Valheet / Marisha Rasi-Koskinen

Valheet / Marisha Rasi-Koskinen

WSOY, 2013. 339 sivua.

Kannen suunnittelu: Marjaana Virta

Mistä minulle? ystäväiseltä lainassa (Kiitos Riina!)

Tartuin Marisha Rasi-Koskisen toiseen romaaniin Valheet suurella mielenkiinnolla ja innolla. Muistan ihastuneeni kirjailijan esikoiseen, Katariinaan, kovasti, mutta täytyy myöntää, että romaanin tapahtumat ovat unohtuneet tässä puolentoista vuoden aikana joka lukemisesta on vierähtänyt.

Ensiksi täytyy heti sanoa, että Valheet on hieno romaani. Ihastuin kirjan rakenteeseen heti alusta saakka. Jokaisen luvun kertojana toimii henkilö, joka edellisessä osassa on ollut sivuhenkilönä. Monessa tapauksessa kirjan eri luvut kertovat samoista asioista, mutta eri henkilön näkökulmasta. Lukijana jää miettimään, kenen tarinaan voi luottaa, kuka taas valehtelee tai muuttaa tapahtumien kulkua muuten vain.

Kirjan tunnelma on omanlaisensa, tiivis ja otteessaan pitävä. Tapahtumat sijoittuvat nimettömäksi jäävään suurkaupunkiin, jossa sade ja harmaus on jokapäiväistä. Heti kirjan ensimmäiseltä sivulta lähtien sade ja harmaus, synkähkö tunnelma, on käsinkosketeltava ja vahva. Kaupungin nimettömyys, monen henkilön erilaiset kohtalot, kokemukset ja valheet luovat kirjaan tietynlaisen jännitteen, joka pysyy mukana alusta loppuun.

Pidin myös kirjan erilaisista henkilöistä. Oman suunvuoronsa saa nuori tyttö joka epäilee äitinsä käytöstä, nuori mies joka huijaa vanhuksia, vanha rouva joka pelonsekaisin tuntein muistelee ja elää uudelleen menneisyyden ihmissuhteita sekä nuorisoporukka, joka koulun sijaan mieluummin keskittyy ihan muihin asioihin. Kirja on täynnä erilaisia, kiehtovia ihmiskohtaloita, kaikilla on oma tarinasa ja etenkin oma versionsa tarinasta kerrottavana.

Rasi-Koskinen kirjoittaa hienosti. Kieli on sujuvaa, soljuvaa ja kaunista. Kokonaisuutena Valheet on hieno, ehjä romaani ja yksi miinustähti tulee ainoastaan siksi, että muutaman henkilöhahmon tarina kirjan keskivaiheilla oli minusta hieman muita tylsempi. Nuorisojoukko seurailee koulussaan työskentelevän Bitin edesottamuksia, ja tämä osa kirjasta on täynnä outoja sanoja ja aiheita (jotain nettipelijuttuja tai roolipelejä tms.) joista en ymmärrä mitään, ja joista en myöskään ole kiinnostunut. Miinustähti tulee siis vain ja ainostaan sen vuoksi, että omat kiinnostuksenkohteeni eivät mene yksiin sen tarinan kanssa. Kokonaisuutena Valheet on hieno, rakenteeltaan ihanan erilainen ja tunnelmaltaan mieleenpainuva romaani.

★★★★

Ps! Olimme eilen Annin kanssa tämän kirjan sekä Virpi Pöyhösen esikoisromaanin Hän rakastaa minua yhteisjulkkareissa Turun Pienessä Kirjapuodissa. Tapahtuma oli oikein kiva, ja oli kiinnostavaa kuulla kirjailijoiden kertovan kirjoistaan enemmän! Ja oli myös erityisen kivaa siksi, että olen pitänyt kummastakin kirjasta paljon ;).

Anna-Riikka Carlson haastattelee Virpi Pöyhöstä (keskellä) ja Marisha Rasi-Koskista (oik.).