maanantai 29. lokakuuta 2012

Tunnustuksia

Sain Annilta, Katrilta ja Jonnalta blogeja jo aiemmin kiertäneen tunnustuksen. Minä kiitän ja yritän keksiä kahdeksan uutta faktaa itsestäni :).


♥ Ilmoittauduin juuri elämäni ensimmäiselle puolimaratonille. Juoksen Helsinki City Runin heti vapun jälkeen 4.5.2013 ;).

♥ Olen salaisesti innoissani aikaisin tulleesta talvesta. Täällä Turussa on jo ihan valkoinen maa ja täysi talvi, kun taas Lohjalla, jos vietin edellisviikon, ei ollut lunta lähes yhtään.

♥ Olen innokas kokkailija, mutta jaksan harvoin tehdä ruokaa vain itselleni. Toiseksi paras tapa viettää aikaa kavereiden kanssa on mielestäni kokkailla ja syödä yhdessä. (paras tapa on liikkua yhdessä, lenkkeillä ja hikoilla ryhmäliikuntatunneilla ja jorista tunnista jälkeenpäin ;).

♥ Katson harvoin telkkaria, mutta Downton Abbeyn lisäksi seuraan lähes kaikkea urheilua. Outo, mutta kiehtova urheilulaji on Snooker. Vähän kuin biljardi, mutta paljon kiinnostavampi ;).

♥ Jos minulla olisi paljon rahaa matkustelisin monta kertaa vuodessa. Rakastan uusiin kaupunkeihin tutustumista, ja parin päivän teholomat yhdessä kaupungissa ovat suosikkejani. Jaksan harvemmin olla viikkoa samassa paikassa, joten rantalomat turistikohteissa ei ole minun juttuni.

♥ Toivon, että olisin enemmän aamuihminen. Haluaisin aloittaa aamuni aikaisin treenaamalla, syömällä aamupalaa kauan ja nauttimalla aamuhetkestä, mutta koska nukkumaan meno liian usein venyy hyvän kirjan vuoksi myöhään yöhön, ei aamureippailuni kovin usein onnistu.

♥ Nuorempana haaveammattini oli eläinlääkäri, mutta en ikimaailmassa pystyisi tekemään sitä työtä. Rakastan kissoja ja kaneja, pelkään hieman koiria ja hevoset vasta pelottavatkin. Muita haaveammattejani oli lentoemäntä, opettaja ja toimittaja.

♥ Koen yleistietämykseni olevan varsin hyvällä tasolla, mutta kaikki mikä politiikkaan tai muihiin yhteiskunnallisiin asioihin tulee, on yksinkertaisesti hepreaa minulle. En tiedä politiikasta mitään, ja istun nolona hiljaa kun puheet kääntyvät veroihin, puoluepolitiikkaan tai kuntayhdistymisiin... Äänestin kyllä eilen kunnallisvaaleissa...;)

En nyt laita tunnustusta eteenpäin tällä kertaa, mutta kaikki halukkaat voivat sen tietysti vapaasti ottaa mukaansa :).

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kultapoika, smaragdityttö / Yiyun Li


Kultapoika, smaragdityttö / Yiyun Li

Tammen keltainen kirjasto, 2012. 259 sivua.
Alkuteos: Gold Boy, Emerald Girl, 2010.
Suomentanut: Seppo Loponen
Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Yiyun Lin novellikokoelma Kultapoika, smaragdityttö päätyi lukulistalleni jo kesällä, kun törmäsin kirjaan kirjastossa. Olen säästellyt tätä, jopa unohtanut kirjan olevan lainassa, mutta nyt olen uusinut lainan maksimimäärän, eli viisi kertaa. Palautuspäivän lähestyessä päätin vihdoin tarttua kirjaan.

Kultapoika, smaragdityttö on kokoelma surumielisiä novelleja jotka kuvaavat erilaisia ihmiskohtaloita nyky-Kiinassa. Li kertoo nuoresta sotilasnaisesta, amerikkalaistuneista kiinalaisista jotka muistelevat elämäänsä kotimaassaan. Kirjan nimikkonovellissa 20 vuotta Yhdysvalloissa asunut Hanfeng palaa kotimaahansa vanhenevan äitinsä toiveesta. Äiti on suunnitellut avioliittoa poikansa ja oman oppilaansa välille, mutta voiko tällainen suunniteltu avioliitto tänä päivänä toimia? Nyky-Kiina eroaa toki paljon menneisyyden Kiinasta, mutta kovasti myös nyky-Amerikasta johon esimerkiksi Hanfeng on jo tottunut.

