perjantai 23. elokuuta 2013

Torka aldrig tårar utan handskar: 2. Sjukdomen / Jonas Gardell


Torka aldrig tårar utan handskar 2. Sjukdomen / Jonas Gardell

Norstedts, 2013. 296 sivua.
Kannen suunnittelu: Pompe Hedengren
Mistä minulle? oma kirjakauppaostos

Jonas Gardellin romaanitrilogian ensimmäinen osa, Kärleken, oli minulle kauheudessaan täydellinen lukuelämys. Odotin tämän toisen osan lukemista hurjasti, ja kun vihdoin ehdin hankkimaan ja lukemaan tämän, odotukseni palkittiin hienolla tavalla. Tämä Torka aldrig tårar utan handskar -trilogian toinen osa, Sjukdomen, on vähintään yhtä hieno, mieleenpainuva ja traaginen kuin sarjan ensimmäinenkin osa.

Benjaminin ja Rasmuksen suhde on syventynyt. He elävät onnellisia kesäpäiviä, käyvät ystäviensä kanssa naku-uinnilla, seuraavat toisen ystävän teatterinäytöstä ja käyvät juhlimassa. Suhteessa on kuitenkin myös kiemuransa. Miesten väliset erot tulevat välillä liiankin hyvin esille, ja he riitelevät rajusti. Ystäväporukassa toinen toisensa jälkeen alkaa myös saamaan positiivisia HIV-tuloksia, ja maailmalla homotaudiksi kohuttu sairaus aiheuttaa ystäväpiirissä hautajaisia toisensa jälkeen. Heillä on maailma edessään, he rakastavat toisiaan ja elämää, tuleevaisuus kuuluu heille. Sitten tauti tulee ja vie nuoret miehet liian aikaisin hautaan. Toinen toisensa jälkeen he kuolevat.

Tämäkin kirja, kuten edeltäjänsä, koskettaa, herättää tunteita laidasta laitaan ja jää lukemisen jälkeen mieleen pyörimään. Henkilöhahmot ovat samoja kuin aiemmassakin kirjassa ja he ovat kiinnostavia, uskottavia ja tulevat lukijalle tutuiksi. Heidän kohtalonsa askarruttaa, ja tieto siitä että tämä tarina on tosi, että se on yhden eloonjääneen kertoma, että tämä tarina on oikeasti ollut arkipäivää ystäväporukalle, tekee tästä kaikesta vielä kauheampaa ja koskettavampaa. Henkilöiden elämä jää ajatuksiin lukemisen jälkeenkin.

Gardell kirjoittaa tavattoman kauniisti. Ihailen hänen kielenkäyttöään. Lyhyitä, ytimekkäitä lauseita jotka ovat täynnä tunnetta. Hänen tekstinsä vilisee viisaita kielikuvia ja ajatuksia elämästä, joita ei kaikkien kynästä (tai päästä) synny. Jotenkin tarinasta ja sen kerrontatavasta aisti sen, että tämä ei ole keksittyä.

En osaa sanoa tästä trilogian toisesta osasta mitään, mitä en ole jo ensimmäisestä osasta sanonut. Paitsi sen, että tämä on ensimmäistä osaa ehkä vielä koskettavampi, rankempi ja surullisempi. Benjaminin ja Rasmuksen välinen rakkaus on niin kaunista, ja sitten sen vastakohtana on jotakin kauheaa. Ruma sairaus joka vie ihmisen mennessään, mutta toisaalta myös iso joukko ihmisiä, jotka ovat olleet sitä mieltä, että näin kaunis rakkaus on väärää. Että Benjaminissa, Rasmuksessa ja heidän ystävissään on jotain vikaa, vaikka he ovat vain rakastaneet. Ihan kuten me muutkin.

Odotan pääseväni trilogian viimeisen osan pariin sekavin tuntein. Odotan innolla että ehdin lukemaan sen, mutta toisaalta "nauttisin" mielelläni Gardellin tarinasta vielä muutaman kirjan ajan. Toisaalta trilogian kolmas kirja taitaa olla se rankin ja surullisin, joten valitsen huolella sen hetken, kun siihen tartun.



10 kommenttia:

  1. Minä en varmaan uskalla lukea tätä trilogiaa ollenkaan, kun pelkästään Gardellin haastattelut ja muut lehtijutut kirjan teemoilta ovat olleet niin sydäntäsärkeviä. Uskon, että kirjat ovat todella hyviä, mutta juuri siksi... Ymmärrän, miksi haluat odottaa oikeaa hetkeä, ennen kuin luet päätösosan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa lukea, oikeana hetkenä! Ne ovat raastavia, sydäntäsärkeviä, mutta ehdottomastu lukemisen arvoisia. :)

      Poista
  2. Voi että, ihanaa että tämäkin on ihana vaikka sitten traaginen. Gardell on tosiaan ihan uskomaton kirjoittaja. Ja minusta hän on vielä sympaattisempi siksi, että hän elää Mark Levengoodin kanssa, viisas hänkin. Pitää tosin tosiaan valita lukuhetkensä eli ei esimerkiksi ennen työpäivää ehkä tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gardell ja Levengood ovat kyllä ihana pari :). Ja tosiaan, nämä kirjat vaativat kyllä oikean hetken.

      Poista
  3. Minä olen niin kateellinen että osaat ruotsia niin hyvin että pystyit lukemaan alkukielellä! Jos minulta löytyisi taitoa, niin olisin ostamassa tätä heti. Ihastuin hirveästi ensimmäiseen osaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis ihmettelen välillä itsekin miksi en vain lue enemmän ruotsiksi, se kun kuitenkin on äidinkieleni ;).

      Poista
  4. Voi kun osaisin ruotsia sen verran että voisin lukea tämän! Mutta ei auta kuin odottaa ensi kevättä ja käännöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että käännös tulee vasta ensi keväänä, nämä olisi varmasti mukavinta lukea peräkkäin...

      Poista
  5. Jei, tämä ilmeisesti on yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin! Nyt en ainakaan malta odottaa suomennosa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.