps! Haluan vielä linkittää Kirsin kirjabongailut täällä!


Valokuvat syksyiseltä Vaasa-reissulta.

Valinta / Helmi Kekkonen

Valinta / Helmi Kekkonen

Avain, 2011. 160 sivua.

Kannen suunnittelu: Satu Ketola

Mistä minulle? pyydetty arvostelukappale

Helmi Kekkosen toinen romaani Valinta on kaunis, surumielinen, haikea yhden perheen tarina. Kun Elias-isä yllättäen kuolee päättää Ruut-äiti muuttaa pienempään asuntoon ja laittaa talonsa vuokralle. Perheen kolmesta lapsesta vain nuorin, Aava, auttaa äitiään muuttopuuhissa. Yhdessä heillä on edessään isän tavaroiden pakkaaminen, perheen muistojen tyhjentäminen suuriin pahvilaatikoihin. Laatikolliset muistoja viedään vintille talteen.

Aavan oma parisuhde on sekaisin, hän odottaa Mikon yhteydenottoa mutta ei voi itsekään soittaa. Aava haluaisi Helena-siskonsa auttamaan pakkauspuuhissa, mutta Helenalla on omat syynsä olla tulematta. Lapsista vanhin, Ilja, on ollut poissa jo vuosia eikä hän edes ole tietoinen isän kuolemasta. Niinpä Aava saa, aivan yksin, huolehtia surevasta äidistään, huolehtia siitä, että talo tyhjenee ja kamppailla omien tunteidensa kanssa.

Valokuvien ja päiväkirjamerkintöjen kautta Ruutille tulee mieleen muistoja menneisyydestä. Hän päättää, että Aavalla vihdoin on oikeus tietää totuus, vihdoin oikeus kuulla aito tarina omalta äidiltään, kuulla vuosien takaisista valinnoista jotka ovat vaikuttaneet koko perheeseen.Viimeiset päivät talossa meren rannalla ovat tiiviitä, täynnä kyyneliä ja muistoja.

Valinta on kaunis tarina anteeksiannosta, menettämisestä ja rakkaudesta, valinnoista. Helmi Kekkonen kirjoittaa kauniisti, ja minulle tuli tekstistä jotenkin mieleen kovasti ihailemani Riikka Pulkkinen. Kekkonen on taitava kuvailemaan pienenpieniä yksityiskohtia, sellaisia, joita ei normaalielämässä kukaan varmaan huomaa. Vaikka kirjan tarina on aika kliseinen - perheen salaisuudet paljastuvat yhden perheenjäsenen kuoltua - tykkäsin silti tästä kirjasta. Tämä ei missään tapauksessa ole täydellinen, kliseisen juonen lisäksi osa henkilöistä jäi minulle pinnallisiksi, muutamat yksityiskohdat tuntuivat turhilta ja oudoilta jne., mutta minä nautin tämän kirjan lukemisesta todella paljon. Voisin lukea mistä aiheesta tahansa, jos kirjan kieli on näin kaunista ja sujuvaa, kaikki ajatukset ja yksityiskohdat täynnä tarkoitusta.


★★★★

Valinnasta on kirjoitettu muissa blogeissa paljon, tässä muutamia: Lumiomena, Järjellä ja tunteella, Sinisen linnan kirjasto, Koko lailla kirjallisesti, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Juuri tällaista.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Yritän päivän kunniaksi aloittaa Tuntemattoman sotilaan lukemista, jospa saisin sen joululoman aikana loppuun. Luettavana on muuten kuvassa näkyvä kuvitettu laitos joka on edesmenneen isoisäni, sotaveteraanin, tavaroiden joukosta löydetty aarre :)

Tyttö ja helmikorvakoru / Tracy Chevalier

Tyttö ja helmikorvakoru / Tracy Chevalier

Otava, Kuvitettu laitos, 2007. 318 sivua

Suomentaja: Arja Gothoni

Alkuteos: Girl with a Pearl Earring, 1999

Kannen kuva: Turbaanipäinen tyttö (Johannes Vermeer)

Mistä minulle? Omasta hyllystä (1,90 euron löyty suurikuu-kirjakupasta!)

Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru on ollut lukulistallani jo kauan, joten nyt luin kirjan ja katsoin siihen perustuvan elokuvan osana Lue kirja ja katso elokuva -haastetta. Haasteesta minulta puuttuu muuten vielä kaksi kirja/leffa-paria mutta helposti ehdin ne suorittaa ennen vuoden loppua.

Tyttö ja helmikorvakoru kertoo kuvitteellisen tarinan hollantilaisen taiteilija Johannes Vermeerin teoksen Turbaanipäinen tyttö taustoista. Tässä tarinassa turbaanipäinen tyttö on Griet, köyhästä perheestä lähtöisin oleva kaunis, suurisilmäinen tyttö joka päätyy Vermeerin perheen palvelustytöksi vuoden 1664 Hollannissa. Vermeerin perhe on suuri, Johanneksella ja tämän vaimolla Catharinalla on kymmenisen lasta ja lisäksi Catharinan äiti, Maria Thins, asuu samassa talossa. Grietin lisäksi talossa työskentelee myös toinen palvelija, Tanneke.

Griet päätyy isäntänsä käskemänä siivoamaan tämän ateljeeta. Tämä on nuorelle tytölle suuri kunnia, sillä ateljeeseen taiteilija päästää harvemmin oman vaimonsakaan. Pian Griet viettää yhä enemmän aikaa ateljeessa auttaen Vermeeriä työssään ja valitettavasti tyttö joutuu tapaamaan myös taulujen tilaajaa, niljakasta van Ravenia joka on iskenyt silmänsä nuoreen tyttöön.

Taiteilija Vermeerin vaimo Catharina ei missään vaiheessa opi pitämään Grietistä ja yksi perheen vanhimmista tytöistä, Cornelia, tekee Grietin elämän talossa kurjaksi. Viikonloppuisin Griet pääsee usein vierailemaan perheensä luona, silloin hän kertoo sokealle isälleen yksityiskohtaisesti Vermeerin uusimmasta taulusta. Iltaisin Griet karkaa joskus tapaamaan lihamestarin poikaa, Pieteriä. Pieter on iskenyt silmänsä Grietiin ja elättelee toiveita yhteisestä tulevaisuudesta tytön kanssa. Grietin ajatuksissa Vermeer ja tämän maalaukset ovat kuitenkin päällimmäisenä.

Griet kuvaillaan kirjassa omana itsenään pysyvänä, melkoisen vakavana ja viisaana tyttönä. Minä pidin hänestä mutta päinvastoin taas Vermeerin vaimo Catharina oli minusta ärsyttävä. Myös lihakauppiaan poika Pieter ärsytti minua tuputtautumisellaan ja viisastelullaan. Kaiken kaikkiaan kirja oli minusta kuitenkin mielenkiintoinen. En voi sanoa olevani suuri taiteen ystävä, mutta tässä kuvitetussa kirjassa katselin mielelläni kuvia Vermeerin teoksista ja minusta kirjan idea on todella hyvä ja mielenkiintoinen.

Alussa kieli tuntui jotenkin hieman kököltä, mutta kun tarinaan pääsi mukaan en enää ärsyyntynyt siitäkään. Tarina kulkee 1660-luvun Hollannissa joka oli minulle ennen tätä kirjaa aivan tuntematon. Mielenkiintoinen, mukaansatempaava tarina ja kiinnostava idea sekä päähenkilö. Tykkäsin!

★★★★

Kuva: imdb.com

 Kirjaan perustuva elokuva Tyttö ja helmikorvakoru ilmestyi vuonna 2003. Grietiä näyttelee Scarlett Johansson ja minusta hän onnistuu roolissaan hyvin. Catharina Vermeer on elokuvassa vielä kirjaakin ärsyttävämäpi enkä oikein pitänyt hänen roolihahmostaan. Lihakauppiaan poika Pieter taas nosti elokuvassa osakkeitaan, sillä häntä näytteli yksi suosikeistani, Cillian Murphy ja Colin Firth Johannes Vermeerinä oli tietenkin loistava (vaikka Firth onkin minulle aina ja ikuisesti Mr Darcy;). Elokuvan tunnelma oli kirjaan sopiva vaikka suuri osa kirjan tapahtumista ja yksityiskohdista olikin otettu pois. Elokuva oli siis ihan hyvä, mutta pinnallisempi versio kirjasta.