Kirjassa parasta oli kiinalainen kulttuuri, ja Lin hieno tapa kuljettaa tarinoita eteenpäin. Novelleissa oli kiinnostavia henkilöitä ja kiinnostavia tapahtumia. Pidin etenkin kirjan ensimmäisestä, pitkästä novellista Ystävällisyys joka kertoi naissotilaasta ja tämän kokemuksista armeijassa. Tuo tarina jäi mieleeni ja sen jälkeen lukemani lyhyet novellit jäivät tuon tarinan varjoon ja unohtuivat varsin nopeasti. Muutenkin moni kirjan novelleista oli keskenään jotenkin niin samanlaisia, että ne jäivät mieleeni harmaana massana, mutta en muista mitään niistä tarkemmin.

En edelleenkään ole novellien suurin ystävä, mutta arvostan novellikokoelmissa sitä, että tarinat ovat keskenään erilaisia, itsessään mieleenpainuvia ja koskettavia. Valitettavasti en tässä Lin kokoelmassa tätä kokenut. Monet tarinoista lukaisin läpi, mutta en muistanut niitä enää jälkeenpäin. Koskettavin oli novelli nimeltä Aika kiitää, joka kertoi kolmesta naisesta jotka olivat lapsena vannoneet verisisaruusvalan. Elämä vei naiset erilleen ja nyt yksi naisista muistelee tapahtumia kertoen niistä nuorelle pojantyttärelleen.

Kokonaisuutena ei niin yhtenäinen tai ehjä novellikokoelam, vaikka aiheet kiinnostavia olivatkin. Kiinalainen kulttuuri kiehtoo minua kuitenkin edelleenkin paljon, ja jos Li jossain vaiheessa kirjoittaa romaanin aion lukea sen heti!

 -  

perjantai 26. lokakuuta 2012

Helsingin kirjamessut 2012

Olen käynyt Turun kirjamessuilla pari kertaa, mutta tänä vuonna Turun messut jäivät väliin flunssan vuoksi. Tuohan harmitti minua kovasti, joten päätin sitten viettää viimeisen virallisen syyslomapäiväni Helsingin kirjamessuilla. Seurakseni sain peikkoneidon, joka reissasi Turusta saakka Helsinkiin. Minä hyppäsin saman junan kyytiin matkan puolivälissä, ja menomatka meni kivasti kirjoista ja blogijutuista höpisten ;).

Päivän ja messujen kohokohtia oli ehdottomasti antikvariaattiosasto sekä kiinnostavat kirjailijahaastattelut! Ehdimme seurata Johan Bargumin, Tuomas Kyrön, Aki Ollikaisen ja Joel Haahtelan (!!) haastatteluja erityisen tarkasti (jostain syystä kovin miespainotteista...;)). Toki kuulimme myös muutaman sanan esimerkiksi Sofi Oksaselta, Reidar Palmgrenilta, Emmi Itärannalta ja Venla Hiidensalolta ja bongasinpa minä myös ihanan Märta Tikkasen.

Tässäpä sekalaisia kuvia messuhulinasta:

Yleisnäkymää messukeskuksesta...
Aloitimme päivän kuuntelemalla Syyspurjehdus-romaanin taustoja Johan Bargumin kertomana! Sain miehestä todella sympaattisen ja leppoisan kuvan.
Koska aamu oli alkanut aikaisin nälkä iski jo aamupäivästä. Herkuttelimme vuohenjuustopiirakalla messukeskuksen yhdessä kahvilassa...
...ja jatkoimme kirjaostosten tekemistä pääosin antikvariaattiosastolla.
Kun kädet jo kipeytyivät kirjakassien kannosta pidimme lepotauon kuunnellen Aki Ollikaisen haastattelua...
...nauraen Tuomas Kyrön paljastuksille Mielensäpahoittajasta...
...ja lopulta hurmaantumalla (entistä enemmän) Joel Haahtelasta!
Junareissun jälkeen oli kiva tulla kotiin ihailemaan ja valokuvaamaan messuostoksia.
Minun neljästä kirjakassistani löytyi seuraavat aarteet, suurin osa kirjoista 3 euroa kipale:

♥Huonosti käyttäytyvät jumalat / Marie Phillips
♥Chicagolaisittain / Alaa al-Aswani
♥Ajattoman kaupungin varjot / Enrique Moriel
♥Tunneli / Reidar Palmgren
♥Viime kesänä / Niels Fredrik Dahl

♥Isin tyttö / Johan Bargum
♥Siunattu lapsi / Linn Ullmann
♥Trollvinter / Tove Jansson
♥Johan ja Johan / Olli Jalonen
♥Kummitäti / Ulla-Maija Paavilainen
♥Vilpittömästi sinun / Pekka Hiltunen
♥Mitä tiedän Vera Candidasta / Veronique Ovaldé
♥Muutoksia / Jonathan Franzen (3 euroa ilman kansipapereita...)
♥Kun olen luonasi / Linn Ullmann
♥Dödens nycker / José Saramago
♥Kotiin / Marilynne Robinson
♥Sinisimmät silmät / Toni Morrison
Sellainen onnistunut ja ihana kirjamessupäivä tänään. Olin suunnitellut lukevani koko illan, mutta jostain syystä jumituin telkkarin eteen. Nyt taidan kuitenkin painua peiton alle kissa, suklaalevy ja Oksasen uutuuskirja mukanani. Palaillaan huomenna uusien kirjajuttujen parissa, ihanaa viikonloppua kaikille!:)

PS! Uusia lukijoita on ilmaantunut sivupalkkiin viime aikoina taas hurja määrä, kiitos teille kaikille ja tervetuloa ♥. Otan mielelläni vastaan kommentteja ja ajatuksia tuolla kommenttiboksin puolella, kertokaa vaikka kuka olette tai mitä kirjaa luette tällä hetkellä? Minä luen ykköskirjana tosiaan tuota Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -kirjaa ja siinä ohessa vähän Veikko Huovista ja vähän Monika Fagerholmin tuoretta Lolauppochner -romaania. Hyviä kirjoja menossa minulla tälläkin hetkellä :).

torstai 25. lokakuuta 2012

Nuku lähelläni / Riku Korhonen



Nuku lähelläni / Riku Korhonen

WSOY, 2012. 287 sivua.
Kannen suunnittelu: Pietari Posti
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

En täysin ihastunut Riku Korhosen kertomuskokoelmaan Hyvästi tytöt jonka luin jokin aika sitten, mutta halusin kuitenkin lukea kirjailijan tuoreimman romaanin Nuku lähelläni kiinnostavan ja ajankohtaisenkin aiheensa vuoksi.

Keski-ikää lähestyvä Teemu matkustaa vieraaseen eurooppalaiseen kaupunkiin hoitamaan velipuolensa Tuomaksen (tai Tuomaan, kuten Korhonen kirjoittaa) tuhkauksen. Tuomas työskenteli suuressa pankissa ja löytyi kuolleena työpaikkansa parkkihallista. Teemu asettuu Tuomaksen asuntoon ja alkaa käymään läpi veljensä tavaroita. Pikkuhiljaa hänelle selviää tarkemmin, mitä hänen veljensä on viimeisinä viikkoinaan puuhaillut. Teemu tapaa Tuomaksen työkavereita ja pian myös Tuomaksen entisen naisystävän Ninan. Teemun ja Ninan välille syntyy tiivis ja läheinen suhde, joka pian erottaa pariskunnan ulkomaailmasta. He elävät välimatkan päässä menneisyydestä ja muusta maailmasta, hakevat lohtua toisistaan ja yhdessä nukkumisesta.

Nuku lähelläni on paitsi rakkaustarina myös kiinnostavalla tavalla ajankohtainen kirja Euroopan finanssisirkuksesta. Teemu ja Nina elävät eurooppalaisessa suurkaupungissa (Frankfurtissa kai, vaikka sitä ei kirjassa suoraan mainitakaan) ja Tuomaksen työpaikka, suuri pankki, osoittaa kuinka suuren mylleryksen kynnyksellä Eurooppa ja koko maailma oikeastaan on.

Teemu ei ole henkilönä kovinkaan ihastuttava. Mielenkiintoinen kyllä, mutta enemmän ärsyttävä kuin ihana. En pitänyt Ninastakaan, ja Tuomaksen entinen pomo vasta ärsyttävä olikin. Eniten taisin pitää Teemun puutarhurikaverista, vanhasta miehestä joka nautti kasveistaan ja kukkasistaan. Vaikka en pitänyt henkilöistä kovinkaan paljon, pidin kuitenkin Korhosen tavasta kuvailla henkilöitä. He olivat enimmäkseen ärsyttäviä, mutta minä kuitenkin tunsin heidät.

