tiistai 19. maaliskuuta 2013

Uskottuni / Hélène Grémillon


Uskottuni / Hélène Grémillon

Otava, 2012. 263 sivua.
Alkuteos: Le Confident (2012?)
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen
Kannen kuva: Owen Franken
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Hélène Grémillonin esikoisromaani Uskottuni on kirjastolaina, jonka palauttamispäivä lähestyy. Muistan lukeneeni tästä kehuvia blogiarvioita viime vuoden puolella, joten tartuin tähän suurella mielenkiinnolla.

Camille on juuri menettänyt äitinsä ja avatessaan surunvalittelukirjeitä hänen syliinsä tipahtaa paksu kirje. Siitä päivästä lähtien Camille saa samantapaisen kirjeen kerran viikossa. Kirjeiden kirjoittaja on  Louis, joka kertoo Camillelle, pala palalta, kauniin rakkaustarinan sodanaikaisesta Pariisista. Kirjeet ovat Camillen mielestä varsinkin alussa outoja, eikä hän ymmärrä miksi hän saa niitä luettavakseen. Kirjeet kertovat paljon Anniesta, nuoresta tytöstä joka työskenteli M:n pariskunnalle, auttoi heitä saavuttamaan suuren unelmansa kymmeniä vuosia aiemmin. Camillen saamat kirjeet vaikuttavat sisällöltään osittain tutuilta, osittain taas kaikki on uutta, outoa ja salaperäistä. Kenestä kirjeet oikeasti kertovat, miksi Louis haluaa kertoa tarinan Camillelle ja mikä rooli Louisilla on tapahtumissa, jotka sijoittuivat sota-aikaan?

Pidän kirjeistä, ja romaaneista jotka suurelta osin perustuvat kirjeisiin. Upposin myös itse tarinaan aika nopeasti ja kun lukijana aloin saamaan vinkkejä tapahtumista, halusin lukea vielä yhden sivun, ja vielä yhden. Grémillon on luonut aika ihanan rakkaustarinan, joka ei kuitenkaan ole hömppäsiirappinen, vaan älykäs ja koskettava. Myös kirjan henkilöt koskettavat ja herättävät tunteita. Henkilöt ovat kiinnostavia ja heille (ainakin useimmille) toivoo hyvää.

Minä pidin myös siitä, että tapahtumat sijoittuivat Pariisiin. Rakastan kaupunkia ja olisin voinut lukea tämän kirjan jo tuon ihanan kannen perusteella. En kuitenkaan syttynyt kirjalle ihan totaalisesti, sillä ensinnäkin minulla oli kirjan alussa vaikeuksia tajuta, kuka toimi kertojana milloinkin. Huomasin kyllä fontin vaihtuvan, mutta kuitenkin minulla kesti hetki ennen kuin taas pääsin tarinaan mukaan. Jossain vaiheessa toivoin tarinaan myös hieman lisää tempoa. Kirjan loppua kohden tapahtuikin sitten paljon asioita, ja asioiden kulku alkoi selvitä lukijallekin.

Kirjan loppuratkaisu pelasti paljon ja nosti minun silmissäni kirjan tähtimäärää ainakin yhdellä. Grémillonin esikoisteos on älykäs, kekseliäs ja mukaansatempaava. Kirjan kieli ei jostain syystä aivan onnistunut koskettamaan minua, mutta henkilöt tulivat iholle. Ihan täydellinen kokonaisuus tämä ei ollut, vaika viihdyinkin kirjan parissa mainiosti.

★-

13 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä. Olen muutenkin kallellani ranskalaiseen kirjallisuuten, josta yllätyn aina itsekin;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän ranskalaisesta kirjallisuudesta, vaikka tämä ei minusta ollut ihan "perinteistä" ranskalaista. ;)

      Poista
    2. Laatusuositus ranskalaista: Anne Delbée: Camille Claudel - Kuvanveistäjän elämä.

      Siilin eleganssi on muuten yksi suurimpia lukijasuosikkeja blogini tilastoissa.

      Poista
    3. Kiitos vinkistä, pistän korvan taakse!:)

      Siilin eleganssi oli hyvä, mutta ei minulle maata mullistava lukuelämys. Anna Gavaldan Kimpassa sen sijaan iski jostain syystä kovaa!:)

      Poista
  2. Tämä ei taida olla ihan sillä tavalla ranskalainen, mistä viimeksi puhuttiin (tyyliä Onnen koukkuja tai Nathalie)?
    Minulla oli tosiaan tämä kerran lainassa kirjastosta, mutten ehtinyt lukea. Voisinpa lainata uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei minusta ollut ihan sellaista perinteistä ranskalaista, ei ihan yhtä kepeä. Mutta hieno kirja silti, vaikka vielä viikonloppuna olin hieman skeptinen;).

      Poista
  3. Kiva, että loppu pelasti lukukokemuksen. :) Niinhän minä sanoin! ;)

    Tosiaan alku oli hieman sekava ja minullakin otti oman aikansa ennen kuin tajusin, kuka tässä nyt kertoo ja mitä. Mukaansa tämä tosiaan sen jälkeen vei ja minullakin oli vaikeuksia laskea tätä välillä kädestä. Tällaisista rakkaustarinoista myös minä pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olit ;).

      Kun pääsin vaikeasta alusta ohi uppouduin kyllä tarinaan, lopultakin ;).

      Poista
  4. Täytyykin lukea tämä! Kuulostaa aikas hyvältä. Ja ainakaan odotukset eivät ole tällä kertaa turhan korkeat (tai näin uskon) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä! Tämä oli kuitenkin aika nopealukuinen :). Ja ilman liian korkeita ennakko-odotuksia on ihan turvallista lähteä lukemaan ;).

      Poista
  5. Oi, oi, oi!! <3

    Hih, tämä on minulle sielukirja sen raadollisen rakkaustarinan ja äititeeman tähden. Kiitos kun palautit ihanaisen mieleeni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa jos tämä on sinulle tärkeä kirja!!♥

      Poista
  6. Mä puolestani en ollut lukenut tästä mitään arvioita, joten Uskottuni oli ihan mieletön löytö, olen aivan fiiliksissä. Ehkä tuo kaikkien ennakko-odotusten puute teki siitä mulle vieläkin paremman lukukokemuksen. Tulin tänne vielä jälkijunassa urkkimaan, mitä muut ovat tykänneet. Kiva kuulla, että siitä on pidetty!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.