Nainen, jonka nimi on Nathalie / David Foenkinos

Nainen, jonka nimi on Nathalie / David Foenkinos

Gummerus, 2011. 268 sivua.

Alkuteos: La Délicatesse, 2009.

Suomentanut: Pirjo Thorel

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

Mistä minulle? alennusmyynneistä jouluna

David Foenkinosin ensimmäinen suomennettu romaani Nainen, jonka nimi on Nathalie on takakannenkin mukaan samanaikaisesti kepeä sekä vakava. Allekirjoitan tämän, ja lisäksi tämä on minusta kovin ranskalainen romaani. Olen suuri ranskalaisten elokuvien ystävä, ja pidin myös Foenkinoksen kirjasta.

Nathalie kävelee kirjaimellisesti jalkakäytävällä Francois´n syliin ja sydämeen. Heidän välilleen syttyy lämmin ja läheinen suhde ja paria vuotta myöhemmin he ovat onnellinen aviopari. Nathalien elämä kuitenkin muuttuu yhtäkkiä, kun hän eräänä tavallisena sunnuntaina makaa kotisohvalla kirjaa lukien. Francois sanoo lähtevänsä normaalille juoksulenkilleen, ja Nathalie jää kotiin lukemaan. Tuona iltapäivänä Nathalie kuitenkin näkee miehensä viimeisen kerran. Francois ei palaa juoksulenkiltään, vaan jää traagisesti auton alle ja kuolee. Nathalie on menettänyt onnensa, elämänsä.

Nathalie jatkaa työtään ruotsalaisessa firmassa jossa syödään paljon Krisprolleja. Hänen pomonsa sekä työtoverinsa yrittävät piristää nuorta leskeä, mutta Nathalie on varma että hänen onnensa on ikuisesti kuollut Francois´n mukana. Kunnes kuvaan astuu ruotsalainen mies, tavallisen näköinen Markus joka on työskennellyt samalla työpaikalla jo pidemmän aikaa. Nathalien hassu kokeilu muuttaa lopulta sekä Nathalien, että Martinin elämän...

Nainen, jonka nimi on Nathalie on minusta siis hyvin ranskalainen kirja. En oiken edes osaa selittää, mitä tällä tarkoitan, mutta esimerkiksi Amélie-elokuvan nähneet lukijat ehkä osaavat arvata. Foenkinos kirjoittaa sujuvaa ja helpohkoa tekstiä, välillä tekstissä on ehkä hieman töksähtelevä rytmi mutta minä pidin siitäkin. Tarinan etenemisen ohella kirjassa annetaan pieniä yksityiskohtia, joilla ei ole tarinalle sen suurempaa merkitystä. Myös kirjassa esiintyvät lyhyet listat ja pienet nippelitiedot Markuksen ovikoodista Nathalien suosikkibiiseihin ovat piristäviä yksityiskohtia. Foenkinos on myös kuvaillut henkilönsä hienosti ja taidokkaasti, etenkin Nathalie oli minusta erittäin mielenkiintoinen ranskatar. Stereotyyppiseksi ruotsalaiseksi kuvailtu Markus ehkä välillä hieman ärsytti, mutta loppua kohden opin tykkäämään hänestäkin.

Kirjan tarina ja itse juoni ei ole sen kummempi, vaan aika tavallinen ja ennalta-arvattava. Minä kuitenkin viihdyin kirjan parissa todella hyvin ja nautin lukemisesta. Nathalien luki nopeasti ja se osui minulle rauhallisen vapaapäivän lukemiseksi. Onnistunut kirjavalinta tällaiseen hetkeen, ehdottomasti. Minä suosittelenkin tätä kirjaa ranskalaisuuden ystäville, sopivana hetkenä välipalaksi nautittavaksi ;).


★★★★ 


Nathalien on lukenut myös ainakin Jum-Jum, joka minun tapaani pitää kirjan upeasta kannesta ja Anni, joka tykkäsi samalla surullisesta ja onnellisesta tarinasta. Katja piti kirjaa ihanteellisena välipalakirjana, kun taas Hanna ei innostunut henkilöhahmoista. Linnea taas on maininnut saman ranskalaisuuden ja jopa Amélie-elokuvan kuin minäkin, ja Sinisen linnan Maria piti Nathalieta makeankirpeänä välipalana.

Lukuhaasteet: Ikkunat auki Eurooppaan / Ranska ja suoritus TBR 100-listalleni.