Vapaan viikonlopun jälkeen jatkan tänään painimista kandini kanssa. Jospa sitä voisi taas huomenna pitää vapaapäivän ihan muun kirjallisuuden kuin tieteellisten tutkimusartikkeleiden kera;) 

Ennen päivänlaskua ei voi / Johanna Sinisalo

Ennen päivänlaskua ei voi / Johanna Sinisalo

Tammi, 2000. 268 sivua.

Kannen suunnittelu: Jyrki Loukkaanhuhta

Mistä minulle? Kirjastosta lainattu

Marraskuun lukupiirikirjaksi valikoitui Johanna Sinisalon esikoinen, vuoden 2000 Finlandia-voittaja Ennen päivänlaskua ei voi.

Kirjan tarina on varmasti monelle tuttu. Mikael on homopiireissä Enkeliksikin kutsuttu kiharapäinen nuori mies. Hän työskentelee freelancer-valokuvaajana. Eräänä yönä palatessaan iltariennoistaan kotiin hän löytää talonsa roskakatoksesta pienen peikonpojan jonka hän nappaa syliinsä ja vie asuntoonsa. Mikael päättää pitää peikon luonaan niin kauan, kunnes peikko pärjää metsässä omillaan. Ihan helppoa ja mutkatonta ei peikon ja Mikaelin yhteiselo lopulta ole, vaikka Mikael tuntee suurta kiintymystä ja vetoa pieneen otukseen.

Kirjan kertojina toimii Mikaelin lisäksi hänen ex-miesystävänsä, eläinlääkäri Spiderman, Mikaeliin ihastunut Ecke, Mikaelin naapurin filippiiniläinen postimyyntivaimo Palomita sekä Mikaelin tunteiden kanssa leikittelevä, mainostoimistossa työskentelevä Martes. Kirjan rakenne toimii kertojien osalta hyvin, on mielenkiintoista saada asioihin ja tapahtumiin eri näkökulmia vaikkakin esimerkiksi Palomita jää minusta hieman etäiseksi. Näiden kertojien lisäksi kirjasta löytyy myös faktatietoa, otteita eri kirjoista, runoista ja nettisivuilta joissa kerrotaan peikoista. Jossain kohdin tätä faktaa oli mielestäni hieman liikaa, sillä en jaksanut lukea oudolla, vanhalla suomella kirjoitettuja pätkiä peikoista. Muuten tykkäsin tästä faktan ja fiktion sekoittamisesta.

Sinisalo kirjoittaa sujuvasti ja kirjan lyhyehköt luvut tekevät siitä nopea- ja helppolukuisen. Kirjan eri osat (ja kirjan nimi) on nimetty Päivänsäde ja menninkäinen-kappaleen sanojen mukaan, ja siitä tykkäsin tosi paljon. Kirjan teemana on ihmisten, sekä ihmisten ja peikkojen, väliset valtasuhteet. Muutamassa kohdassa muutamat tapahtumat suoraan sanottuna yököttivät minua, mutta ehkä minä olen vain vähän herkkis tällaisille jutuille... Muuten kaiken kaikkiaan todella piristävän erilainen kirja, jossa faktan ja fiktion sekoittaminen toimii hyvin ja fantasiaa on minulle juuri sopivasti.

Lukupiirikeskustelussakin tuli esille, että kaikki oikeastaan tykkäsivät tästä kirjasta. Osaa oli yököttänyt samat jutut kuin minuakin mutta ei kaikkia. Meillä oli myös hieman eri kuva esimerkiksi peikosta, ja se aiheutti myös kirjasta jääneen erilaisen fiiliksen. Kivaa oli taas tytöt, kiitos♥


★★★★

Myös esim. seuraavissa blogeissa on kirjoitettu tästä kirjasta:

Amman lukuhetki
Satun luetut
Kaiken voi lukea!

Ps! lainasin oman kirjani kotipaikkakuntani kirjastosta ja ensimmäisellä sivulla oli tällainen kiva yllätys: