11 + 11 + 11 asiaa minusta

Hyvä lauantaiaamua! Lähden tästä kohta viettämään mahtavaa kaveripäivää jumpan, lounaan ja shoppailun merkeissä ihanan ystävän kanssa, mutta vastailinpa tässä aamukahvia juodessani haastekysymyksiin joita sain viime viikolla. Kiitos Jonnalle, Marille ja Kirjahamsterille jotka muistivat minua Liebster Award-tunnustuksella ♥.

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:

 

1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.

2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.

3. Keksi 11 kysymystä.

4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

En nyt haasta ketään eteenpäin tai edes keksi uusia kysymyksiä, mutta tässä vastaukset minulle esitettyihin kysymyksiin:

Jonnalta

1. Kuka on suosikkisatuhahmosi?
- Satukysymykset ovat minulle jostain syystä vaikeita, mutta Marikki on ollut suosikkini kauan :).

2. Mitä kirjaa lukiessasi olet itkenyt?
- Näitä on monta! Ekana mieleen tulee Orringerin Näkymätön silta, Ervastin Jäähyväiset Einolle ja Bryan Clayn Redemption.

3. Mikä on mielestäsi paras kirjasarja?
- Tällä hetkellä tykkään McCall Smithin Naisten etsivätoimisto-kirjoista. Ja Jalna-kartanosaja on minulle rakas.

4. Minkä kirjan olet lukenut useaan otteeseen?
- Luen harvoin kirjoja uudemman kerran, vaikka pitäisin niistä paljon. Koen mieluummin uusia lukuelämyksiä kuin että luen samaa kirjaa uudelleen. Sue Monk Kiddin Mehiläisten salaisuudet olen lukenut kahdesti.

5. Minkä kirjan lukemista odotat tällä hetkellä eniten?
- Susan Fletcherin Tummanhopeisen meren!

6. Mikä on suosikkisarjakuvasi?
- En lue sarjakuvia, enkä ole ikinä oikeastaan lukenutkaan.

7. Onko sinulle merkitystä sillä onko kirja kovakantinen vai pokkari?
- Omistan mieluummin kovakantisia ja luenkin niitä mieluummin. Pokkarit ovat ihan hyviä reissukavereita, mutta muuten kovakantiset kyllä sopivat käsiini (ja silmilleni) paremmin.

8. Luetko näytelmiä?
- En ole ainakaan vielä lukenut.

9. Mikä on lapsuutesi rakkain kirja?
- Kaikista rakkain taitaa olla sininen satukirja nimeltä "50 iltasatua" tai jotain sinnepäin. Valitsimme aina muutaman iltasadun veljeni kanssa juuri siitä kirjasta.

10. Kuka on lempikuvittajasi?
- Tätä en ole edes miettinyt! Rudolf Koivun kuvista pidän kovasi, minulla on kalenteri ja paljon kortteja kirjanmerkkeinä joita koristaa hänen kuvituksensa. 

11. Luetko kirjoja muilla kielillä kuin suomeksi?
- Luen myös ruotsiksi ja englanniksi silloin tällöin.

Marilta

1. Mitä luet juuri nyt?
- Nyt minulla on kesken lukupiirikirjamme Murakamin Sputnik-rakastettuni, Oatesin Sisareni, rakkaani ja myös Abulhawan Jeninin aamuja olen aloitellut muutaman sivun verran.

2. Onko sinulla useampi kirja kerrallaan kesken, vai luetko yhden kerrallaan?
- Usein on useampi kesken kerrallaan, mutta usein niistä yksi on kuitenkin sellainen, jota luen muita enemmän. Sitten aloittelen muita kirjoja parin sivun verran ja makustelen niitä, ja nostan lukupinossa vähän korkeammalle jos vaikuttaa lupaavalta :D.

3. Millä kielillä luet kirjoja?
- Suomi, ruotsi, englanti.

4. Millä perusteella valitset kirjat, jotka luet?
- Valitsen kirjoja jotka kiinnostavat minua aiheensa tai kirjailijansa vuoksi. Joskus kauniin kannen vuoksi, joskus siksi, että kirjaa on kovasi kehuttu jossain muualla.

