perjantai 6. tammikuuta 2012

Lumipäiväkirja / Joel Haahtela


Lumipäiväkirja / Joel Haahtela

Otava, 2008. 190 sivua.
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen
Mistä minulle? Alelöytö kirjakaupasta

Olen päättänyt jo kauan sitten, että Joel Haahtela on kirjailija josta pidän. Luin eilen ensimmäisen Haahtelani, ja Lumipäiväkirjan jälkeen voin innoissani todeta, että odotukseni osuivat oikeaan. Olen jo Haahtela-fani!

Lumipäiväkirjan kertojana toimii keski-ikäistynyt oikeustieteen professori. Kun mies eräänä aamuna lukee sanomalehteä, hänen silmiinsä osuu lehtijuttu nuoruuden rakastetusta, saksalaisesta Sigridistä. Sigrid on vapautettu vankilasta istuttuaan vuosia terrorismin ja mm. murhan vuoksi. Mies ryhtyy muistelemaan nuoruuden vuosiaan Saksan Heidelbergissä yhdessä Sigridin kanssa, onnellisia päiviä, kauniita muistoja ennen kuin yhteys naiseen katkesi. Mies matkustaa Saksaan, tavoitteenaan tavata Sigrid, vielä yhden kerran. Kotisuomeen mies jättää itsetuhoisen tyttärensä Lauran sekä vaikean avioliiton toisen osapuolen, Erika-vaimon.

Saksassa mies uppoutuu nuoruutensa muistoihin, yhteisiin hetkiin Sigridin kanssa. Mieli täyttyy myös nykyajan ongelmista. Miksi Laura-tyttärellä on niin huono olla, miksi nuori nainen on niin onneton? Miksi avioliitto Erikan kanssa ei toimi, mikä ajaa parin yhä kauemmas toisistaan? Entä miksi suhde Sigridiin kauan sitten katkesi, miksi heistä ei sittenkään tullut jotakin erikoista, niin kuin Sigridin äiti myös uskoi. Mikä ajoi Sigridin hirmutekoihin ja lehtien etusivuille?

Haahtelan kirjoitustyyli on kaunis, runollinen, lumoava. Kirjan tunnelma on synkkä, tiivis, haikeakin. Päähenkilö on surumielinen, eksyksissä elämässään. Lumipäiväkirja saa minut myös kaipaamaan lunta, kaunista lumisadetta, valkoista peitettä joka levittyy kaupungin ylle. Kaikki on jotenkin helpompaa, kauniimpaa kun lumi on maassa.

Lumipäiväkirja on aiheiltaan rankka, on terrorismia, murhaa, perheongelmia ja itsemurhaa, mutta samalla kirja on kaunis ja sen tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa. Myös kirjan tapahtumat jäävät varmasti mieleen pitkäksi aikaa ja nostankin tämän myötä Haahtelan Katoamispisteen hieman korkeammalle lukupinossani.


★★★★+

Lumipäiväkirjasta myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Kuuttaren lukupäiväkirja
Sinisen linnan kirjasto  

10 kommenttia:

  1. Ihanaa, että sinusta(kin!) tuli Haahtela-fani heti ensilukemalla. Lumipäiväkirja ei olekaan ehkä kaikkein tyypillisin Haahtelan kirja, sen aihepiiri on aika erilainen kuin monissa muissa. Itsellänikin on muuten vielä Katoamispiste lukematta. :)

    VastaaPoista
  2. Jee, hyvä Sanna! Suosittelen pikaista Katoamispisteen lukemista, se oli mun eka Haahtela ja rakkautta ensi lukaisulla. Omassa välipalapinossani on Lumipäiväkirja ja kolme muutakin Haahtelaa, varo vaan, näihin jää koukkuun.

    VastaaPoista
  3. Mä en oikeasti tiedä vieläkään uppoaako Haahtela minuun. Tuntuu oudolta jäädä ulkopuolelle mutta ehkä olen lukenut vääriä kirjoja? Iloitsen silti aina kun joku rakastuu johonkin kirjaan tai kirjailijana, se on vaan niin ihanaa kun sattuu kohdalle!

    VastaaPoista
  4. Kaipa minunkin sitten pitäisi piakkoin ottaa tuntumaa Haahtelaan kun kerran tuli jotenkin kummasti kotiutettua Katoamispiste Sokoksen alehyllystä. ;)

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut Haahtelalta vasta Elenan, mutta ihastuin jo siihen kovasti!

    VastaaPoista
  6. Katja, odotankin sitten innolla seuraavia Haahtelan-kirjoja. En tosin ajatellut ahmia kaikkia nyt putkeen, vaan odotella hieman seuraavaa herkkupalaa;)

    Riina, hihh;) Mä taidan odottaa vähän aikaa ennen kuin luen seuraavan Haahtelani kuitenkin. Ettei ne lopu kesken;)

    anni.m., eihän kaikki voi tosiaan tykästä samoista kirjailijoista, ja ymmärrän hyvin jos Haahtela ei kaikkiin iske. Ehkä vielä löydät oman suosikkisi Haahtelan kirjoista, jos et ole kaikkia vielä lukenut:)

    peikkoneito, jee, pitäisi ehdottomasti!:)

    Susa, minä odotan Elenalta tosi paljon, olen lukenut vain hurjasti kehuja siitä:)

    VastaaPoista
  7. Jee!!! (Vaikken ole tätä Haahtelaa vielä lukenut.)

    VastaaPoista
  8. Hienosti kirjoitettu :) Aika lailla samoissa tunnelmissa minäkin olen kirjan jäljiltä. Vaikuttava, vakuuttava, pieni suuri kirja, joka jää mieleen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.