Matkalla kotiin / Julie Kibler
Gummerus, 2013. 504 sivua.
Alkuteos: Calling Me Home, 2013.
Suomentanut: Riie Heikkilä
Kannen suunnittelu: Anna Gorovoy & Eevaliina Rusanen
Mistä minulle? kustantajalta saatu ennakkokpl
Julie Kiblerin esikoisromaani Matkalla kotiin on ollut paljon esillä blogeissa viime aikoina. Minä säästelin kirjaa pääsiäislukemiseksi, ja oikeastaan tämä olikin varsin hyvä valinta muutaman lomapäivän lukemiseksi.
Kirja liikkuu kahdessa aikatasossa, nykyajassa seurataan Dorrieta joka lähtee lähes 90-vuotiaan Isabellen seuraksi hautajaisiin ja toisaalta Isabelle kertoo menneisyydestään 1930-40 luvun Kentuckyssa jolloin hän oli nuori nainen ja rakastunut perheensä taloudenhoitajan tummaihoiseen poikaan, Robertiin. Ympäröivä yhteiskunta ei hyväksynyt mustan miehen ja valkoisen naisen suhdetta, ja rakastunut pari sai tuntea yhteiskunnan julmuuden monta kertaa.
Matkalla kotiin on tarinaltaan mukaansatempaava. Minä halusin nopeasti tietää, miten Isabellen ja Robertin suhteen kävi. Pidin ratkaisusta sekoittaa kirjaan kahden aikatason tapahtumia, mutta luin kuitenkin ehdottomasti mieluummin Isabellen menneestä elämästä kuin Dorrien elämän kiemuroista nykyajassa. Kibler kirjoittaa helposti ymmärrettävää ja sujuvaa tekstiä ja tämä oli varsin nopealukuinen kirja. Myös kirjan aiheet olivat todella kiinnostavia ja Isabellen ja Robertin rakkaussuhde paljon tunteita ja ajatuksia herättävä.
Matkalla kotiin ei ole mitenkään erityisen yllättävä tai erikoinen kirja, useimmat juonenkäänteet olivat varsin ennalta-arvattavia ja odotettuja, mutta eipä se minua sen suuremmin ärsyttänyt. Kirjan henkilöt ovat kiinnostavia, vaikkakaan kaikki eivät olleet erityisen miellyttäviä. Isabellesta pidin kovasti, ja Robert vaikutti sympaattiselta ja mukavalta. Isabellen äiti taas pääsi suurelle inhokkilistalleni, ja tunsin miten verenpaineeni nousi joka kerta hänen ilmestyessä kuvioihin. Isabellen isä oli ristiriitainen henkilö. Toisaalta pidin hänestä, ja hän vaikutti hyvää tarkoittavalta, rakastavalta isältä. Toisaalta taas raivostuin joka kerta kun tohveli-isä ei sanonut vaimolleen vastaan, vaan antoi tämän dominoida perhettä miten halusi tyhmien sääntöjensä perusteella. Kirja kuitenkin kosketti ja sen henkilöt, etenkin Isabelle ja Robert, tulivat läheisiksi ja heille toivoi hyvää. Toisaalta koin Dorrien lopulta hieman etäisemmäksi ja melkeinpä vähän turhaksi tarinan osalta. Minulle olisi riittänyt Isabellen ja Robertin tarina.
★★★★-
Minullekin tämä oli todella mielekäs ja viihdyttävä lukukokemus, luin sen ollessani lapsuuskodissani käymässä. Yhdessä päivässä kirjan luki helposti. Minullekin menneisyys oli mielenkiintoisempi kuin Dorrien tarina.
VastaaPoistaMinäkin luin tämän nopeasti muutamalta istumalta. Isabellen tarina oli kiinnostavampi kuin Dorrien, mutta toki heidän tarinansa oli minusta yhdistetty ihan hyvin :).
PoistaMinä vieläkin jahkailen tämän kanssa, sillä kun on lukenut oikeesti hulluna USAn rotukysymyksistä vuosia, kaikki siitä tehty viihde vähän pelottaa. En lukenut edes Piiat, vaikka kaikki muut sitä niin kehuivat...No, suvi kaiken näyttää voi.
VastaaPoistaLuulen että tämä sopisi hyvin kesäkirjaksi! Minä pidin Piioista vielä enemmän kuin tästä, se oli jotenkin runsaampi ja ei niin ennalta-arvattava kuin tämä. Mutta suosittelen kyllä molempia :).
PoistaOlen jo useista blogeista tästä lukenut ja jäänyt miettimään pitäisikö tämä lisätä lukulistalle vai ei. Aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta aina jään pohtimaan tuota ennalta-arvattavuutta... Nyt taidan kuitenkin arvostelusi innostamana lisätä tämän sinne listalle, koska ainakin Piiat kirjasta pidin paljon =)
VastaaPoistaP.S. Blogissani on sinulle tunnustus
Kyllä tämän lukee mielellään vaikka aika ennalta-arvattava onkin. Ja minä olen armoton salapoliisi lukiessani, yritän aina saada kaiken etukäteen selville pienistäkin vinkeistä, joten voi olla että tämä ei kaikille ole niin ennalta-arvattava :D. Kiitos tunnustuksesta!!♥
PoistaSanna, ihan samat fiilikset tästä jäi. Minäkin tykästyin Isabelleen ja Robertiin, mutta se Isabellen äiti... mur! Dorrien tarina oli ehkä vähän turha, ja jäi ehdottomasti Isan varjoon. Minusta tämä oli ihan hyvä lukuromaani, koskettava ja hyvin kirjoitettu.
VastaaPoistaIhan samaa mieltä olen kanssasi! Dorrien tarinaa ei minusta olisi edes oikeastaan kaivattu tähän, jäi hieman "tylsäksi" ja ylimääräiseksi.
PoistaOdotan tätä innolla... :)
VastaaPoistaToivottavasti tykkäät!:)
PoistaOlemme nähtävästi todella samaa mieltä tästä kirjasta! Minullekin tämä oli aivan mukava lukukokemus, sopivan viihdyttävä, ja Dorrien osuus tarinassa oli minustakin aika turha, koska Isabellen ja Robertin tarina kiinnosti minua niin paljon enemmän. Mutta aivan hyvä tämä kuitenkin oli, lukemisen arvoinen :)
VastaaPoistaSamaa mieltä siispä :). Lukemisen arvoinen, mutta ei mikään maata mullistava tapaus :).
PoistaEhkä pitääkin lukea tämä kirja, kun kaikesta huolimatta vaikuttaa ihan kiintoisalta. Alkuun jotenkin vaikutti turhan viihteelliseltä, mutta ehkä ei sittenkään :)
VastaaPoistaOn tämä viihteellinenkin, mutta ei minusta liian ;). Kokeile ihmeessä!:)
Poista