5. Lukevatko muut perheessäsi sinun lisäksesi?
- Äitini lukee kyllä jonkun verran, ja isänikin sain kiinnostumaan lukemisesta pari vuotta sitten. Veljeni lukee todella harvoin.

6. Missä luet mieluiten?
- Omassa sängyssä, junassa, sohvannurkassa, ulkona auringonpaisteessa.

7. E-kirja vai perinteinen?
- Perinteinen!

8. Kirja, johon et koskaan kyllästy?
- Luen harvoin samaa kirjaa monta kertaa, joten en osaa sanoa. Kyllästyisin varmana kaikkiin kirjoihin jos lukisin ne sata kertaa :D.

9. Mikä lukemisessa on parasta?
- Uusien asioiden oivaltaminen, muihin maailmoihin uppoaminen, uusien näkökulmien saaminen, eri kulttuureista oppiminen...

10. Mikä on paras kirjamuistosi lapsuudesta?
- Kirjamuistoja on monia, mutta jokaviikkoiset kirjastoreissut äidin ja veljen kanssa oli ihan parhaita!

11. Miten muut ihmiset suhtautuvat lukuharrastukseesi?
- Useimmat ihmettelevät vain, miten ehdin lukea niin paljon vaikka elän muutenkin tällä hetkellä kiireistä elämää. ;)

Kirjahamsterilta

1. Mikä on suosikki kukkasi?
- Rakasta kielojen tuoksua, mutta myös tulppaanit ovat minusta kauniita.

2. Mikä on lempi vuodenaikasi?
- Rakastan myös syksyä, mutta nyt on kyllä pakko sanoa kesä!

3. Mikä on paras makeinen?
- Suklaa & lakritsi (mutta ei yhdessä...)

4. Mitä hyvän kirjan pitää mielestäsi sisältää?
- Tunteita, mielenkiintoisia henkilöitä, hieman romantiikkaa, yllätyksiä, mielenkiintoinen ympäristö ja sellainen tietynlainen tunnelma.

5. Missä kirjassa on kaunein kansi?
- Vaikea kysymys, kauniita kansia on niin paljon! Viime vuosien suosikkejani on esim. Michael Cunninghamin Illan tullen-kirjan kansi.

6. Suositko kovakantisia vai pokkareita?
- Kovakantisia.

7. Luetko mielummin suomennoksen vai alkuperäiskielellä?
- Riippuu alkuperäiskielestä. Jos alkuperäiskieli on ruotsi suosin ehdottomasti ruotsinkielistä. Muuten oikeastaan suomennosta.

8. Missä luet mieluiten?
- Sängyssä, sohvannurkassa...

9. Mikä on suosikki lainauksesi?
- "Kaikkea ei näe silmillään, tärkeimmät asiat näkee vain sydämellään." (Pikku Prinssi)

10. Voiko elokuvaversio olla parempi kuin alkuperäinen kirja? Jos voi niin mikä?
- Varmasti voi olla, mutta minulla ei kyllä tule nyt mieleen mitään. No Cunninghamin Tunnit ei vaakuuttanut minua kirjana yhtä paljon kuin elokuvana.

11. Mikä on ollut huonoin elokuva, jonka olet nähnyt, ja joka on perustunut kirjaan?
- Hmmm...Nyt äkkiseltään ei tule yhtään huonoa mieleen, vaikka niitä ihan varmasti on. Kertokaahan te, tämä on kiinnostava aihe!:) 

Aurinkoista lauantaita kaikille!:)

Matkalla kotiin / Julie Kibler

Matkalla kotiin / Julie Kibler

Gummerus, 2013. 504 sivua.

Alkuteos: Calling Me Home, 2013.

Suomentanut: Riie Heikkilä

Kannen suunnittelu: Anna Gorovoy & Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? kustantajalta saatu ennakkokpl

Julie Kiblerin esikoisromaani Matkalla kotiin on ollut paljon esillä blogeissa viime aikoina. Minä säästelin kirjaa pääsiäislukemiseksi, ja oikeastaan tämä olikin varsin hyvä valinta muutaman lomapäivän lukemiseksi.

