sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Naisen maisema / Asta Honkamaa


Naisen maisema / Asta Honkamaa

Books North, 2014. 41 sivua.
Kannen valokuva: Joakim Pusenius
Mistä minulle: kustantajan tarjoama arvostelukappale


Minä en ole runojen suurin ystävä. Tai kyllä minä kauniista runoista pidän, mutta en osaa arvostella niitä sen kummemmin. Joku runo uppoaa minuun, toiset taas menevät täysin yli hilseen. Siksi en ehkä ole aivan oikea arvioija Asta Honkamaan esikoisteokselle Naisen maisema. Books North-kustantamosta minulle tarjottiin kuitenkin mahdollisuutta lukea tämä, vaikka kerroinkin etten todellakaan ole runojen suuri asiantuntija. Mutta mielelläni tartuin kuitenkin mahdollisuuteen, joten tässäpä lyhyesti ajatukseni Honkamaan runokokoelmasta.

Honkamaa kirjoittaa naisista eri tilanteissa. Saunassa löylyä heitetään samoilla lauteilla kuin äiti ja äidin äiti, sulkapalloa pelataan samojen naisten hajonneilla mailoilla ja rautaisella puutarhapöydällä seistään tyllihameessa. Honkamaan runot ovat proosallisia; kertovia, pieniä tarinoita. Pidin juuri näistä pidemmistä kappaleista enemmän, niistä sain enemmän irti juuri sen vuoksi, että ne olivat kuin pieniä, lyhyitä tarinoita.

Runot ovat kauniita ja lauseet täynnä merkitystä. Tunnelma vaihtelee runosta toiseen, tarinasta ja tapahtumasta toiseen. Välillä ollaan maailmalla, välillä Suomessa. Naisen maisema on kokoelmalle osuva nimi, naisen maisemaa katsellaan monesta näkökulmasta. Minua jäi kuitenkin kiinnostamaan, keitä ovat runojen naiset, kuka alun "he" jotka tuntevat toisensa läpikotaisin?

Honkamaan Naisen maisema oli piristävän erilainen kirja minulle luettavaksi. En edelleenkään osaa arvioida runoja, mutta kyllä muutama kaunis runo aina jotain antaa. Naisen maisema koostui pienistä, kauniista tunnelmapaloista joita luin mielelläni.

2 kommenttia:

  1. Sanna, minua pidättelee runokirjoista, vielä enemmistä runokirjoista, juuri se, että niitä on niin vaikea arvioida. Miten arvostelle tunnetilaa. Runoista vain pitää tai sitten ei ja toisista enemmän kuin toisita. Kuvittele: Luen runoja joka päivä!

    Mietitäänpä, tarvitseekö meidän tämän enempää runoista osatakaan sanoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Omia fiiliksiä on niin vaikea kuvailla sanoin... Mutta ehkäpä niistä ei tarvitsekaan osata sen kummemmin kertoa! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.