Aika suuri hämäys / Jennifer Egan

Aika suuri hämäys / Jennifer Egan

Tammen keltainen kirjasto, 2012. 410 sivua.

Alkuteos: A Visit from the Goon Squad, 2010.

Suomentaja: Heikki Karjalainen

Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Odotin Jennifer Eganin Pulitzer-palkitun romaanin A Visit from the Goon Squad suomennosta todella innolla. Suomenkielinen versio romaanista sai nimen Aika suuri hämäys, joka nimenä ei kertonut minulle kovinkaan paljon. Ihan mielenkiintoinen ja osuva nimi minusta, vaikka tykkään myös tuosta alkuperäisestä.

Aika suuri hämäys on sekalainen kertomus erilaisista ihmisistä. Kirjan alussa levy-yhtiössä työskentelevä Sasha on treffeillä Alexin kanssa. Sasha yrittää hallita kleptomaanisia piirteitään, hänellä on tarve varastaa tavaraa kanssaihmisiltään aina tilaisuuden salliessa. Levy-yhtiön pomo Bennie Salazar vuorostaan kamppailee avioeron, vanhenemisen ja musiikkibisneksen muuttumisen kanssa. Hän yrittää hurmata assistenttiaan Sashaa, mutta miettii samalla niin ex-vaimoaan kuin tuoreempia naistuttavuuksiaankin. Romaanissa seurataan usean henkilön elämää ja edesottamuksia, mutta kaikki henkilöt ovat jollakin tapaa sidottuina Sashaan tai Bennieen. Kaikki tapahtumat liittyvät jollakin tapaa näihin kahteen, safari-ajelua ja teinitytön powerpoint-muotoista päiväkirjaa myöten. Henkilöitä ja tapahtumia seurataan 1970-luvun punk-kaudesta aina johonkin tulevaisuuteen saakka.

Minä en kyllä täysin tähän ihastunut, vaikka kirjassa on minusta myös paljon hyvää ja hienoa. Henkilöitä oli minusta kuitenkin liikaa, menin ihan sekaisin kaikkien nimien kanssa ja usein minulla kesti kauan ennen kuin tajusin millä tavalla kukin tarinaan liittyi. Koko kirjasta jäi hieman sekava ja epäselvä kuva, tämä oli sekoitus kaikenlaista outoa, enkä minä missään vaiheessa onnistunut saamaan selkoa kokonaisuudesta. Henkilökaartiin mahtui toki monta mielenkiintoista tapausta ja esimerkiksi 70-sivuinen teinitytön powerpointpäiväkirja oli ihan kivan erilainen ratkaisu, mutta ei minusta tuonut tarinaan hirveästi mitään lisää. Lisäksi vaakatasoista powerpoint-muotoista tekstiä oli minusta ärsyttävän vaikea lukea.

Egan kirjoittaa ehdottomasti hyvin ja kirjan idea on omaperäinen ja erikoinen. Tapahtumissa on myös monta hyvää pointtia ja opetusta, kirjan (suomenkieliseen) nimeenkin viitaten mainitaan monta kertaa, että aika on suurta hämäystä etenkin Bennien miettiessä vanhenemistaan nuorten naistensa rinnalla. Egan on myös onnistunut luomaan tapahtumia, jossa on mukana suuri osa elämän kirjoa. Kirjan henkilöt kohtaavat surua, tragediaa, iloa ja onnea. Tapahtumat ja tunnetilat on elävästi kuvailtuja, ja ajan kuluminen on rakennettu juonen sekaan taidokkaasti.

Kaikesta hyvästä huolimatta kirjasta jäi minulle hieman sekava ja epäselvä kuva. En oikein ikinä päässyt tarinaankaan kunnolla sisään, ja huomasin kaipaavani jo muuta luettavaa. Erikoinen ja mielenkiintoinen idea kuitenkin, ja varmasti hieman toisenlaiselle lukijalle posittivinen lukukokemus vaikka minulle tämä olikin pettymys.


★★★


Egania on lukenut myös ainakin Noora, Valkoinen kirahvi, anni.M. ja Minna. 