Kirja liikkuu kahdessa aikatasossa, nykyajassa seurataan Dorrieta joka lähtee lähes 90-vuotiaan Isabellen seuraksi hautajaisiin ja toisaalta Isabelle kertoo menneisyydestään 1930-40 luvun Kentuckyssa jolloin hän oli nuori nainen ja rakastunut perheensä taloudenhoitajan tummaihoiseen poikaan, Robertiin. Ympäröivä yhteiskunta ei hyväksynyt mustan miehen ja valkoisen naisen suhdetta, ja rakastunut pari sai tuntea yhteiskunnan julmuuden monta kertaa.

Matkalla kotiin on tarinaltaan mukaansatempaava. Minä halusin nopeasti tietää, miten Isabellen ja Robertin suhteen kävi. Pidin ratkaisusta sekoittaa kirjaan kahden aikatason tapahtumia, mutta luin kuitenkin ehdottomasti mieluummin Isabellen menneestä elämästä kuin Dorrien elämän kiemuroista nykyajassa. Kibler kirjoittaa helposti ymmärrettävää ja sujuvaa tekstiä ja tämä oli varsin nopealukuinen kirja. Myös kirjan aiheet olivat todella kiinnostavia ja Isabellen ja Robertin rakkaussuhde paljon tunteita ja ajatuksia herättävä.

Matkalla kotiin ei ole mitenkään erityisen yllättävä tai erikoinen kirja, useimmat juonenkäänteet olivat varsin ennalta-arvattavia ja odotettuja, mutta eipä se minua sen suuremmin ärsyttänyt. Kirjan henkilöt ovat kiinnostavia, vaikkakaan kaikki eivät olleet erityisen miellyttäviä. Isabellesta pidin kovasti, ja Robert vaikutti sympaattiselta ja mukavalta. Isabellen äiti taas pääsi suurelle inhokkilistalleni, ja tunsin miten verenpaineeni nousi joka kerta hänen ilmestyessä kuvioihin. Isabellen isä oli ristiriitainen henkilö. Toisaalta pidin hänestä, ja hän vaikutti hyvää tarkoittavalta, rakastavalta isältä. Toisaalta taas raivostuin joka kerta kun tohveli-isä ei sanonut vaimolleen vastaan, vaan antoi tämän dominoida perhettä miten halusi tyhmien sääntöjensä perusteella. Kirja kuitenkin kosketti ja sen henkilöt, etenkin Isabelle ja Robert, tulivat läheisiksi ja heille toivoi hyvää. Toisaalta koin Dorrien lopulta hieman etäisemmäksi ja melkeinpä vähän turhaksi tarinan osalta. Minulle olisi riittänyt Isabellen ja Robertin tarina.

Kaikesta nurinasta huolimatta Matkalla kotiin oli minulle onnistunut pääsiäiskirja. Viihdyin kirjan parissa hyvin ja muutamista ärsytyksistä huolimatta tämä oli mukaansatempaava, viihdyttävä ja otteessaan pitävä lukuromaani. Ei täydellinen, mutta sopivan hyvä tämän loman lukemiseksi.

 ★★★★-

Kolme käskyä / Paula Havaste

Kolme käskyä / Paula Havaste

Gummerus, 2013. 374 sivua.

Kannen kuvat: Istockphoto

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Olen ihastunut kovastikin Paula Havasteen kahteen aiempaan kirjaan Kaksi rakkautta sekä Yhden toivon tie. Nämä kaksi ja nyt keväällä ilmestynyt Kolme käskyä muodostavat trilogian, joka kertoo Mäkisen perheen elämästä sotavuosien Suomessa. Kun aiemmissa kirjoissa päähenkilöinä on ollut perheenäiti ja vaimo Anna sekä tämän sisko Oili, uusimmassa osassa päähenkilönä on Raija, Annan ja hänen miehensä vanhin lapsi, ja sotavuodetkin ovat jo takanapäin. Kolme käskyä on edeltäjiensä tapaan mukaansatempaava ja hieno romaani.