Rumassa, vaikeassa maailmassa Teemu ja Nina hakevat lohtua toisiltaan. Maailman murheet, oma eksyneisyys, unohtuu hetkeksi kun käpertyy nukkumaan toisen selkää vasten. Joskus todellinen maailma on niin vaikea kohdata, että sitä on hyvä paeta muualle. Puutarhaan, kasvien ja pensaiden sekaan tai toisen ihmisen läheisyyteen -kuten Teemu kirjassa tekee.

Nuku lähelläni ei ole valoisa, ihana tai kaunis kirja, mutta Korhonen kirjoittaa näistäkin asioista ja ihmisistä erityisellä lämmöllä. Lukeminen ei ole vastenmielistä vaikka tapahtumat ja ihmisetkin välillä ehkä ovat. Kirja sisältää paljon kiinnostavia aiheita. Minä olen iloinen, ettei tämä ollut vain pelkkä rakkaustarina jossa kuvaillaan suhteen valta-asetelmia ja itketään menneisyyttä. Kirjan vahvuuksia on ehdottomasti aiheen ajankohtaisuus, Euroopan nykytilanteen todentuntuinen kuvailu ja sen aitous. Minä siis pidin tästä kirjasta, vaikka en aivan täysin kaikkeen ja kaikkiin ihastunutkaan.

★+

maanantai 22. lokakuuta 2012

Punainen puutarha / Alice Hoffman



Punainen puutarha / Alice Hoffman

Gummerus, 2012. 292 sivua
Alkuteos: The Red Garden, 2011
Suomentanut: Raimo Salminen
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? lainattu ystäväiseltä

Alice Hoffman oli minulle entuudestaan aivan tuntematon kirjailija, ja hänen kirjansa Punainen puutarha päätyi lukulistalleni pitkälti kauniin kantensa ja kehuvien blogiarvioiden vuoksi. Toki kirjan aihekin vaikutti kiinnostavalta, salaperäinen Blackwellin kaupunki ja puutarha, jossa kasvaa vain punaisia kasveja yhdistää monta ihmiskohtaloa.

Kirja alkaa tarinalla Blackwellin kaupungin syntymästä. Hallie Brady on miehensä kanssa kylän ensimmäinen asukki. He rakentavat talonsa ankeriaita pursuavan joen varrelle. Alussa Blackwellissa oli karhuja enemmän kuin asukkaita, mutta pikku hiljaa kylä kasvaa. Uusia sukupolvia syntyy ja kylä kehittyy kaupungiksi. Kirjassa seurataa paitsi Blackwellin kylän kasvua kaupungiksi, myös Hallie Bradyn jälkeläisiä jotka elävät kukin omalla tavallaan rakastaen, vihaen, lähtien kaupungista ja usein myös kaupunkiin palaten. Kaupungissa elää myös monta vanhaa tarinaa, omanlaisensa tarina on tietenkin jo kaupungin syntymä, mutta myös esimerkiksi punaisesta puutarhasta löytyy tarinoita.

Ennen kirjan lukemista oletin jostain syystä että tämä on tavallinen romaani, ja yllätyinkin hieman kun huomasin kirjan koostuvan ennemmin useammasta lyhyestä tarinasta. Toki kaikki kirjan tarinat ovat kytkettyinä toisiinsa ja niissä seurataan kronologisessa järjestyksessä Blackwellin kaupungin asukkaita. Kaupungin elämään saa monipuolisen katsauksen, ja kaupungista löytyykin iso kasa kiinnostavia ja koskettavia ihmiskohtaloita. Minulle parhaiten mieleen jäi esimerkiksi kertomus nimeltä "Blackwellin hirviö" jossa seurattiin blackwelliläistä Katea sekä metsässä asuvaa Matthew'ta. Kate ja Matthew tapaavat toisensa sattumalta ja nuorukaiset ihastuvat toisiinsa. Matthew ei suostu muuttamaan takaisin ihmisten ilmoille, joten Kate käy tapaamassa häntä metsässä. Koko kirjassa luonto on vahvasti läsnä, ja minä ihastuin luontokuvaukseen ja kauniisiin maisemiin kovasti.