Oikein ihanaa äitienpäivää muuten kaikille! Minä vaihdan siistimmät vaatteet päälle ja suuntaan sukulaisten kanssa kohti ravintolaherkkuja. :)

Ylitys / Manuela Bosco

Ylitys / Manuela Bosco

Teos, 2012. 220 sivua.

Kannen suunnittelu: Jenni Saari

Mistä minulle? Kirsiltä lahjoituksena :)

Manuela Boscon omaelämäkerrallinen esikoisromaani Ylitys kiinnosti minua heti kun kuulin sen ilmestymisestä. Kirjaston varausjono oli pitkä ja hidas, joten ilahduin suuresti kun Kirsi tarjosi omaa kirjaansa minulle luettavaksi. Suuri kiitos vielä Kirsi :).

Bosco on minulle osittain tuttu mediasta ja urheilukentiltä, jossa pikkutyttönä ihailin hänen juoksuaan. Muistan myös ihmetelleeni lupaavan, nuoren juoksijan yhtäkkistä lopettamista, ja ilokseni Ylitys tarjoaa vastauksia moneen kysymykseen. Ylityksessä Bosco kertoo koskettavasti, omin sanoin, elämästään italialaisen isän ja suomalaisen äidin vanhimpana tyttärenä. Elämästään lupaavana, nuorena urheilijana ja taistelustaan itsensä löytämisen kanssa. Bosco kuvailee onnistumisia ja pettymyksiä, ja kirjan loppupuoliskossa suuressa osassa on Boscon menestyneen isän vakava sairaus, joka lopulta johti myös tämän menehtymiseen. Isän kuoleman jälkeen Manuela teki myös päätöksen urheilu-urastaan, kohdattuaan pettymyksiä ja vastoinkäymisiä jo tätä ennen. Hän päätti jättää urheilun, ja oppia elämään ilman syömisten tarkkailua, lihomisia ja laihtumisia, rankkoja treenejä ja kipeitä lihaksia. Matkan varrelle mahtuu menestyksen ja pettymysten lisäksi myös jo mediassa kohistu itsemurhayritys (joka minusta on saanut hieman liian ison hulabaloon aikaiseksi...), mutta myös paljon onnen hetkiä, oivalluksia ja osoituksia perhesuhteiden tärkeydestä itsenäistymisen keskellä.

Bosco kirjoittaa minusta hyvin, joskin kieli välillä tuntui vähän kömpelöltä. Kirjan aihe oli kiinnostava ja Bosco onnistuu kertomaan rankoistakin asioista uskottavan koskettavasti. Kirja on myös ulkoasultaan minusta hieno. Teksti on aitoa ja rehellistä, Bosco ei kaunistele tai kerro vain positiivisia, myönteisiä asioita urheilu-urastaan ja elämästään. Bosco kertoo tietenkin juuri niin paljon, kuin haluaa paljastaa, mutta minulle jäi kirjasta rehellinen fiilis.

Kaiken puolin mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen elämäkerta, ja näin urheiluhullulle todella sopiva välipalakirja.



★★★+

Kirsin lisäksi kirjan on lukenut myös ainakin Hanna ja Amma. 

Nälkävuosi / Aki Ollikainen

Nälkävuosi / Aki Ollikainen

Siltala, 2012. 141 sivua.

Kannen suunnittelu: Elina Warsta

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

 Kotipaikkakuntani paikallislehti tiesi viikonloppuna kertoa, että Aki Ollikainen on Eeva Joenpellon kirjailijakodin uusin asukas. Ollikainen muuttaa kirjailijakotiin Sammattiin syksyllä ja seuraa näin ollen Tuomas Kyröä, Mikko Rimmistä ja Sammatissa tällä hetkellä asuvaa Katja Kettua. Sammatissa Ollikaisen on lehtijutun perusteella tarkoitus valmistella toista romaaniaan.

Nyt kuitenkin muutama sananen Ollikaisen esikoisromaanista Nälkävuosi. Sain kirjan kirjaston varauksesta viime viikon lopulla ja luin tämän viikonlopun aikana. Ilman kehuvia blogiarvioita olisi tämä kirja mennyt minulta varmasti ohi. Onneksi siis luen kirjablogeja (ja Länskäriä;)!