Kotona on erinäisistä syistä painostava ilmapiiri, joten Raija on iloinen kun hän kuulee päässeensä koko kesäksi töihin Lappiin, perusteilla olevan kotiseutumuseon valmisteluhommiin. Pitkä junamatka, teltassa nukutut yöt ja alkeelliset olosuhteet ovat partiota harrastavalle Raijalle tuttua, joten hän nauttii kesästä ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Työkavereina hänellä on muutama miespuolinen opiskelukaveri, joiden kanssa Raija tulee useimmiten hyvin toimeen. Kesä muuttuu vielä mieleenpainuvammaksi ja kiinnostavammaksi, kun Raija tapaa Rainerin, salaperäisen lavatansseissa esiintyvän mustalaismiehen. Kaikki eivät Raijan ja Rainerin ystävyydestä kuitenkaan innostu, mutta Raija haluaa oppia tuntemaan miehen paremmin ja etenkin oppia tuntemaan tämän elämäntapaa.

Havaste on jälleen kerran onnistunut luomaan heti alusta saakka mukaansatempaavan tarinan. Minä uppouduin Raijan elämänkuvailuun heti kirjan ensisivuilta lähtien, ja halusin heti tietää kuinka Raijan kesä etenee. Luin Kolme käskyä parilta istumalta, ja muistan uppoutuneeni Havasteen trilogian kahteen aiempaan osaan ihan samalla tavalla. Mäkisen perheessä on jotain todella kiehtovaa, ja nämä kirjat on ihan kuin minulle tehtyjä. Raija oli päähenkilönä kiinnostava. Maanläheinen, sympaattinen ja rohkea nuori nainen, jolla oli kiinnostavia mielenkiinnonkohteita. Mystiikka, horoskoopit ja kansantiede on läsnä Raijan elämässä lähes päivittäin ja tuovat kiinnostavia yksityiskohtia kirjan etenemiseen.

Mäkisen perhe on kahdesta aiemmasta kirjasta entuudestaan minulle tuttu, ja pidinkin kovasti siitä, että heidän perhe-elämästään sai myös tässä kirjassa kuulla hieman enemmän. Havaste kirjoittaa jälleen helposti ymmärrettävää, sujuvaa ja kaunista kieltä. Pidin myös sivuhenkilöistä, joita oli sopiva määrä ja jotka olivat kiinnostavia persoonia. Lapin maisemat ja mustalaiskulttuuri toivat kirjaan vielä viimeisen silauksen, jotta minä viihdyin Kolmen käskyn parissa todella hyvin.

Kokonaisuutena Kolme käskyä oli juuri minun kirjani. Pidin tässä kaikesta ja vietin mukavia hetkiä Raijan elämää seuraten Lapin maisemissa. Harmi jos tämä jää viimeiseksi osaksi, olisin mielelläni lukenut Mäkisen naisten elämästä vielä muutaman kirjan verran!

★★★★★

Lumen maa / Yasunari Kawabata

Lumen maa / Yasunari Kawabata

Tammen Keltainen kirjasto, 1963. 167 sivua.

Alkuteos: Yukiguni, 1947.

Englannin- ja saksankielisistä käännöksistä suomentanut: Yrjö Kivimies

Kannen suunnittelu: Martti Mykkänen

Mistä minulle? kirpparilöytö

Yasunari Kawabata kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden kirjoihin minun on ollut tarkoitus tutustua jo vaikka kuinka kauan. Olen löytänyt sekä nyt lukemani Lumen maan, että Tuhat kurkea kivoina, vanhoina Keltaisen kirjaston painoksina kirpparilta. Lumen maa olisi sopinut varmaan loistavasti luettavaksi kylmimpänä talvipäivänä, vaikka viihdyin lumisissa japanilaismaisemissa todella hyvin myös näin keväälläkin.