Hoffman kirjoittaa yksinkertaisen kauniisti ja kuljettaa Blackwellin kaupungin tarinaa hienosti eteenpäin eri tarinoiden kautta. Kirja sisältää monia kiinnostavia kohtaloita, rakkaustarinoita, epäselviä kuolemia ja muita traagisia kohtaloita. Pidin kaikesta tästä, mutta jokin kirjasta jäi silti puuttumaan jotta olisin ihastunut tähän ihan täysin. Minä en tunnetusti ole novellien tai kertomuskokoelmien suurin ystävä, enkä ole vielä törmännyt täydelliseen kokoelmakirjaan. Punaisessa puutarhassa ihmiset jäivät minulle hieman etäisiksi varmaankin sen vuoksi, että he olivat mukana useimmiten vain yhden tarinan verran. Osa tarinoista oli myös aika ennalta-arvattavia ja kliseisiä, mutta kokonaisuutena tämä oli kuitenkin ihan nautittava kirja. Pidin kirjan ideasta ja rakenteesta, sekä siitä, että kirjan tapahtumat olivat hieman maagisia ja tarunomaisia. Voin siis kuvitella lukevani lisää Hoffmania tulevaisuudessa, esimerkiksi Noitasisarista olen lukenut paljon kehuja!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Revolutionary Road / Richard Yates



Revolutionary Road / Richard Yates

Norstedts, 2008. 334 sivua.
Alkuteos: Revolutionary Road, 1961
Kääntäjä: Kerstin Gustafsson
Kannen kuvat: elokuvasta Revolutionary Road
Mistä minulle? nettikauppaostos

Richard Yatesin klassikoksikin tituleerattu romaani Revolutionary Road on keikkunut luettavien kirjojen listallani jo parin vuoden ajan. Päätimme valita kirjan lukupiirimme kuukauden kirjaksi, koska se löytyi valmiiksi monen lukupiirijäsenen kirjahyllystä. Kirja olikin varsin hyvä valinta, sillä saimme kivasti keskustelua aikaan kirjan sisällöstä, henkilöistä ja kirjan loppuratkaisusta. Minä luin kirjan ruotsiksi, sillä olen joskus haalinut hyllyyni ruotsinkielisen pokkariversion tästä.

April ja Frank Wheeler ovat keskiluokkainen amerikkalaisperhe. Heillä on oma talo rauhallisella Revolutionary Roadilla, kaksi lasta ja he elävät varsin normaalia ja onnellisen näköistä perhe-elämää. Frank käy töissä, April viettää päivät kotona lasten kanssa. Arki tuntuu kuitenkin varsin harmaalta ja tylsältä. April masentuu hunosti menneen teatteriensi-illan jälkeen ja pian pariskunnan päissä kypsyy ajatus Eurooppaan muuttamisesta. He päättävät muuttaa Pariisiin, aloittavansa uuden elämän siellä. April aikoo elättää perheen, jotta työhönsä kyllästynyt Frank voisi jäädä kotiin lasten kanssa. Frank ja April suunnittelevat lähtöä, he kertovat muutostaan ystävilleen ja naapureille, Frank kertoo siitä jopa töissä. Asiat kuitenkin mutkistuvat muutaman tapahtuman seurauksena, ja Wheelerin perheen elämä palaa synkkyyten.

Revolutionary Road on tunnelmaltaan surullinen ja alakuloinen. Yates on taitava kirjoittaja. Hän luo kirjaan vahvan tunnelman ja onnistuu pitämään kirjan dramaattiset tapahtumat kiinnostavina loppuun saakka. Kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta kyllästyin kirjan keskivaiheilla hieman Wheelerin pariskunnan käytökseen, heidän alakuloisiin ajatuksiinsa ja maailmankuvaansa. April ja Frank halusivat näyttää ulospäin siltä, että he ovat onnellisia, mutta sisimmissään luulen heidän olleen todella onnettomia, loukussa omassa elämässään, oravanpyörässä. Minusta tuntui, etten aivan ymmärtänyt heidän murheitaan. Miksi he eivät voineet iloita siitä, mitä heillä oli? Suloiset ja hyväkäytöksiset lapset olivat iso taakka ja ärsyttävä naapurikin olisi mieluiten saanut pysyä poissa näkyviltä. Miksi heidän piti kritisoida kaikkea, eikä tyytyä mihinkään? Toisaalta taas ymmärrän heitä. Heidän elämänsä oli käynyt tylsäksi, he olivat nuoria vanhempia ja halusivat elämältä enemmän. Vaikka heillä oli perusasiat kunnossa, he kaipasivat jotain enemmän.