Nälkävuosi johdattaa lukijan vuoden 1867 Suomeen. Nuori Mataleena-tyttö tarpoo lumihangessa äitinsä jalnajäljissä, vatsa kurnien, palellen ja heikkona. Mataleena on äitinsä ja pienen veljensä kanssa kerjuureissulla, talvi on pitkä ja kylmä, ruokaa ei ole laisinkaan. He suunnistavat kohti Pietaria, ruuan ja paremman elämän toivossa. Toisaalla vauraamman suvun veljekset Teo ja Lars Renqvist miettivät omaa elämäänsä nälkävuosien keskellä. Lars toimii senaattorin avustajana, kun taas Teo on lääkäri. He miettivät omaa elämäänsä, ja huomaavat pian kurjien vuosien vaikutuksen lähipiiriinsäkin. Teo joutuu hautaamaan kollegansa, kun taas Lars miettii tulevaisuuden kuvioitaan senaattorin "kyljessä". Mataleenan perheen kerjuureisuusta lumipyryssä tulee rankka ja pitkä. He kokevat kovien vuosien kauheuden ja traagisuuden, ihmisen haavoittuvuuden, ruoan ja turvan merkityksen, ihmisten muuttumisen eläimiksi äärimmissä olosuhteissa. Kuoleman käärme vaanii öisellä taivaalla jatkuvasti ja ruumiita lojuu jo tienposkessa ja lumihangessa...

Minä olen todella vaikuttunut Nälkävuodesta. Ollikainen kirjoittaa hienoa tekstiä, eikä turhia kikkaile kielellä. Vertauskuvat ovat osuvia, tunnelmanluominen ja ympäristön kuvaileminen taidokasta. Vaikka kirjassa on vähän sivuja, onnistuu Ollikainen luomaan vahvan ja ehjän tarinan. Tapahtumat ja tapahtumien aikakausi ovat synkkiä ja harmaita, surullisia ja traagisia. Tuo tunnelma välittyy mielestäni loistavasti lukijalle, ja vaikka pidin kirjasta todella paljon, tämä ei todellakaan ole mikään hyvän mielen kirja.

Pidin myös kirjan rakenteesta. Tässä vuoroteltiin Mataleenan perheen tarinan, sekä Renqvistien veljesten tarinan välillä. Loppua kohden nämä perheet kohtaavat, ja kirjan loppuratkaisukin on onnistunut ja sopiva. Kirjan aihe on kaikessa rankkuudessaan mielenkiintoinen ja minulle tätä ennen lähes tuntematon. Minusta Ollikainen kuitenkin kirjoittaa tuosta ajasta todella uskottavan tuntuisesti. Minä luen historiankirjani ehdottomasti paljon mieluummin tässä muodossa, kuin koulun harmaanruskeiden tiiliskivien muodossa ;).

En keksi Nälkävuodesta mitään moitittavaa, ja olisin todella iloinen jos tämä olisi syksymmällä Finlandiaehdokkaana.Kirjan kansikin on todella onnistunut, karuudessaan hieno ja kirjan tunnelmaan ja tarinaan täydellisesti sopiva.


★★★★★


Ollikaista on lukenut myös ainakin Morre, Karoliina, Amma, Jori, Minna, Booksy ja Jaana.

Nainen, jonka nimi on Nathalie / David Foenkinos

Nainen, jonka nimi on Nathalie / David Foenkinos

Gummerus, 2011. 268 sivua.

Alkuteos: La Délicatesse, 2009.

Suomentanut: Pirjo Thorel

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

Mistä minulle? alennusmyynneistä jouluna

David Foenkinosin ensimmäinen suomennettu romaani Nainen, jonka nimi on Nathalie on takakannenkin mukaan samanaikaisesti kepeä sekä vakava. Allekirjoitan tämän, ja lisäksi tämä on minusta kovin ranskalainen romaani. Olen suuri ranskalaisten elokuvien ystävä, ja pidin myös Foenkinoksen kirjasta.