Rikas oman tiensä kulkija Shimamura rakastuu kauniiseen nuoreen geishaan Komakoon. Keski-ikäinen, kylmä ja pidättyväinen perheellinen Shimamura unohtaa kaiken muun elämänsä, ja matkaa Komakon kanssa kylmiin talvimaisemiin jossa rikkaat turistit nauttivat elämästään. He uivat kuumissa lähteissä, ihailevat talvisia maisemia ja maahan leijailevia lumihiutaleita. Shimamuran ja Komakon yhteisiä hetkiä varjostaa miehen kylmyys, hänen surumielisyytensä ja hänen haaveiluun taipuvainen luonteensa. Komako vuorostaan ylläpitää geishojen perinnettä, hän on avoin ja luonnollinen, kauneudellaan ja hyvätapaisuudellaan hurmaava.

Lumen maa on kauniin haikea rakkaustarina mutta tämä kirja kätkee kansiensa väliin niin paljon muutakin. Kieli on aivan upeaa, runollisen kaunista. Suomentaja Yrjö Kivimies on taatusti tehnyt hienoa työtä. Myös kirjan tunnelma on aivan omanlaisensa, kaunis, rauhallinen, hieman surumielinenkin. Lisäksi pystyin näkemään kirjan maisemat silmissäni, ja todellakin uppouduin kirjan tunnelmaan ja sen kuvailemaan paratiisiin. Lumihiutaleet putoilivat taivaalta, ne olivat kuin valkoisia pioneja, ihmiset nauttivat kuumista lähteistä, moderni juna kuljetti rentoutumaan ja taas takaisin arjen keskelle. Ja kun tähän kaikkeen lisää vielä minua kovasti kiinnostavan geishaperinteen, uppoudin Lumen maan vietäväksi kirjan ensisivuilta asti.

Kawabata on todella kiinnostava kirjailija. Lumen maa on ensimmäinen japanilainen romaani, joka on suomennettu. Kawabata on myös Nobelvoittaja, ja jollakin tavalla esikuva suuren suosion saavuttaneelle japanilaiselle kertomakirjallisuudelle. Minä olen ihan selvästi japanilaisen kirjallisuuden ystävä. En osaa sanoa mikä siinä kiehtoo, mutta nyt Murakamin ja Ishiguron lisäksi voin nostaa suosikkikirjailijoideni joukkoon myös Kawabatan.

Lumen maassa tärkeintä ei ehkä ole sen tarina, vaikka pidinkin kirja rakkaustarinasta. Tarinaa vielä enemmän minä ihastuin kuitenkin kirjan kieleen ja tunnelmaan, ja nautin kirjan lukemisesta todella paljon. Odotan innolla, että ehdin lukemaan lisää Kawabataa!

★★★★+

Ps! Hyvää Pääsiäistä kaikille! Toivottavasti teillä on kivaa lukemista vapaapäiviksi (jo sellaisia on...)!:)

Hitlerin tytär / Vilmos Csaplár

Hitlerin tytär / Vilmos Csaplár

WSOY, 2012. 336 sivua.

Alkuteos: Hitler lánya, 2009.

Suomentanut: Outi Hassi

Kannen suunnittelu: Mika Tuominen

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Vilmos Csaplárin romaani Hitlerin tytär herätti aiheensa vuoksi kiinnostukseni viime kesän kirjakatalogeissa. Sitten kuulin kirjan olevan vaikea, joten laskin sitä lukupinossani aina vain alemmaksi. Nyt kirjaston palautuspäivä läheni kovaa vauhtia, joten päätin vihdoin tarttua tähän. Ja olihan se vaikea, minulle iltalukemisena välillä liiankin runsas ja sekava.

