Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen
Otava, 2014. 174 sivua.
Kannen suunnittelu: Sanna Mander
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Riikka Pulkkinen kuuluu ehdottomasti kotimaisiin suosikkikirjailijoihini. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on aiemmin ilmestynyt Kauneus ja terveys -lehden jatkokertomuksena, mutta pääsi nyt alkuvuodesta yksiin kansiin. Tartuin innolla tähän kirjaan, vähän erilaista Pulkkista tällä kertaa!
Päähenkilö Iiris Lempivaara on koulupsykologina toimiva nainen. Hänen elämänsä heittää kuperkeikkaa kun seitsemän vuoden ajan Iiriksen poikaystävänä viihtynyt Aleksi yllättäen jättää ja kertoo, ettei ole koskaan oikeastaan rakastanutkaan. Edessä on uusi alku, oikeastaan uusi elämä. Naapurissa asuva kahdeksankymppinen Marja-Liisa antaa rakkausneuvoja, jotka pohjautuvat saippuasarjoihin, ja työpaikan oppilaiden ongelmia jaksaa taas kuunnella työpöydän laatikosta löytyvän hätäsuklaan ja -oluen voimalla. Iiris aloittaa selviytymisprosessin näillä keinoilla, ja ymmärtää matkan varrella monia asioita itsestään, ystävistään ja miehistäkin.
Pulkkinen kirjoittaa hersyvän hauskasti, mutta viihdyttävässä kirjassa on toki syvällisempiäkin oivalluksia elämästä. Pidin tästä sekoituksesta. Päähenkilö Iiris oli minulle kiinnostava, osasin jollakin tavalla samaistua häneen uravalintaa myöden, vaikka hätäoluen juominen työpaikalla menikin ehkä jo hieman överiksi.
Pulkkisen kieli on helppoa ja sujuvaa, tarina eteni vauhdilla pieniä yksityiskohtia unohtamatta. Pidin myös kirjan viihteellisyydestä, sillä lähdinkin lukemaan tätä viihdyttävänä, leppoisana välipalakirjana. Ja sellainen se todellakin oli! Nopealukuinen, mukaansatempaava ja otteessaan pitävä kotimainen chick lit -kirjanen. Hienoa, että tällaisesta voi nauttia kotimaisissa kirjoissa, olen tottunut lukemaan hieman överiä amerikkalaista himoshoppaaja-chick-litiä.
Vaikka tämä oli viihteellinen ja kevyt kirja, herätti se kuitenkin kysymyksiä ja ajattelemisen aihetta minussa lukijana. Iiriksen miesongelmat olivat aika lailla keskiössä, mutta hänen ajatuksensa erilaisista ihmisistä ja erilaisista parisuhteista oli niin kiinnostavia, että ne herättivät jopa ajattelemaan omia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Myös Iiriksen käyttäytyminen suhteessa omiin ystäviinsä vaikeana aikana oli ajatuksia herättävää. Kun itsellä on vaikeaa, kuinka helppoa lopulta on ohittaa läheisten surut ja vaikeudet, jos on keskittynyt suurimmilta osin omiin ongelmiinsa?
Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän oli minulle sopiva kirja sopivana ajankohtana. Vaikka tämä olikin viihteellinen ja kevyt kirja, viihdyin tämän parissa mainiosti ja olisin voinut lukea Iiriksen elämästä lisääkin. Sopiva välipala kiireiseen alkuvuoteeni!
★★★★
Seurasin kerran amerikkalaisen nuoren naisen blogia, jonka nimi oli Miestä metsästämässä. Hän oli niin avointa laatua, että tarkkaan sai seurata, mitä keinoja hän käytti. Usein sai nauraa. Mutta sitten blogi loppui. Kai hän tarttui johonkin koukkuun pysyvästi itse!
VastaaPoistaRiikka Pulkkiselta olen lukenut kolme kirjaa. Tästä, josta kerrot, en ole tiennytkään. Mutta nyt siis tiedän. Ei minullakaan ole mitään kompleksia lukea kevyttä kirjallisuutta, jos se on hyvin kirjoitettua.
Nyt seuraan suomalaisen (tutun) tytön blogia, joka tapahtuu myös Amerikassa. Blogin nimi on Iiris goes to college. On kiva seurata hänen, untuvikon, kokemuksia amerikkalaisella campuksella. Pääsi kyytiin heti Suomesta lähtiessa, ja tällä hetkellä hänellä on vasta viikko opiskelua takana. Tulee tunne kuin olisi itse mukana.
Minäkin pidän kevyemmästä kirjallisuudesta, kunhan se on laadukasta. Ja tämä oli kyllä oikein kelpo viihdepakkaus :). Lue ihmeessä jos törmäät tähän jossakin!
PoistaMinäkin tykkäsin tästä Pulkkisen uusimmasta. Vain kansikuva oli hienoinen pettymys: vinkeä kuva viittaa mielestäni liikaa kirjan kevyeen sisältöön, kun tarinassa on kuitenkin myös hienompiakin kerroksia. Pelkään, että kansikuva käännyttää liikaa lukijoita pois, kun se huokuu niin paljon sellaista perinteistä chic lit -kepeyttä.
VastaaPoistaKansi ei ole ihan minunkaan mieleeni, mutta kirja oli kuitenkin hyvä :). Hieman vähemmän viihdemäinen kansi olisi tosiaan ollut kiva :).
PoistaHei minulla on sinulle blogissani haaste ;)
VastaaPoistaKiitos haasteesta! :)
PoistaEn ole lukenut tätä, mutta hauska hyvän mielen kirja kelpaa aina! Sinulle on haaste blogissani - sitä oli hauska tehdä, toivon että kokeilet sinäkin :-)
VastaaPoistaKiitos haasteesta! :)
Poista