Nathalie kävelee kirjaimellisesti jalkakäytävällä Francois´n syliin ja sydämeen. Heidän välilleen syttyy lämmin ja läheinen suhde ja paria vuotta myöhemmin he ovat onnellinen aviopari. Nathalien elämä kuitenkin muuttuu yhtäkkiä, kun hän eräänä tavallisena sunnuntaina makaa kotisohvalla kirjaa lukien. Francois sanoo lähtevänsä normaalille juoksulenkilleen, ja Nathalie jää kotiin lukemaan. Tuona iltapäivänä Nathalie kuitenkin näkee miehensä viimeisen kerran. Francois ei palaa juoksulenkiltään, vaan jää traagisesti auton alle ja kuolee. Nathalie on menettänyt onnensa, elämänsä.

Nathalie jatkaa työtään ruotsalaisessa firmassa jossa syödään paljon Krisprolleja. Hänen pomonsa sekä työtoverinsa yrittävät piristää nuorta leskeä, mutta Nathalie on varma että hänen onnensa on ikuisesti kuollut Francois´n mukana. Kunnes kuvaan astuu ruotsalainen mies, tavallisen näköinen Markus joka on työskennellyt samalla työpaikalla jo pidemmän aikaa. Nathalien hassu kokeilu muuttaa lopulta sekä Nathalien, että Martinin elämän...

Nainen, jonka nimi on Nathalie on minusta siis hyvin ranskalainen kirja. En oiken edes osaa selittää, mitä tällä tarkoitan, mutta esimerkiksi Amélie-elokuvan nähneet lukijat ehkä osaavat arvata. Foenkinos kirjoittaa sujuvaa ja helpohkoa tekstiä, välillä tekstissä on ehkä hieman töksähtelevä rytmi mutta minä pidin siitäkin. Tarinan etenemisen ohella kirjassa annetaan pieniä yksityiskohtia, joilla ei ole tarinalle sen suurempaa merkitystä. Myös kirjassa esiintyvät lyhyet listat ja pienet nippelitiedot Markuksen ovikoodista Nathalien suosikkibiiseihin ovat piristäviä yksityiskohtia. Foenkinos on myös kuvaillut henkilönsä hienosti ja taidokkaasti, etenkin Nathalie oli minusta erittäin mielenkiintoinen ranskatar. Stereotyyppiseksi ruotsalaiseksi kuvailtu Markus ehkä välillä hieman ärsytti, mutta loppua kohden opin tykkäämään hänestäkin.

Kirjan tarina ja itse juoni ei ole sen kummempi, vaan aika tavallinen ja ennalta-arvattava. Minä kuitenkin viihdyin kirjan parissa todella hyvin ja nautin lukemisesta. Nathalien luki nopeasti ja se osui minulle rauhallisen vapaapäivän lukemiseksi. Onnistunut kirjavalinta tällaiseen hetkeen, ehdottomasti. Minä suosittelenkin tätä kirjaa ranskalaisuuden ystäville, sopivana hetkenä välipalaksi nautittavaksi ;).


★★★★ 


Nathalien on lukenut myös ainakin Jum-Jum, joka minun tapaani pitää kirjan upeasta kannesta ja Anni, joka tykkäsi samalla surullisesta ja onnellisesta tarinasta. Katja piti kirjaa ihanteellisena välipalakirjana, kun taas Hanna ei innostunut henkilöhahmoista. Linnea taas on maininnut saman ranskalaisuuden ja jopa Amélie-elokuvan kuin minäkin, ja Sinisen linnan Maria piti Nathalieta makeankirpeänä välipalana.

Lukuhaasteet: Ikkunat auki Eurooppaan / Ranska ja suoritus TBR 100-listalleni.

Miniä / Tuomas Kyrö

Miniä / Tuomas Kyrö

Kirjakauppaliitto, 2012. 122 sivua.

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? Kirjan ja ruusun päivän kylkiäinen booky.fistä

Vihdoin minäkin sain postista Kirjan ja ruusun päivänä tilaamani kirjapaketin. Murakamin ja Shieldsin lisäksi paketista löytyi tietysti myös Tuomas Kyrön Miniä, jonka luinkin putkeen heti eilen siivoushommien välissä.

