lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kaksoisvirhe / Lionel Shriver



Kaksoisvirhe / Lionel Shriver

Avain, 2007. 389 sivua.
Alkuteos: Double Fault, 1997.
Suomentanut: Hanna Sola
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen
Mistä minulle? kirjakauppaostos

Lionel Shriverin romaani Kaksoisvirhe oli lukupiirin kuukauden kirjamme. Minä olen lukenut Shriverilta aiemmin vaikuttavan Poikani Kevinin sekä mahtavan, mieleenpainuvan Jonnekin pois -romaanin viime vuoden puolella. Kaksoisvirhe oli ennakkoon aiheeltaan minulle kiinnostava, tennis ja urheilu ylipäänsä kiinnostaa minua romaaniaiheina aina, joten odotin pitäväni tästä kirjasta kovasti.

Kirjan päähenkilö on Willy Novinsky, lupaava tennistähti jo hieman yli kaksikymppisenä. Hänen elämänsä ja lupaavasti alkanut tennisuransa heittää häränpyllyä hänen tavatessa Ericin, amatööritennispelaajan joka viettää mielellään aikaa tenniskentällä Willyn kanssa. Suhteen alussa tennisykkönen on ehdottomasti Willy, mutta suhteen edetessä myös pariskunnan sisäinen kilpailu kovenee ja pian Willy huomaa miehensä pärjäävän häntä paremmin. Willyn ura joutuu ahdinkoon, kuten myös Willyn ja Ericin avioliitto.

Aiheeltaan Kaksoisvirhe oli kiinnostava. Tenniksen lisäksi keskiössä on tietenkin Willyn ja Ericin vaikea avioliitto. Minusta Shriver on onnistunut kuvaamaan uskottavasti ja todentuntuisesti kahden kunnianhimoisen urheilijan suhdetta toisiinsa, itseensä ja lajiinsa. Willy ja Eric olivat myös luonteeltaan todella kiinnostavia. Willyssa oli monta ärsyttävää piirrettä, mutta samalla tunnistin kunnianhimoisessa urheilijanaisessa osittain omiakin luonteenpiirteitäni (siksi hän varmaan niin ärsyttävä olikin...). Vaikka Willyn käytös Ericiä kohtaan välillä oli hirveää, pystyin jollakin tavalla ymmärtämään naisen ahdingon. Eric oli myös omanalaisensa, hieman eri tavalla urheiluun suhtautuva, mutta hänen käytöksensäkin oli jotenkin luonnollista, ymmärrettävää.

Shriverin kielenkäyttö on sutjakan sujuvaa. Suomennoksessa huomasin muutaman lyöntivirheen, mutta en sen kummempia takelteluja. Tarina vei suurimman osan ajasta varsin hyvin mukanaan, joskin välillä jumituttiin minusta hieman liian pitkäksi aikaa pieniin yksityiskohtiin. Kaksoisvirhe olisi toiminut hyvin hieman tiivistettynäkin, nyt koin kirjan puolivälin jälkeen tarinan hieman junnaavan paikoillaan.

Tennis oli kirjassa suuressa roolissa, ja vaikka itse en ole lajin asiantuntija huomasin muutamia hassuja epäkohtia lajitiedoissa. Toki säännöt ja sensellaiset ovat voineet tässä vuosien aikana muuttua, ja toki kirjailija mainitsee kirjan alussa että rankingjärjestelmää on kirjassa yksinkertaistettu. Tennisammattilaiset löytäisivät kirjasta varmasti vielä enemmän epäkohtia, mutta minä en kokenut näitä muutamia lapsuksia häiritseväksi.

Kaiken kaikkiaan viihdyin mainiosti Kaksoivirheen parissa. Sain suuren määrän tennistietoa, viihdyin Willyn ja Ericin mukana maailmankiertueella ja koin kuvauksen heidän vaikeasta avioliitostaan uskottavaksi. Shriver on yksi lempikirjailijoitani, ja vaikka en ehkä pitänyt tästä kirjasta aivan yhtä paljon kuin kahdesta aiemmin lukemastani, jää tämäkin kirja varmasti todella hyvin mieleeni. Lukupiirikirjaksi tämä oli myös hyvä valinta. Olimme kirjasta hieman eri mieltä, ja kirja onnistui herättämään paljon ajatuksia meissä kaikissa. Itsekin huomasin miettiväni kovasti omaa urheiluharrastustani, ja aktiivivuosien aikaisia parisuhteita urheilupiireissä, niin omien kuin ystävien ja tuttujen kokemuksien kautta.

8 kommenttia:

  1. Tästä olisi varmasti saanut enemmän irti, jos itsellekin urheilu olisi lähempänä sydäntä. Tai näin kuvittelisin :)

    Ja kuten jo moneen kertaan todettu, niin pienellä jaarittelun karsimisella kirja olisi ollut parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti! Jaarittelua olisi ehkä hieman voinut tiivistää, tosiaan :).

      Poista
  2. Minua kiehtoo tämän kirjan kilpailullinen asetelma, vaikka itseltäni puuttuu tyystin kilpailuvietti. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat todella kilpailuhenkisiä ja minun ajoittain vaikea ymmärtää heitä. Siinä mielessä tämä voisi oivallinen ja avartavakin lukukokemus, mutta minulle on kehittynyt Shriver-vamma Poikani Kevinin takia. Shriverin tyyliin kuulunee melkoinen jaarittelu, sellaisen kuvan olen saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin tuo kiehtoi! Kevinissä en huomannut jaarittelua, mutta tässä sitä tosiaan hieman oli ;).

      Poista
  3. Ureheilu ja parisuhde, molemmissa voi mennä överiksi. Individualismi ja oman edun tavoittelu on tosiaan kuvattu niin taidokkaasti, että se on suorastaan hyytävää. Vaikka en itse tennistä harrasta, pidin pelikuvauksista, sillä samalla ne oikeastaan kuvaavat pariskunnan välisiä suhteita. Hieno kirja! Yksi Shriver-suosikeistani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Kiehtova kirja, joka todellakin pisti ajattelemaan :).

      Poista
    2. Minukin Shriver-suosikkini! Ikävä juttu, että tiedän tasan tarkkaan, että jos me olisimme R:n kanssa saman lajin klpailijoita, minä olisi Willy ja hän saattaisi olla Eric, vaikka ei sitä myönnä. Samaistuin Willyyn tosi vahvasti...Olen itse kilpailuhenkinen - kaikessa, joten...

      Aviolittoromaani parhaimmillaan on parasta mitä voi olla ja Valkoinen Kirahvi on niin oikeassa siinä, että myös pelikuvaukset olivat tässä huikeat, vaikka en itse tennistä pelaakaan. Pelit kertoivat paljon.

      Poista
    3. Minäkin osasin samaistua Willyyn, ja ymmärrän todella hyvin että kahden kilpailuhenkisen urheilijan välinen suhde voi todellakin olla tällainen.

      Pelikuvauksista minäkin pidin, ja vaikka tennis ei ole lajeista se tutuin pidin kovasti siitäkin osasta tässä kirjassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.