Vaikka välillä ärsyynnyin kirjaa lukiessani tämä oli minusta omanlaisensa, mieleenpainuva ja hieno kirja. Revolutionary Road ei ole minusta positiivinen, ihana kirja. Tämä oli hyvä kirja, taitavasti rakennettu, täynnä kiinnostavia henkilöitä ja kirjan loppuratkaisu on huikea. En kuitenkaan voi sanoa ihastuneeni tähän, sillä aihe on niin synkkä ja surullinen että itsellekin jäi viimeisen sivun jälkeen lähinnä lohduton olo.

Lukukokemustani häiritsi hieman myös se, että olin nähnyt kirjaan pohjautuvan elokuvan ennen lukemista. Minä siis tiesin mitä kirjassa tapahtuu, tiesin loppuratkaisun ja kirjan puolivälin jälkeen odottelin jo sitä. Suosittelen siis lukemaan kirjan ensin, jakatsomaan elokuvan vasta jälkeenpäin. Elokuva kannattaa kuitenkin katsoa, se tavoittaa minusta upeasti kirjan tunnelman ja on muutenkin todella onnistunut! Minulle nousi muuten kirjaa lukiessani mieleen myös Michael Cunninghamin Tunnit-romaani, jonka masentunut kotirouva Laura Brown sekä tämän kirjan April muistuttivat toisiaan...

torstai 18. lokakuuta 2012

WSOY:n kirjallinen ensi-ilta

Eilisilta vierähti hyvässä seurassa WSOY:n kirjallisessa ensi-illassa Turun Svenska Klubbenilla. Ilta sisälsi monta kiinnostavaa uutuuskirjaesittelyä ja kirjailijahaastattelua. Syksyllä ilmestyneistä kirjoistaan oli puhumassa Annukka Salama (Käärmeenlumooja), Martti Turtola (Mannerheimin ristiriitainen upseeri), Riku Korhonen (Nuku lähelläni), Pete Suhonen (Hitlerin kylkiluu), Panu Rajala (Veikko Huovisen elämäkerta: Hirmuinen humoristi), Taina Latvala (Välimatka) ja Pekka Hiltunen (Sysipimeä). Minä olin ennen eilisiltaa ehtinyt aloittaa Korhosen uutta romaania noin 50 sivun verran, mutta muut kirjat olivat minulle tuntemattomia. Latvalan Välimatka oli jo ennestään lukulistallani, ja illan jälkeen listalle nousi myös Hitlerin kylkiluu, Hiltusen Sysipimeä ja lahjaksi eilen saamani Rajalan kirjoittama Veikko Huovisen elämäkerta.

Kirjailta oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja antoisa kokemus, vaikka ensi alkuun en ehkä tuntenutkaan oloani erityisen kotoisaksi hienossa juhlatilassa skumppalasien ja kirja-ammattilaisten joukossa ;).

Ilta alkoi skumpalla ja lahjakirjojen tutkimisella.

Herkkupöytä!


Duo Kakshenkinen esiintyi kirjailijahaastattelujen välissä lukien pätkiä kirjoista.

Kaikkia kirjailijoita haastettliin kymmenen minuutin ajan tuoreen kirjansa pohjalta.

Minun pienestä yllätyspussistani löytyi Panu Rajalan kirja Hirmuinen humoristi sekä tietokirja Suomalaisia tuoleja.

Kirjaesittelyjen ja kirjailijahaastattelujen jälkeen pääsimme maistelemaan herkkuja. Satuimme muiden kirjabloggaajien kanssa istumaan kaukana "esiintymislavasta", mutta todella lähellä tarjoilupöytiä joten pääsimme jo illan alussa ihastelemaan pöydän antimia aitiopaikalta. Parin tunnin aktiivisen kuuntelun jälkeen ruoka maistuikin todella hyvältä pitkän päivän päätteeksi! Viinilasillisten ääressä oli myös mukava jutella uusien ja vanhempien tuttavuuksien kanssa. Kirjabloggaajista sain tutustua Kirsiin ja vanhemmista tuttavuuksistani mukana oli myös Tuulia, peikkoneito, Anni ja Riina. Kiitos kaikille blogikollegoille ja illan järjestäjille, minulla oli tosi kivaa! :)