Miniä saa appiukkonsa, mielensäpahoittajan, viikonloppuvieraaksi Helsinkiin. Appiukon Sysi-Suomi ja miniän muodikkaampi Helsinki joutuvat törmäyskurssille, ja kun appiukon mukaanraahaamat perunatkin jäätyvät pihalle, on soppa valmis. Kaiken lisäksi työelämässä menestyneen miniän pitäisi viikonlopun aikana hoitaa eräs suuri sopimus venäläisten kanssa kuntoon. Pian helsinkiläinen talo onkin täynnä kaikenlaista väkeä, on venäläisiä, lapsia ja nilkkansa nyrjäyttänyt vanhus joka välttämättä haluaa nukkua omissa lakanoissaan, vaikka vierashuoneessa on ihan uudet ja puhtaat, ja syödä aamiaiseksi paistettuja peruja vaikka kaapista löytyisi kaikenlaisia muroja ja muita herkkuja.

Kyllä minä taas viihdyin Kyrön ja mielensäpahoittajan ajatusten parissa! Minusta oli kivaa vaihtelua, että tällä kertaa kertojana toimi miniä jonka kautta myös appiukon ajatuksille tuli hieman erilainen näkökulma. Hauskaa oli myös lukea, kuinka venäläiset liikemiehet reagoivat hassuun vanhaan pappaan joka istuu pyörätuolissaan karvalakki päässä ja vänkää peruista.

Kyrö on siis taas kerran onnisunut kirjoittamaan hauskan ja viihdyttävän kirjan. Miniä on humoristinen mutta samalla lämmin ja oivaltava kirja, aivan kuten Mielensäpahoittajatkin. En osaa sanoa tästä enempää, taattua, hyvää Kyröä, kirja, jonka voisin lukea uudelleen vaikka heti. Lisäsivut eivät olisi pahitteeksi, minä ainakin lukisin niin mielelläni lisää. Tosin Miniä on loppua myöten täydellisen toimiva paketti näinkin.


★★★★★ 

Miniää on luettu blogimaailmassa jo ahkerasti. Esimerkiksi Kirsi, Jokke, Tuulia, Maija ja Nalice ovat jo kirjoittaneet tästä.

Juoksuhaudantie / Kari Hotakainen

Juoksuhaudantie / Kari Hotakainen

WSOY, 2002. 334 sivua.

Kannen suunnittelu: Martti Ruokonen

Mistä minulle? antikvariaatista kirjamessuilta

Kari Hotakaisen Finlandiapalkittu romaani Juoksuhaudantie on tarina suomalaisesta unelmasta, suomalaisesta miehestä joka tekee kaikkensa saadakseen perheensä takaisin, suomalaisuudesta ja taipumattomuudesta.

Matti Virtanen tekee yhden virheen jonka seurauksena hänen vaimonsa Helena sekä heidän pieni tyttärensä Sini muuttavat pois yhteisestä kerrostaloasunnosta. Matti jää yksin murehtimaan. Hän täyttää päivänsä juoksemalla pitkiä lenkkejä ja yrittämällä saada yhteyttä Helenaan. Pian Matti keksii keinon, jolla hän varmasti saa perheensä takaisin. Hänen tarvitsee vain hankkia ikioma ritntamamiestalo, Helenan suuri unelma, ja sen jälkeen hänen onnellinen tulevaisuutensa on taattu. Niinpä Matin päivät täyttyvät pian myös helsinkiläisen pientaloalueen tutkailemisesta hieman liiankin läheltä. Matti yrittää pakkomielteisesti löytää perheelleen taloa, eikä kaihda keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Mies tekee töitä päivät pitkät saadakseen kasaan tarpeeksi rahaa taloa varten, ja pian myös Matin puuhia sivusta seuraavat joutuvat keskelle Matin toilailuja.

Juoksuhaudantie on tragikoominen tarina suomalaisen miehen pakkomielteestä. Sivustakatsojat, tuttavat ja viattomat naapurit saavat huomata, mihin yksinäisyys ja muuttunut elämäntilanne voi ihmisen viedä, mitä seurauksia pieni teko voi aiheuttaa. Matti Virtasella on tavoitteena hankkia rintamamiestalo eikä hän välitä millä tavalla hän sen hankkii. Hänen tielleen asettuvat niin kiinteistönvälittäjät, sotaveteraanit kuin naapuritkin, mutta Matilla on aina keino selvitä esteistä lähemmäs tavoitettaan.