Hitlerin tyttäressä seurataan monen henkilön tarinoita monessa eri ajassa. Kirjan takakannen ja nimen perusteella kuvittelin, että kirja kertoo tarinan Hitlerin tyttärestä. Niin ei aivan ollut, vaan tässä seurataan useamman henkilön tarinoita. Aikajaksokin on varsin laaja, ensimmäiset tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan loppuun ja kirjan lopussa eletään jo melkein 1960-lukua. Hitlerin tyttären tarina on yksi kirjan monesta tarinasta. Fanni Kucor viettää yhden yön Hitlerin seurassa, ja myöhemmin syntyy tytär Jolán jonka isä mitä ilmeisimmin on itse Hitler. Jolánin tarina on kirjan parasta antia, monen muun henkilön tarinat olivat sekavampia ja monta kohtaa meni minulta ohi.

Minulla oli suuria vaikeuksia kirjan ensisivuilta lähtien painaa mieleeni henkilöiden vaikeita, unkarilaisia nimiä. Lisäksi kaikilla oli vähintään yksi kutsumanimi ja henkilögalleria oli muutenkin minun makuuni aivan liian suuri. En myöskään oikein missään vaiheessa päässyt tarinaan, tai tarinoihin, sisälle eikä kirja rankoista kohtaloista huolimatta onnistunut koskettamaankaan minua. Hitlerin tytär oli yksinkertaisesti minulle liian vaikea ja sekava kirja.

Tässä kirjassa oli ehdottomasti aineksia parempaan lukukokemukseen. Historialliset romaanit kiinnostavat minua, etenkin toisesta maailmansodasta kertovat. Vaikka sota oli tässäkin läsnä, ja Hitlerin tytär joutui Hitlerin kauheuksien keskelle, ei sekään onnistunut nostamaan kiinnostustani. Jos kirja olisi ollut yhtään paksumpi olisin varmaan jättänyt tämän kesken.

Hitlerin tytär on kuitenkin mielenkiintoinen katsaus Unkarin historiaan, mutta muuten en kyllä jää muistelemaan tätä lukukokemusta kovinkaan positiivisena. Odotin parempaa, selkeämpää ja hieman helpompaa tuttujen varoitteluista huolimatta.

★★

5 asiaa-haaste

Katri haastoi minut kertomaan hieman asioita itsestäni. Tässä omat viiden kohdan listani. Kiitos Katrille!:) Huomenna jatketaan täälläkin taas kirjajutuilla. Olen ehtinyt lukemaan viikonlopun aikana todella vähän, koska tuo ihana auringonpaiste on aiheuttanut todella liikunnallisen viikonlopun!

5 asiaa joita tarvitsen päivittäin

♥ Liikunta
♥ Uni
♥ Huulirasva
♥ Sukat
♥ Puhelin

5 suosittelemaani kirjaa

♥ Näkymätön silta / Julie Orringer
♥ Geishan muistelmat / Arthur Golden
♥ Oman elämänsä sankari / John Irving
♥ Missä kuljimme kerran / Kjell Westö
♥ Kirjeitä kiven alle / Marja Leena Virtanen

5 materialistista lahjatoivetta

♥ Uudet juoksukengät
♥ Kirjoja!
♥ Matkalahjakortti
♥ Urheiluvaatteita
♥ Lahjakortti kenkäkauppaan

5 paikkaa jossa haluaisin käydä

♥ Sveitsin / Itävallan Alpeista en ikinä saa tarpeekseni
♥ Irlanti
♥ Venezuela
♥ Bali
♥ Lontoo

5 adjektiivia minusta

♥ Iloinen
♥ Kärsimätön
♥ Kiltti
♥ Onnellinen
♥ Periksiantamaton

5 lempiruokaani

♥ Tonnikala-pinaattilasagne
♥ Kaverin tekemä broiler-fetajuustosekoitus
♥ Itsetehty pitsa
♥ Tortillat
♥ Kaalilaatikko

5 elämänohjettani

♥ Kaikkea ei näe silmillään, tärkeimmät asiat näkee vain sydämellään.
♥ Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan.
♥ Muista, että me kaikki elämme vain kerran
♥ Elä hetkessä.
♥ Tee elämästäsi elämys.

5 haastettavaa blogia:

♥ Kirjakirppu
♥ kujerruksia
♥ Rakkaudesta kirjoihin
♥ Lukuisa
♥ Unni lukee

Hän rakastaa minua / Virpi Pöyhönen

Hän rakastaa minua / Virpi Pöyhönen

WSOY, 2013. 190 sivua.

