sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Jäätelökauppias / Katri Lipson


Jäätelökauppias / Katri Lipson

Tammi, 2012. 294 sivua.
Kannen suunnittelu: Markko Taina
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Kirjaston viimeinen eräpäivä lähestyi hurjaa vauhtia, joten päätin lukea Katri Lipsonin Jäätelökauppiaan nopeasti tämän viikonlopun aikana. Sopivasti luin vielä perjantaina Valkoisen kirahvin blogista, että Lipsonin romaani on voittanut Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon. Hienoa menestystä suomalaiselle kirjallisuudelle!

Jäätelökauppias on suomalaiseksi kirjaksi erikoinen, erilainen. Se on hieno, siitä ei ole kysymystäkään, mutta samalla lukijalle varsin haastava. Lukija ei pääse helpolla. Henkilöitä, eri nimisiä, eri ikäisiä, on aika paljon ja välillä ollaan elokuvanäyttämöllä, välillä taas oikeassa elämässä. En oikein tiedä, olinko aina ihan kärryillä siitä mitä oikeasti tapahtui kenellekin, ja mitä vuorostaan tapahtui vain Jäätelökauppias-nimisessä elokuvassa. 

Tarinassa on ainakin rouva Nemcován talo, johon tupsahtaa pariskunta joka ei ole oikeasti naimisissa. Mutta he tietävät toisistaan paljon, Esther muistaa miehensä syntymäpäivän ja kotikaupungin, vaikka ei aina yöllä herätessään saakaan sanaa suustaan. Toisaalla pyörii sota, jonka vuoksi omituinen pariskunta on lähtenyt pakoon. Rouva Nemcová ei kuitenkaan ole hölmö, vaan monta kertaa viisaampi kuin pariskunta arvasikaan. 

Myöhemmin on myös Estherin poika, Jan. Hän päätyy mutkien kautta Göteborgiin ja hänen tyttärensä Gunilla vuorostaan isänsä kotikulmille Tsekkiin. Gunilla törmää postilokeroon johon tulvii kirjeitä Milenalle. Kuka Milena oli, ja mitä Gunilla lopulta päätyy tekemään, minkä roolin hän ottaa?

Jäätelökauppias on rakenteeltaan hieman sekava, ja se vaatii lukijalta paljon keskittymistä. Mutta ehkä aina ei haittaa, vaikka ei ymmärräkään aivan kaikkea. Lipsonin kieli soljuu kauniisti eteenpäin, dialogit ovat ihastuttavan tehokkaita ja tomeria ja henkilöt puutteineen kaikkineen inhimillisiä. 

Tarina on ennalta-arvaamaton elokuvakäsikirjoitus, kirjassa ohjaajakaan ei ole halunnut työskennellä valmiin käsikirjoituksen kanssa. Tulkinnalle jää sijaa, sekä näyttelijöiden että lukijan. Arvoituksellinen ja kiinnostava tarina pitää otteessaan loppuun asti. Jäätelökauppias on hieno kirja, vaikka se viimeisen sivun jälkeen jättikin minulle aika monta avointa kysymystä. Ehkä se on syy siihen, että en aivan täysin päässyt tähän sydämelläni sisään, vaikka tästä kovasti pidinkin. Jokin pieni asia, ehkä pieni selkeys, jäi puuttumaan, jotta tämä olisi ollut täydellinen. Mutta aina ei tarvitse olla sitäkään. Jäätelökauppias oli hieno, yllättävä lukukokemus!

6 kommenttia:

  1. Hauskaa, että luit tämän!

    Minä pidin tästä kovasti, vaikka olen samaa mieltä siitä, ettei tämä ole niita helpoimpia kirjoja rakenteestaan johtuen. Nerokasta kotimaista kirjallisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä vaikeudessaankin hienoa kirja :).

      Poista
  2. Lipsonin Kosmonautista tuli ihan sama fiilis; todella erikoinen ja erilainen kotimaiseksi kirjaksi. Kosmonautti kuulostaa kyllä selkeämmältä kuin tämä Jäätelökauppias. Kannattaa kokeilla siis myös Kosmonauttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on tarkoitus lukea Kosmonautti ihan pian! :)

      Poista
  3. Juuri kommentoin Lumiomenalle, että Kosmonautti on hieno mutta haastava lukijalle, ja tämä taitaa olla sitä vielä enemmän. Luin kyllä tämänkin, mutta piti heti kerrata, jotta sai otetta tämän eri tasoista. Eikä tainnut ihan selvitä sittenkään mutta toisaalta, aina ei ole tarpeenkaan selittää kaikkea auki, vaan voi jäädä unenomaiseksi mystisyydessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosmonautti on varmasti myös hienoa! Tämä oli haastava, mutta siinä oli todellakin jotain lumousta. Ja totta, aina ei tarvitse ymmärtää ihan kaikkea ;).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.