Minusta Juoksuhaudantie oli paikoin tylsä, ja minulla kesti kauan ennen kuin edes ymmärsin kirjan idean. Kirjan nimeäkin pähkäilin kauan, kunnes nimen tarkoitus selvisi aika yksinkertaisella tavalla parikymmentä sivua ennen loppua. Ihastui Hotakaisen kirjoitustyyliin, ja tulen ehdottomasti lukemaan kirjailijalta useampia kirjoja vaikka tämä ei nyt ihan napakymppi minulle ollutkaan. Hotakainen kirjoittaa todella taitavasti, jokainen sana tuntuu tarkasti valitulta ja kirja muutenkin todella viimeistellyltä. Pidin myös kirjan rakenteesta, jossa kertoja vaihtui aina lukujen mukaan. Välillä kertojana toimi Matti, välillä taas puheenvuoron sai "Ne" tai "He" jotka olivat sivustakatsojia, välillä tapahtumia seurattiin Helenan näkökulmasta, välillä taas poliisin. Kirja on jaettu neljään osaan jotka on nimetty hauskasti ja osuvasti (esimerkiksi kirjan toinen osa on nimeltään Runko, kolmas taas Harjannostajaiset).

Vaikka kirjassa oli paljon hyvää, tapahtumat olivat minulle kuitenkin överiydessään hieman liian tylsiä (ristiriitaista, kyllä!). Päähenkilö vietti päivänsä kovin yksitoikkoisesti, kävi juoksemassa, suihkussa, töissä, tuuntemattomien takapihoilla nuuskimassa. Loppua kohden tapahtumien hieman edetessä huomasin taas lukevani kirjaa innostuneempana, viimeiset sata sivua olivatkin sitten jo varsin mukaansatempaavia ja jännittäviä luettavia. Ei siis täysin minun kirjani, vaikka Hotakaisen kerronnasta vaikutuinkin!


★★★-

Myös ainakin Sara sekä Jokke ovat lukeneet tämän.

Juoksuhaudantiellä osallistun Kuusi kovaa kotimaista-haasteeseen, sekä saan taas yhden suorituksen TBR 100-listalleni.

Kirjaostoksia lähipäiviltä

Tänään teimme kivan reissun Forssaan Kirjalöytöön Tuulian ja Riinan kanssa. Reissu oli todella onnistunut, ja kirjoja tarttui mukaan iso kasa. Outletista löytyi todella paljon 1-5 euron kirjoja ja suurin osa omista löydöistäni on tätä hintaluokkaa. Mukaan tarttui myös yllätyspussi viidellä eurolla josta löystyi kolme kirjaa. Yhden luovutin eteenpäin Riinalle, mutta kaksi muuta tietokirjaa pidin itselläni.  Tässä tämän päivän saaliini:

Keittiötarhan 3 vuodenaikaa / Minna Siltala (ylläripussista)

Valmentava johtajuus / Marjo-Riitta Ristikangas & Vesa Ristikangas (ylläripussista)

Ihmisen osa / Kari Hotakainen

Houre / Laura Restrepo

Pionin rakkaus / Lisa See

Talonmies / Markku Rönkkö

Nooa Notkoniitty karkaa kotoa / John Boyne

Vesiseinä / Jussi Valtonen

Kabulin pääskyset / Yasmina Khadra

Pärstäkerroin / Torgrim Eggen

Viikonloppuna piipahdin vierailevan ystävän kanssa myös Turun kirjakaupoissa ja Suomalaisesta tarttui mukaan kolme kolmen euron Keltaisen kirjaston kirjaa sekä ruotsinkielinen pokkari. Tänään tapoin aamupäivällä aikaa Kansallisessa kirjakaupassa josta mukaan tarttui kaksi parin euron kirjaa. Eli ei kyllä lopu luettavat kesken...

Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann / Jonas Jonasson

Mies pimeässä / Paul Auster

Vihreä talo / Mario Vargas Llosa

Puotava mies / Don DeLillo

Kunnian mies / Antti Melender

Hannele Laurin hampaat / Jussi Siirilä

Sellaista tänään! Huomenna pitäisi suunnata Ikeaan ostamaan lisää hyllytilaa kirjoille ja lähipäivinä juttua Hotakaisen Juoksuhaudantiestä. Kivaa viikon jatkoa kaikille :).