torstai 22. toukokuuta 2014

Hiljaiset sillat / Robert James Waller


Hiljaiset sillat / Robert James Waller

WSOY, 1993. 168 sivua.
Alkuteos: The Bridges of Madison County, 1992.
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kannen suunnittelu: Kirsikka Mänty
Mistä minulle? kirjaston poistokirja

Huhh. Olipa kirja. Olen kauan suunnitellut Robert James Wallerin romaain Hiljaiset sillat lukemista, koska haluan nähdä kirjaan pohjautuvan elokuvan jota äitini kovasti kehui (hän katsoo ehkä yhden leffan vuodessa, ja oli nähnyt tämän joskus silloin kun se ilmestyi). Odotin romanttista ja kauniinhaikeaa rakkaustrainaa, mutta sainkin jonkinlaisen kioskiharlekiinia muistuttavan, varsin roisin ja kiihkeän rakkaustarinan.

Robert Kincaid on valokuvaaja, joka matkustaa Iowan Madisoniin valokuvaamaan vanhoja, katettuja siltoja. Hänellä on päivän päätteeksi yksi silta kuvaamatta, ja vaikeuksia löytää kuvauspaikalle. Niinpä hän pysähtyy erään tilan pihalle kysymään tietä. Tien neuvoo yksin kotona oleva perheenäiti Francesca Johnson, alunperin Italiasta sotamorsiamena tuotu amerikkalaistunut nainen. Tästä ensitapaamisesta lähtien Robert ja Francesca ovat erottamattomat neljän päivän ajan. Heidän rakkautensa on kiihkeää ja heidän loppuelämänsä muuttuu, vaikka elämä ulospäin näyttääkin samalta kuin ennen.

Hiljaiset sillat oli imelä, ennalta-arvattava ja täynnä rakkaustarinakliseitä. Kaksi ennestään toisilleen tuntematonta tapaa, rakastuu ensisilmäyksellä palavasti, jahkailee hetken ja päätyy pian vällyjen väliin. Neljä kiihkeää päivää yhdessä ja paluu normielämään. Huoh. Kulunut ja kliseinen tarina, joka ei valitettavasti edes yrittänyt tuoda mitään uutta tai mullistavaa rakkustarinoiden joukkoon. Kiinnostavinta tässä oli Robertin työn kuvaus. Tarkkuus, yksityiskohtaisuus, varusteiden putsaus, kuvauskohteiden miettiminen ja oikeiden kuvaushetkien vahtaaminen antoivat valokuvaajan työstä mielenkiintoisen ja minusta varsin realistisen kuvan.

Kirjan tapahtumamaisemat olivat myös hienot. Miljöökuvaus oli jokseenkin onnistunut, sillä näin silmieni edessä Francescan tilan maalaistunnelman sekä madisonilaisen pikkukaupungin suloisenrennot maisemat. Kirjan kieli oli kikkailematonta ja helppoa, mutta paikoitellen varsin tönkköä. Kirjan rakenne on myös ihan kiinnostava, mutta lopulta ei ehkä niin onnistunut. Tarinaa seurataan kahdessa ajassa, silloin kun neljän päivän romanssi oikeasti tapahtui, ja aikaa, kun Francesca jo lähestyy seitsemääkymmentä ja viettää syntymäpäiväänsä. Näiden kahden ajan sekoitus toi kirjaan toki kiinnostavuutta, mutta siirtymät näiden kahden välillä tulivat usein oudoissa paikoissa, yhtäkkiä ja olivat kaikkea muuta kuin sujuvia. Rakenne teki siis koko kirjan varsin sekavaksi vaikka tämä kuitenkin oli todella nopealukuinen.

Kokonaisuutena Hiljaiset sillat oli pettymys. Odotin kaunista ja mieleenpainuvaa rakkaustarinaa, mutta sainkin ihan jotain muuta. Tämä muistutti liikaa kioskikirjallisuutta, teininä lukemiani ennalta-arvattavia ja keskenään ihan samanlaisia harlekiinejä. Hieman syvällisyyttä ja vähemmän kliseitä olisin kaivannut, jotta olisin nauttinut tästä enemmän. Mutta, kuten sanottua, kaikki eivät voi pitää samoista kirjoista ja onhan tämä jonkinlaisessa klassikkomaineessakin, joten aivan varmasti moni muu pitää tästä minua enemmän. Ei vain ollut minun kirjani.

★-

9 kommenttia:

  1. Luin Hiljaiset sillat noin 18-vuotiaana ja kolahti ihan täysillä. Itkin suurinpiirtein koko kirjan halki. Ei mitään hajua, miten tämä iskisi näin kolmikymppisenä. En uskalla kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että minäkin olisin ihastunut tähän jos olisin nuorempana lukenut. Silloin kun niitä äidin noloja harlekiinejakin kahlasin...:D.

      Poista
  2. Minä muistan lukeneeni tämän joskus teininä. Siihen muistot loppuvatkin :D Ei siis oikein minkäänlaista mielikuvaa, mistä oli kyse. Rakkaudesta ja intohimosta, toki, mutta mistä muusta... Tosin nyt kun luin juttusi, on yhdyttävä mielipiteeseesi maisemien ja ympäristön kuvauksesta. Rakastan jostain syystä ihan valtavasti Yhdysvaltoihin ja etenkin syrjäisemmille seuduille siellä sijoittuvia kirjoja. Joku siinä maisemassa vetoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha :D. Ympäristökuvaus oli tässä kyllä hienoa, ja Robertin kuvausreissujutut kiinnostavia. Maisemat siis hienot, mutta muuten ei oikein uponnut.

      Poista
  3. Kirjana mun mielestä tylsä ja jopa huono, leffana ihan mielettömän upea!

    VastaaPoista
  4. Mitäpä minä sanoin... ;)

    No juu, kirja on kyllä kehno. Ehkä juuri jossain harlekiinien seassa menisi, mutta muuten - ei. Ei sillä, että niitä harlekiinejakaan lukisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä!

      Mä luin harlekiineja joskus teininä. Ehkä 13-14 vuotiaana. Mutta joo, enää ei uppoa :D.

      Poista
  5. En ole lukenut kirjaa, mutta leffan kanssa mulla kävi vähän vastaava tunneskaala läpi. Valtavat odotukset, miehen kanssa yhdessä istuttiin sohvalle elokuvaa nauttimaan. Tunnin päästä katsoimme toisiamme ja kysyimme: "Onko tämä sunkin mielestä tosi tylsä? Eihän tässä tapahdu mitään." Taisin nukahtaa hetkeä myöhemmin :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.