maanantai 30. syyskuuta 2013

Kuukauden klassikko: Sovitus / Ian McEwan


Sovitus / Ian McEwan

SSKK, 2002. 381 sivua.
Alkuteos: Atonement, 2001
Suomentanut: Juhani Lindholm
Kannen kuva: Chris Frazer Smith
Mistä minulle? kirpparilöytö

Ian McEwan kuuluu suosikkikirjailijoihini, ja minulla on ollut hänen ehkä kuuluisin teoksensa Sovitus lukematta jo kauan aikaa. Nyt tartuin siihen, osana oman kirjahyllyn luku-urakkaa sekä klassikkolistan lukemishaastetta!

Kolmetoistavuotias Briony päätyy tekoon, joka muuttaa koko Tallisin perheen loppuelämän. Eniten pikkusiskon teko vaikuttaa yhdeksän vuotta Brionya vanhempaan Ceciliaan sekä Tallisien siivojan poikaan, Robbieen. Myös tyttöjen vanhempien ja serkkujen elämä muuttuu - Brionyn harmittoman tuntuisella teolla on pitkät ja rankat seuraukset.

Kirjan ensimmäisessä osassa eletään vuotta 1935, kuumaa kesää jona Brionyn teko tuli ajankohtaiseksi. Nuori tyttö näki huoneensa ikkunasta sisarensa ja Robbien välisiä tapahtumia, ja siitä alkoi pidempi tapahtumavyyhti. Briony pääsi, tai joutui, osalliseksi aikuisten monimutkaiseen maailmaan ja ilman ymmärrystä, nuori, rikkaan mielikuvituksen omistava tyttö teki omat johtopäätöksensä.

Kirjan jälkimmäisissä osissa eletään sotavuosia, ja ensimmäisestä osasta tutut henkilöt kärsivät uudelleen, kukin omalla tavallaan. Rakkaus on läsnä, kuten myös toivo sovituksesta, anteeksiannosta, unohduksesta ja virheiden korjaamisesta.

Sovitus on kokonaisuutena hieno kirja. Ensimmäinen osa oli minulle täydellinen, juuri sellaista kirjallisuutta haluan lukea. Siinä oli kaikki kohdallaan. Odottava, trillerimäinen tunnelma jonka kirjoittamisen McEwan taitaa hienosti. Tunne siitä, että kohta tapahtuu jotain merkittävää oli läsnä, ja sai minut kääntämään kirjan sivuja tiiviisti. Henkilögalleria on kiinnostava läpi kirjan ja päähenkilöt tulevat lähelle siitä huolimatta että kaikki eivät niin ihania ja sympaattisia olekaan, ainakaan tekojensa perusteella. Miljöö- ja aikakuvaus on minusta onnistunut ja viihdyin historiallisella brittimaaseudulla.

Kirjan toinen osa oli minusta kuitenkin kovin erilainen kuin ensimmäinen osa. Tässä kohdin tylsistyin hieman tarinaan, minusta toinen osa oli huomattavasti pitkäveteisempi ja paikallaanjunnaavampi ja jaarittelevampi kuin ensimmäinen osa. Mitään ei oikein tapahtunut, sotatilanteita kuvailtiin toistuvasti liiankin tarkkaan. Kolmas osa, jossa Briony on jo vanhempi, oli taas kiinnostava ja se toi tarinaan selityksiä ja vastauksia.

Vaikka hieman tylsistyinkin kirjan keskivaiheilla, pidin kuitenkin kovasti tästä kirjasta. Alussa luulin että tässä on minulle täyden viiden tähden kirja, mutta niin ei nyt sitten kuitenkaan ollut. Kokonaisuutena kuitenkin nautin kirjan lukemisesta, ja pidän Sovitusta ehdottomasti yhtenä McEwanin parhaimmista kirjoista. Tarina on runsas, kiinnostava ja etenkin alussa otteessaanpitävä. Alkupuolella kirja oli jopa trillerimäinen, ja todella mukaansatempaava. Kieli ja käännös vaikuttivat sujuvilta, enkä pannut merkille ihmeellisyyksiä suomennoksessa.

Kokonaisuutena Sovitus oli siis hieno lukukokemus. Ei niin täydellinen kuin ehkä alun perusteella odotin, mutta mieleenpainuva ja ajatuksia herättäväkin. Kuinka pienestä, nuoren, tietämättömän lapsen (voisin paasata vaikka millä mitalla Cecilian ja Brionyn vanhempien kasvatusmenetelmistä mutta se jääköön toiseen kertaan...) erehdyksestä voi kasvaa niin suuri ja merkittävä tragedia, niin monelle ihmiselle! Nyt odotan innolla että ehdin katsoa kirjaan perustuvan elokuvankin!

★+

6 kommenttia:

  1. Ai niin, minullakin on tämä kirja lukemattomana hyllyssä! Olen ihan unohtanut sen sinne :D Olen kuullut kirjasta vähän kaikenlaisia mielipiteitä ja siksi varonut vielä tarttumasta siihen. Sinun ajatuksesi kuitenkin rohkaisivat, ehkä voisin pitääkin kirjasta. Tarina on ainakin mielenkiintoiselta vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ehdottomasti kannattaa lukea! ;)

      Poista
  2. Häiritsikö sinua se, että kirjailija alkoi lopussa pohtia erilaisia vaihtoehtoja lopettaa tarina ja ikäänkuin särki lukijan eläytymisen paljastamalla, että keksittyähän tämä vain on? Minua se sieppasi valtavasti niin kirjassa kuin leffassakin, että joku niin täydellinen saa niin tökerön lopun.
    Kuten sinäkin, minä pidin siitä pitkästä kesäpäivän kuvauksesta, jolloin väärinymmärrys tapahtuu.
    Kirjan lukemisesta ja elokuvan katsomisesta on minulla kauan, joten paljon muuta ei ole jäänyt mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman tuo loppu todellakin häiritsi minua, mutta ei niin paljon kuin kirjan eri osien erot. Eli se, että ensimmäinen osa oli niin hieno, ja loput osat tylsempiä... Aion katsoa elokuvan pian, ehkä tönkkö loppu tulee siinä vielä paremmin esille. Palaan asiaan elokuvan nähtyäni! :)

      Poista
    2. Niin Ian McEwan -fani kuin olenkin niin nyt saan sanottua kerraankin mistä en pidä ikinä: Vaihtoehtoisista lopuista. Kun kuulin, että Harjukaupunkia on eri lopuilla, suljin asian pois elämästäni kokonaan. En siis kirjaa, vaan jonkun muun lopun mahdollisuuden. Sitähän taas Sovituksessa ei voinut tehdä.

      Ah, sen pitkän kesäpäivän kuvaus on kirjallisuuden kultaa...

      Poista
    3. Se pitkä kesäpäivä on todellakin aivan upeaa kirjallisuutta! Voi kun koko kirja olisi ollut yhtä upea! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.