Sputnik - rakastettuni / Haruki Murakami

Sputnik -rakastettuni / Haruki Murakami

Tammen keltainen kirjasto, 2003. 252 sivua.

Alkuteos: Supuutoniku no koibito, 1999.

Engl.kielestä suomentanut: Ilkka Malinen

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? kirjakauppaostos

Haruki Murakamin Sputnik-rakastettuni oli lukupiirimme kuukauden kirja. Tartuin kirjaan suurella innolla, olen ihastunut kahteen aiemmin lukemaani Murakamiin todella paljon. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta oli kiinnostava ja inspiroiva, ja Norwegian Wood yksi kauneimpia tarinoita joita olen ikinä lukenut.

Sputnikin kertojana toimii K, opettajana työskenteleva nuori mies joka on rakastunut opiskelukaveriinsa Sumireen. Sumire ei kuitenkaan ole rakastunut K:hon, mutta heidän välillään on läheinen, lämmin ja tärkeä suhde kummankin kannalta. Sumire tapaa tuttavansa häissä korealaistaustaisen, itseään vanhemman naisen, salaperäisen Miun. Sumire rakastuu ja lähtee yllättäen Miun kanssa maailmalle. K kaipaa Sumirea, tämän yöllisiä soittoja puhelinkopista ja outoja kysymyksiä. Sumiresta ei kuulu mitään, kunnes Miu eräänä päivänä pyytää K:n luokseen pienelle kreikkalaiselle saarelle. Sumire on kadonnut jäljettömiin, eikä Miu tiedä mitä tehdä.

Sputnik-rakastettuni on salaperäinen, maagisuudessaan kiinnostava niin tarinaltaan, henkilöiltään kuin ympäristöltäänkin. Osittain tapahtumapaikkana on Tokio, toisaalta taas pieni, salaperäinen kreikkalainen saari. Minä ihastuin molempiin paikkoihin, mutta etenkin pidin näiden kahden paikan luomasta kontrastista tässä tarinassa. Maailmat olivat aivan erilaisia ja loivat siksi kirjaan tietyn jännittävän tunnelman.

Murakamin kirjat suomennetaan usein englanninkielisestä käännöksestä, niin myös tämä. Kieli on kuitenkin sujuvaa ja tunnelma murakamimainen, eli sellainen johon olen tottunut hänen aiemmissa kirjoissaan. Suomentaja on siis tehnyt ainakin minun silmääni hyvää työtä. Myös tässä kirjassa on murakamimaista kummallisuutta, maagisuutta ja koko kirjan läpi vievä unenomainen fiilis. Tästä pidin, ja vaikka en ole surrealismin tai suuren maagisuuden ystävä kirjallisuudessa (tai no, muutenkaan), Sputnikissa sitä oli juuri sopivasti, jotta se loi kirjaan jännittävän, odottavan tunnelman.

Kirjan teemat- ystävyys, rakkaus, erilaiset ihmissuhteet- ovat kiinnostavia ja tärkeitä. Läheiset ja tiiviit ihmissuhteet luovatkin tähän kirjaan sen haikeankauniin tunnelman, ja yhdessä Murakamin kertojantaitojen ja sujuvan kielen kanssa se tekee Sputnikista hienon kokonaisuuden. Minusta tämä muistuttaa tunnelmaltaan ja tarinaltaan hieman Norwegian Woodia, mutta rakastuin siihen kuitenkin vielä hieman tätä enemmän. En tiedä ymmärsinkö tässä aivan kaikkea, mutta ehkä sitä ei aina tarvitse tehdäkään pitääkseen kirjasta...

 ★★★★+
Ps! Ihana yskityiskohta kirjasta: Sumire joi kahvia Nuuskamuikkusmukista!;)