tiistai 23. heinäkuuta 2013

Vieraan lapsi / Alan Hollinghurst


Vieraan lapsi / Alan Hollinghurst

Otavan kirjasto, 2012. 535 sivua.
Alkuteos: The Stranger's Child, 2011.
Suomentanut: Markku Päkkilä
Kannen kuvat: Rodney Smith 
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Alan Hollinghurstin ensimmäinen suomennettu romaani Vieraan lapsi kertoo kahden suvun tarinan 1900-luvulla. Tarina saa alkunsa vuonna 1913 kun Cambridgessä opiskeleva George Sawle tuo vieraan mukanaan kotiinsa Two Acresin maaseutukartanoon. Vieras on lupaava runoilijanalku, Georgen opiskelukaveri Cecil Valance. Unohtumattoman viikonloppuvierailun lopussa Cecil kirjoittaa Georgen sisarelle Daphnelle runon Two Acresista. Runo on oikeastaan tarinan alku. Sillä on suuri merkitys kahden suvun elämässä, eri sukupolvien valinnoissa ja tuntemuksissa.

Vieraan lapsi sijoittuu ajallisesti suurilta osin 1900-luvun alkuun, joka on suosikkiajanjaksojani kirjallisuudessa. Rakastan myös englantilaista kartanomiljöötä, ja tässäkin kirjassa kartanomiljöö, maalaismaisemien kuvaus ja kartanofiilis oli ihanaa! Pidin myös Hollinghurstin sujuvasta kielestä sekä hyvästä, sujuvasta suomennoksesta.

 Rakenteeltaan kirja on kiinnostava. Ensimmäisessä osassa keskiössä on Georgen ja Cecilin ystävyys, kun taas kirjan myöhemmissä osissa seurataan jo Cecilin jälkeistä aikaa, eri henkilöiden näkökulmasta. Henkilöiden, jotka yrittävät selvittää, kuka nuorena kuollut runoilija oikeasti oli, minkälainen hänen lyhyeksi jäänyt elämänsä oli ja mitä sinä yhtenä viikonloppuna kesällä 1913 oikeasti tapahtui. Minä pidin eniten juuri tuosta ensimmäisestä osasta, jossa elettiin vuotta 1913 ja seurattiin Georgen ja Cecilin yhteistä viikonloppua Sawlen perheen kartanossa. Petyinkin hieman kun huomasin kirjan toisen osan alussa, että vuosi oli muuttunut, ja kertojanäkökulmakin aivan eri. Loppupeleissä totuin kuitenkin osien eroihin, ja siihen että uuden osan alkaessa vuosia oli taas kulunut, ja henkilöt vaihtuneet. Jotenkin tämä ratkaisu kuitenkin etäännytti minut hieman kirjan tapahtumista ja henkilöistä, koska juuri kun olin oppinut tuntemaan jonkun, vaihtui kertoja ja edellinen jäi pienempään rooliin.

Vieraan lapsi kertoo kiinnostavista ja tärkeistä aiheista. Homoseksuaalisuus on varsin merkittävässä roolissa, ja välillä tuntui vähän siltä että jokatoinen vastaantuleva henkilö oli homo. Eipä tämä minua häirinnyt, mutta teki ehkä kirjasta hieman vähemmän uskottavan minun silmissäni. Runoilija- ja kirjailijapiireistä sai myös kirjan avulla varsin uskottavan oloisen kuvan, ja pidin kirjan tunnelmasta. Kartanomiljöön lisäksi oli paljon kirjastoja, vanhoja oppilaitoksia ja hämyisiä kirjakauppoja.

Hollinghurstin kirjassa on laaja henkilögalleria, välillä tuntui että hieman liiankin laaja. Kirjan alussa olisi ehkä voinut olla Sawlen ja Valancen suvuista tehdyt sukupuut, hieman helpottamaan lukijan urakkaa. Koska vuodet vierivät kirjan sivuilla ja kirjan eri osien välissä aika nopeaan tahtiin, tuli myös henkilöitä lisää. Sukunimet vaihtuivat, monella oli ex-puolisoja ja nykyisiä puolisoja, puolisojen lapsia jne, ja välillä olin hukassa henkilöiden keskinäisissä suhteissa, ja siinä, kuka oli kuka. Eipä tämäkään ihan hirveästi häirinnyt, mutta vaikeutti lukemista hieman, etenkin jos edellisestä lukukerrasta oli hieman pidempi aika.

Vaikka en ihan kaikesta Vieraan lapsessa pitänytkään, nautin silti kirjan lukemisesta suunnattomasi. Tämä on hieno, runsas, salaperäinen, koskettava ja mieleenpainuva kirja. Minä jäin usein lukemisen jälkeenkin miettimään Cecilin tarinaa, kahden suvun kiemuroita. Kokonaisuutena tämä tiiliskiviromaani pysyi varsin hyvin kasassa, se oli tunnelmaltaan hieno, kauniskin, ja henkilögalleria oli kiinnostava. Hieno lukukokemus, mutta ei kuitenkaan täydellinen. Melkein yhden kokonaisen tähden veroitan myös kirjan lopusta, joka oli minusta hieman jaaritteleva ja tylsä. Vai jäiköhän minulta jotain ymmärtämättä?

★-

8 kommenttia:

  1. Luin tämän juuri myös, mutta en ihan täysillä ollut mukana. Hieno tarina, miljöö ja tunnelma, kyllä, ja tärkeitä teemoja, mutta henkilömäärä ja ajoittainen jaarittelevuus ja pikkutarkkuus teki lukemisesta aika raskasta, eikä loppu palkinnut urakkaa. Jotenkin ei koskettanut, vaikka kovasti yritti. Ehkä olisi pitänyt lukea paneutuvammin, hitaammin, olen niin kovin kärsimätön lukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samanlainen fiilis jäi, ja tuo loppu oli jotenkin tälle kirjalle ihan liian lälly. Hitaasti luettunakaan tämä ei koskettanut ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

      Poista
  2. Hih, tama kylla kiinnostaisi kovasti! Sopisikohan tama syksyyn?

    VastaaPoista
  3. Minulla on tällä hetkellä jonkinlainen innostus lukea kirjoja, jotka sijoittuvat mahdollisimman kauas nykyajasta... ei nyt sentään ihan dinosaurusten aikaan. =D Tämä Vieraan lapsi kuulostaa hyvältä. Laitan muistiin, thank you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä, ihan kiva historiallinen romaani ;): Oletko lukenut jo Sinuhen? :D

      Poista
  4. Sanna, niin tosi, että kirjassa olisi saanut olla sukupuut. Minullehan tämä kirja oli täydellinen ja sinullekin melkein, mutta luin tätä kauan, sillä piti todella keskittyä kuka on kuka ja missä nyt mennään. Kuitenkin: Hieno, pitkän aikajanan kertomus, jossa kaksi ihmistä kirjan alusta on elossa melkein kirjan loppuun asti.

    Luin vähän aikaa sitten Erään avioliiton muotokuvan ja siinä oli pieni, mutta välttämätön sukupuu kirjan alussa. Helpotti hahmottamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vei tosiaan aikaa, olisi varmasti kaivannut vielä enemmän aikaa ja keskittymistä. Sukupuista minäkin pidän, ovat useimmiten todellakin tarpeen jos on paljon henkilöitä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.