Kannen suunnittelu: Sami Saramäki

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Psykologian väitöskirjaa tekevän Virpi Pöyhösen esikoisromaani Hän rakastaa minua herätti kiinnostukseni aluksi siksi, että olen kerran istunut Pöyhösen luennolla Turun yliopistolla. Halusin ehdottomasti katsoa, minkälaisen romaanin Pöyhönen on kirjoittanut ja samalla innostuin siitä, että kirjan tapahtumat asettuvat suurilta osin Turkuun. Minulle tuli myös mieleen, että kaunokirjallisuutta kirjoittavia psykologeja on varsin paljon (Pöyhönen, Jussi Valtonen, Henna Helmi Heinonen, Cecilia Samartin...) ja aloin miettiä erilaisia syitä tähän. Mielenkiintoista, voisinkin perehtyä tähän asiaan joskus hieman tarkemmin... Nyt kuitenkin muutama sananen Pöyhösen esikoisesta!

Kiira palaa kotiinsa Turkuun vietettyään vuoden Wyomingissa, hevosten ja kantrimusiikin ympäröimänä. Wyomingiin jäi Sheena ja Jon, Kiiran läheisimmät ystävät jotka tekivät vuodesta Wyomingissa unohtumattoman. Nyt Kiira kamppailee arjen kanssa Suomessa. Hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja eksyneeksi, mutta kun hän eräänä yönä löytää punaisen käsilaukun ja alkaa seurata laukun omistajaa, hän tuntee saavansa taas hieman otetta elämästään Suomessa.

Krista vuorostaan yrittää saada oman elämänsä palasia kohdilleen. Hän viihtyy työssään toimittajana, ja elättelee toiveita että työkaveri Harri järjestäisi oman elämänsä niin, että hän voisi jatkaa sitä Kristan kanssa. Kristalle ja Harrille tuleekin yllättäen tilaisuus olla kahdestaan, elää viikko yhdessä yötä päivää, kun heidät määrätään työreissulle Tokioon ja Kiotoon.

Hän rakastaa minua kertoo nuoren naisen ja tytön teiden yllättävästä risteämisestä. Se kuvailee arjen yksityiskohtia hienosti ja tarkasti, ja alle 200 sivuun on mahdutettu hieno ja ehjä tarina. Kirjassa on myös upean tiivis, julmakin kuvaus kolmen nuorukaisen läheisestä ystävyydestä. Identiteettinsä, itsensä etsiminen ja löytäminen on myös tärkeä aihe, ja tässä kiinnostavasta näkökulmasta kirjoitettu.

Pöyhösen kieli on kaunista ja sujuvaa, välillä psyähdyin lukemaan kauniita lauseita uudemman kerran. Kuten jo ennen kirjan lukemista arvelin, pidin myös siitä että kirjan tapahtumista suuri osa asettuu Turkuun. On kiva seuralla tuttuja paikkoja ja -katuja kirjan sivujen kautta.

Kirjan alkupuoli oli minusta hieman pitkästyttävä, ja kesti hetken ennen kuin päsin tapahtumista kärryille. Tapahtumien käännekohtakin tuli varsin myöhäisessä vaiheessa, mutta kirjan loputtua en enää erityisemmin ärsyyntynyt tuostakaan. Minä pidin tästä kirjasta yllättävänkin paljon, en aina jaksa innostua tavallisen suomalaisen arjen kuvaamisesta. Tässä oli kuitenkin hieman erilainen näkökulma, ja Kiiran muistot Wyomingista toi lisämausteen tarinalle. Vaikka kirjassa on varsin ennalta-arvattaviakin osia onnistui lopun juonenkäänteet kuitenkin yllättämään minut.

Hän rakastaa minua oli minulle siis positiivinen lukukokemus ja viihdyn kirjan parissa lopulta oikein hyvin. Sopiva kirja minulle juuri tähän hetkeen!

★★★★