Hyvä äitipuoli / Renate Dorrestein

Hyvä äitipuoli / Renate Dorrestein

WSOY, 2013. 205 sivua.

Alkuteos: De Stiefmoeder, 2011.

Suomentanut: Sanna van Leeuwen

Kannen suunnittelija: Anna Makkonen

Mistä minulle? kustantajalta pyydetty arvostelukpl

Renate Dorrestein kuuluu kirjailijoihin, joiden teoksiin olen halunnut tutustua jo kauan. Aloitin kirjailijan tuoreimmasta suomennetusta romaanista Hyvä äitipuoli, vaikka hyllystäni löytyy niin Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa kuin Lainaa vain-kirjatkin.

Hyvässä äitipuolessa seurataan Axelin ja Clairen uusperhettä. He ovat eläneet jo parikymmentä vuotta yhdessä Axelin tyttären Josefienin kanssa, ja ovat olleet varsin tyytyväisiä elämäänsä. Tasaisen onnellinen arki kokee kuitenkin käänteen, kun Axelille selviää eräs asia, jonka Claire on salannut mieheltään. Parin välit tulehtuvat juuri samaan aikaan, kun heidän on tarkoitus matkustaa yhdessä muutamamaksi päiväksi Clairen työhön liittyvään tilaisuuteen Englantiin. Claire lähtee matkaan yksin, ja koko perheen elämä on näiden päivien aikana ylösalaisin. Yllättävät sairaudet ja onnettomuudet aiheuttavat vielä lisähämminkiä päiviin, ja Clairen ja Axelin suhde ja luottamus on kääntynyt täysin päälaelleen.

Hmm.

Kirjan idea oli varsin kiva, joskaan takakansi ei jättänyt erityisen paljon arvailujen varaan, vaan kuvaili kirjan keskeisiäkin tapahtumia varsin suorasukaisesti. Minä tiesin (tai arvasin) oikeastaan kirjan ensisivuilta lähtien, miten tässä käy ja mitä on tapahtunut, joten sinänsä lukukokemus oli jopa hieman tylsä. Kirjan kieli on kuitenkin sujuvaa ja jouhevaa, ja luin tekstiä mielelläni. Suomentaja on minun silmääni tehnyt hyvää työtä, kieli soljui kivasti eteenpäin eikä outoja sanavalintoja tai muutakaan osunut silmääni. Hyvä äitipuoli oli myös nopealukuinen, ja siksi ihan sopiva välipalakirjana.

Myös kirjan henkilöhahmot olivat kiinnostavia, joskin ärsynnyin etenkin Axelin vatvovaan tyyliin. Jotenkin minua ärsytti hieman myös henkilöiden lapsellisuus. En ymmärtänyt miksi kukaan ei nostanut ns. kissaa pöydälle, vaan mietti tapahtunutta itsekseen. On tottakai selvää, että tällä tavalla asioiden oikea laita ei ainakaan selviä! Muutamia turhia ylilyöntejäkin kirjan tapahtumissa minusta oli, eikä ne ainakaan parantaneet kirjaa minun silmissäni.

Teemaltaan Hyvä äitipuoli on kiinnostava. Claire on ensimmäiset 12 vuotta ollut Josefienille hyvä äitipuoli, mutta nyt asiat ovat muuttuneet. Hyvästä äitipuolesta tulee paha, ja mukaan mahtuu jopa hieman noituutta. Kirjan loppuratkaisu oli minusta myös varsin lattea ja tylsä, vaikka esimerkiksi Maija onkin tulkinnut sen ihan eri tavalla kuin minä. Minä en valitettavasti kuitenkaan nähnyt lopussa mitään erikoista, vaan koin sen ennalta-arvattavana ja hieman lässynä.

Kokonaisuutena Hyvä äitipuoli ei potentiaalistaan huolimatta onnistunut herättämään minussa oikeastaan muita tunteita kuin ärsytystä. Kevyenä, viihteellisenä ja nopealukuisena välipalakirjana tämä oli ihan ok, mutta ei sen kummempaa. Toivon, että pidän Dorresteinin muista kirjoista enemmän kuin tästä!

★★